30 KYSYMYSTÄ, 30 VASTAUSTA

Luin Annika Ollilan blogista pienestä haasteesta, jonka halusin toteuttaa omassa blogissani myös. Yksinkertaisuudessaan vastaan 30 yksinkertaiseen kysymykseen. Pidemmittä puheitta, here we go!

Avioliittoja: Ei yhtään yllätys yllätys. Eikä vielä ole ajankohtaistakaan.

 

Kihloissa: Ei ole! Tämä alkaa olla monen työkaverin ja ystävän kohdalla ajankohtaista, mutta ei vielä täällä pitkään aikaan!

 

Lapsia: Nada, eikä ole tulossakaan. Vaikka minulle vakuutellaan, että kyllä se vauvakuume tulee kyllä en koe tätä minulle omaksi asiaksi. Never say never, mutta en ehkä halua tuoda enempää porukkaa tähän maailmaan joka on jo valmiiksi niin täynnä.

 

Lemmikkejä: Omia lemmikkejä minulla on tällä hetkellä kaksi koiraa, Elsa ja Sasha. Molemmat tilan ja ajanpuutteen vuoksi asuvat porukoillani Joensuussa, jossa heillä on enemmän tilaa ja mahdollisuuksia touhuta. Siellä on myös muita ”tavallaan” koiriani, joiden lisäksi minulla on ollut jo aikansa jättäneitä koiria ja hamstereita. Olen siis aika lailla aina ollut eläinten ympäröimänä.

 

Leikkauksia: On ollut yksi kappale. Minulta on päivystyksellisesti leikattu lapsena umpisuoli, mutta siinäpä kaikki.

Tatuointeja: Ei ole vielä, mutta suunnitteilla on yksi kappale. Kyseessä on omapiirtämäni kuva viiden vuoden takaa, jonka aion otattaa talvella.

 

Lävistyksiä: Korvien reikien lisäksi ei muita.

 

Muuttoja: Jos laskin oikein niin 10. Näistä kuitenkin vain 4 ns. oikeita muuttoja, joissa koko omaisuus on lähtenyt mukana. Muuten olen muuttanut muutamaksi kuukaudeksi jo valmiiksi kalustettuun asuntoon, jossa oli mukana vain peruselämiseen tarpeellinen.

 

Ottanut lopputilin: Tätä en ole tehnyt vielä kertaakaan, sillä kaikki työsuhteeni ovat tällä hetkellä päättyneet määräaikaisuuden päättymiseen. Työsuhde on jatkunut joko toisaalla tai sitten samassa paikassa useimmiten. Tämän lisäksi olen tehnyt lyhyitä keikkoja ja kesätyöpätkiä.

 

Ollut saaressa: Kesällä olin välillä tässä Helsinkin lähialueiden saarilla liikuskelemassa ja nauttimassa luonnosta.

Autosi: En ole omistanut koskaan omaa autoa. Olen ajellut pääasiassa muiden autoilla tarvittaessa. Tällä Helsingissä en ole kyllä oikein kehdannut ajella, kun olen tottunut Joensuun liikenteeseen, jossa auto tulee vastaan noin 10 minuutin välein (okei, liioittelen hieman). Vertaapa sitä sitten Kehällä kruisailuun.

 

Ollut lentokoneessa: Enemmän ja vähemmän. Tämän kesän aikana yksinään jo 6 kertaa (jos välilaskut lasketaan, muuten 4). Ja syksyllä lisää!

 

Onko joku itkenyt vuoksesi: Uskoakseni kyllä.

 

Ollut rakastunut: Kyllä.

 

Ollut ambulanssissa: En ole ollut kertaakaan!

Luistellut: No ne pakolliset mitä koulussa täytyi, sekä säännöllisesti talvisin verestämässä muistia ja viettämässä aikaa.

 

Surffannut: Tätä en ole ikinä kokeillut, mutta haluaisin tosissaan päästä testaamaan.

 

Ollut risteilyllä: Olen ollut, edellinen taisi olla surullisenkuuluisa Abi-risteily. Siellä oli semmoinen syysmyrsky, että laiva keikkui ja pahoinvointia aiheutti kyllä täysin joku muu kuin alkoholi.

 

Ajanut moottoripyörällä: En ole. Not really my thang.

 

Ratsastanut hevosella: Olen nuorempana harrastanut ratsastusta paljonkin. Putosin sitten hevosen selästä, jonka jälkeen harrastus hiipui. Olen kyllä ollut sen jälkeen useastikin hevosen selässä, mm. issikkaleirillä ja tuttavien hevosilla ratsastaen.

Lähes kuollut: Ei ole ollut läheltä piti tilanteita.

 

Ollut sairaalassa: Umpisuolileikkauksen vuoksi olin sairaalassa lapsena. Päivystyksessä olen ollut, mutta en sisäänotettuna muuten kuin edellämainitussa tilanteessa. Tässä ei kuitenkaan taideta mukaan lukea sitä, että olen fyysesti sairaalassa arkisin 8-16. Heh!

 

Suosikkihedelmä: Vaihtelee päivittäin. Kiivi, passionhedelmä ja avocado ovat top 3.

 

Aamu vai ilta: Miellän itseni aamuihmiseksi. On parasta herätä aikaisin juomaan rauhassa aamukahvia ja valmistautua kaikessa rauhassa päivään. Olen kuitenkin viime aikoina nauttinut illoista, jolloin saan käpertyä rauhassa musiikkia kuunnellessa ja viinilasin tai teen ääressä. Mieluummin aamu, mutta illassakin on omat hyvät puolensa.

 

Lempiväri: Viimeaikoina olen pitänyt todella paljon vihreästä väristä, mutta lempivärini vaihtelee todella paljon myös mielentilani mukaan. En oikein osaa nimetä lempiväriäni, sillä lähes kaikki värit ovat tietyssä tilanteessa lempivärejäni. Olipas ympäripyöreästi ja hippimäisesti ilmaistu.

Viimeisin puhelu: Eilen illalla soittelin toisen puoliskoni kanssa ennen nukkumaanmenoa, joka on reissussa.

 

Viimeisin viesti: Viesti toiselta puoliskolta. Viestittelemme usein niitä näitä.

 

Kahvi vai tee: Kahvi on elämänehto. En voisi startata päivääni ilman kahvia, joten ehdottomasti se. Kahvinkulutukseni ei ole onneksi yhtä massiivista kuin mitä se on ollut.

 

Kissa vai koira: Ehdottomasti koira. Ei kissoissakaan mitään vikaa ole, en vain ole ollut niin paljoa kissojen kanssa tekemisissä, että osaisin toimia niiden kanssa luontevasti. Koiria kun on nähnyt jos minkälaista niin koiran kanssa olen omimmillani.

 

Paras vuodenaika: Nyt menossa olevassa syksyssä parasta on illat kun voi sytyttää kynttilöitä, kuunnella musiikkia ja pukeutua paksuihin ja muhkeisiin neuleisiin. Talvessa parasta on lumenpeittämä kauneus ja raikas pakkasilma. Keväässä parasta on eloon heräävä luonto ja auringonpaiste. Ja kesässä parasta on lämpö, jolloin voi vain lähteä ulos tapahtumiin ja paikkoihin ja nautiskella. Jokaisessa vuodenajassa on siis omat puolensa joista pidän, en osaa valita suosikkiani enkä haluakaan. Parasta on mielestäni se, että meillä on neljä vuodenaikaa. Jos vain yhtä pitäisi olla ympäri vuoden, silloin valitsisin kesän.

plaid jacket ZARA

jeans BURBERRY

turtleneck sweater MASSIMO DUTTI

logo belt GUCCI

ankle boots WONDERS

Ciao belle,

Sini

 

Photos: Essie’s

Continue Reading

25 -VUOTIAAN IKÄKRIISI

Muutaman kuukauden päästä olen lähempänä 50 -vuotiasta kuin syntymääni, eli täytän 25 vuotta. Osalla ystävistäni on ollut ikäkriisi kyseisen merkkipaalun saavuttaessaan ja osalla taas ei millään muotoa. Luulin tosissani aluksi, että kuulun tuohon jälkimmäiseen ryhmään, mutta kuten viimeaikoina on selvinnyt niin olen ensimmäisessä ryhmässä. Jos sinulla on ollut ikäkriisi missään vaiheessa elämääsi, voit tunnistaa seuraavia tuntemuksia. Kun haluaa äkillisesti alkaa elää kaikki ne to do -listalle joutuneet asiat voi olla jo lähes varma, että kyseessä on ikäkriisi. Esimerkiksi ensimmäisen tatuoinnin ottaminen on ollut jo 5 vuotta korvan takana, joten mistään päähänpistosta ei ole kyse. Kerron kyllä tarkemmin myöhemmin asiasta lisää, mutta aion itse tatuoinninkin ottaa vasta Balin matkan jälkeen, sillä en halua sen infektoituvan uimarannoilla ja altaissa pyöriessäni.

Ikäkriisin iskiessä voi kaikki mitä siihen elämänvaiheeseen mennessä on saavuttanut tuntuu turhalta. Että onko millään kaikella sillä mitä olet ”ehkä” tehnyt mitään väliä, vai oletko vain hukannut pari vuosikymmentä elämästäsi. Olisiko elämäsi mennyt eri suuntaan, jos olisit tehnyt erilaisia päätöksiä tietyissä elämän vaiheissa. Voin sanoa rehellisesti, että olen tyytyväinen elämääni tällä hetkellä, vaikka pieni ääni koittaa horjuttaa varmuutta siitä. Ikäkriisi todennäköisesti onkin aivan luonnollinen osa kasvamista, kun omiin elämänvalintoihin täytyy sitoutua ja niistä oppia. Omalla kohdallani olenkin kokeillut hakea eri alan töitä (tai harjoitteluja), joka ei taloudellisesti ole järkevää joten järjen ääneni vakuutti että, voin tehdä muutakin kuin vain sitä oman ammatin työtä esimerkiksi blogin kautta ja kehittyä siltä osin.

Huomaan ajattelevani enemmän ylipäätään myös sitä miten suhtaudun asioihin ja miten ajattelen ja reagoin eri tilanteisiin. Se on ikäänkuin omaa kartoittamistani henkisestä kasvustani tähän mennessä. Kyseenalaistan omia ajatuksiani ja reaktioitani tehokkaasti, joka voi olla hyväkin asia mutta ajoittain uuvuttavaa. Eikö voisi elää hetken vain ilman, että täytyy murehtia sitä onko riittävän aikuinen ja kypsä? 25 on vielä mielestäni erittäin nuori, eikä minkään tarvitse olla vielä selvillä. Olen vain hieman epävarma yleissuunnastani elämässä. Monet bucket list kohteet menevätkin heti toteutukseen kun siihen on mahdollisuus. Kaikkea en kuitenkaan voi käytännön syistä toteuttaa, joka herättää tietenkin ajatuksia siitä että olisiko syytä tehdä radikaaleja päätöksiä oman elämänsä suhteen. Sisäinen järkeilijäni, tai sci-fi intoilijoille selkeämmin ilmaistuna spockini, eli looginen ja tunteet unohtava puoleni pitää onneksi huolen siitä etten tee turhan repäiseviä peliliikkeitä ajattelematta asiaa tarkemmin. Kriisellä voi siis myös hillitymminkin, jos kliseiset spontaanit moottoripyöräostokset keski-iän kriisin läpikäyvällä miehellä esimerkiksi ei kiinnosta, hah!

matching set MANGO

sunnies GUCCI

necklace THOMAS SABO

earrings GINA TRICOT

army jacket MANGO

bag MICHAEL KORS

loafers VAGABOND

belt H&M

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

AJATUSTEN VOIMA

Ajattelemme tuhansia ajatuksia joka päivä ympäri vuorokauden, joten ei ole ihme että ne vaikuttavat siihen miten näemme maailman. Ajatukset myös muovaavat sitä ketä me olemme, sillä kokemukset aikaansavat ajatuksia ja mielipiteitä, jotka tekevät meistä meidät. Itse ainakaan en halua katua mitään elämässäni, sillä jokainen onnistuminen ja epäonnistuminen ovat osa meitä ja persoonaamme. Myös ne huonommat ja vaikeammat hetket ovat tärkeä osa omaa persoonallisuutta ja sisäistä paloa ja vahvuutta. Halusinkin jakaa teille muutaman vinkin siitä, miten omalla ajattelulla saa vaikutettua omaan elämänlaatuun. Näitä pyrin itsekin hyödyntämään päivittäin ja opin joka päivä lisää itsestäni ja omista ajattelutavoistani. Kun niitä ymmärtää paremmin, on helpompi huomioida milloin erilaiset tunnetilat ja ajatukset ovat hyväksi sinulla ja milloin niistä voi olla jopa haittaa.

Vertaile itseäsi mieluummin eiliseen itseesi, kuin muihin. Sosiaalisen median saturaatio helpottaa aina vain taitavampien ihmisten löytämistä vertailua varten. Tavoitteena olla parempi versio itsestään joka ikinen päivä. Olo on tällöin itsevarmempi, kun ei tarvitse keskittyä muihin vaan voi keskittyä itsensä kehittämiseen. Silloin ei tarvitse kilpailla muiden kuin itsensä kanssa, joka voi olla aivan yhtä palkitsevaa ellei jopa palkitsevampaa kuin muita vastaan kilpailu.

Älä valehtele itsellesi. Yksinkertaisin asia, joka voi olla joko todella helppoa tai voi mennä vaikean kautta. Jos valehtelet itsellesi asioiden merkityksestä, et voi koskaan löytää itsellesi sitä oikeaa tietä. Jos jokin asia on sinulle tärkeä, älä vähättele sitä. Jos jokin taas on ennemminkin turhaa, älä anna sille valtaa mielessäsi. Jos olet rehellinen itsellesi voit joko todeta olevasi onnellinen juuri nyt sellaisena kuin olet, tai huomata että voit tehdä asialle jotain. Mitäpä sitä turhaan jaarittelemaan.

Hyväksy tunteesi. Välillä saa olla niin onnellinen, että pakahtuu ja välillä saa itkeä silmät päästään jos siltä tuntuu. Jokainen tunne on sallittu ja oikeutettu. Jos niitä yrittää pidätellä tai tukahduttaa, et saa aikaan mitään itsessäsi. Henkinen kasvu vaatii usein epämielyttäviä tunteita, eikä niitä siksi tule unohtaa. Tunteet on tärkeä päästää pintaan. Esimerkiksi surua tai ahdistusta on hyvä päästää pintaan ja käsitellä se juuri sellaisena kuin se on. Epämielyttävänä tunteena, joka on käsiteltävä. Jos sen antaa elää oman aikansa ja tuntea tunteet ennemmin kuin myöhemmin olet jo askeleen lähempänä ymmärtämään omia tunnetilojamme ja ajatuksiamme niihin liittyen.

matching set MANGO

necklace THOMAS SABO

sunnies GUCCI

straw bag borrowed from Essie’s

Ciao belle,

Sini

 

Photos: Essie’s

Continue Reading

MUSTAA HUUMORIA

Ne jotka minut tuntevat hyvin tietävät että huumorintajuni on ironista, sarkastista ja suoraan sanottuna mustaa huumoria. Olen naureskellut hieman oudoille asioille koko ikäni, mutta ehkä nyt työelämässä kun käyn läpi vaikeita asioita päivittäin on huumorini ja sen laatu muuttunut kohti mustempaa ja ironisempaa huumoria. Nauraminen mitä ihmeellisimmille asioille on tapani käsitellä niitä, kuten esimerkiksi Frendien Chandlerille. Negatiivisista asioista puhuminen on myös ollut tärkeä tapa käsitellä niin omia ajatuksia, tunteita kuin kokemuksiakin. Se mistä asioista puhut vaikuttaa siihen mitä ajattelet vahvistavalla tavalla, mutta toisaalta myös nauraminen antaa aivoille kirjaimellisen viestin positiivisuudesta ja tällöin mieliala on positiivisempi. Joten onko tällöin ristiriitaista vai jopa hyödyllistä käsitellä negatiivisia asioita huumorin kautta, jos se tukee positiivista mielialaa sen jälkeen vai kierrättääkö se negatiivisia ajatuksia myöhemmälle ja provosoi negatiivisten asioiden ajattelua.

Omassa lähipiirissäni musta huumori on todella pinnassa erityisesti työkavereiden keskuudessa ja se on ymmärrettävää. Siihen myös helposti ajautuu enemmän ja enemmän sen perusteella millaisia juttuja kuulee arjessaan päivittäin. Pieni ironisuus ja sarkastisuus onkin kukkinut mustaan huumoriin, jota ulkopuoliselle ei välttämättä välity huumorina ollenkaan. Tällöin onkin tärkeää lukea kuulijan reaktioita, jotta ei päädy vaikuttamaan hullulta. Onnekseni tätä ongelmaa harvemmin ilmenee, sillä läheseni omaavat yhtä joko hyvää tai huonoa läppää riippuen kuuntelijasta. Kuten kaikessa, en jaksa ottaa stressiä siitä miten muut itselleni tärkeät asiat kokevat. Saatan ehkä huvittua, jos kuulen että huumorintajussani on jotain vikaa tai heitän itse jopa läppää ”huonosta huumorintajustani”, mutta pidemmän päälle ei se ole minulta tai keneltäkään muulta pois jos heidän tapansa ilmaista itseään on erilainen. Jokainen meistä kuitenkin löytää itsensä samanmielisten ihmisten kanssa, jos osaa etsiä. On tärkeää kokea itsensä kuulluksi, jolloin oman ”heimon” tai porukan löytäminen on avain siihen. Ihmiset mielellään kuuntelevat ihmistä jonka kanssa ovat samaa mieltä. Ja silloin läppä lentää paremmin myös siinä omassa kaveriporukassa kuin vieraiden ihmisten keskellä. Ellei ole yhtä avoin ja eksoottinen sanomisissaan kuin allekirjoittanut.

Vaikeista asioista puhuessa tai niistä huolimatta pärjätessä voi joillain helpottaa etsiessään ajatusmalleja huumorin kautta. Vaikeat ajatukset voi olla helpompi saada sanotuksi, jos niiden päälle nauraa. Itse olen naurun parantavan voiman kannattaja, ja usein pyrin tuomaan positiivisuutta tilanteen salliessa myös haastavempiin tunnelmiin. Se rentouttaa ja helpottaa asioiden kohtaamista sellaisena kuin ne ovat. Usein nimittäin ajatus voi oman pienen pään sisällä kasvaa suureksi, jolloin pieni huumorin hiukkanen voi saada asiat taas perspektiiviin. Muutenkin puhuminen auttaa usein asioiden käsittelyssä. Se miten asioista puhutaan vaikuttaa suoraan siihen miten asioista koet. Jos puhut asioista pieninä ja helposti käsiteltävinä usein tuntuvat ne niiltä myös oman pääsi sisällä, päinvastoin jos asia puheessasi suurenee ja saa oman elämänsä ei se ole yhtään sen pienempi ajatuksissasi. Koen että musta huumori on oma keinoni saada asiat helpommin perspektiiviin ja niistä selviäminen ja niistä oppiminen on helpompaa.

Huumorintaju ja asioille nauraminen on tärkeä osa ihmisyyttä, eli älkäämme unohtako nauraa! Jos mustaakin mustempi huumori naurattaa tai sitten joku aivan muu niin tärkeintä on se että saat nauraa. Jos joku ei tajua huumorintajuasi, niin uskon kyllä että joku muu tajuaa. Nauru lieventää stressiä ja tutkitusti parantaa mielentilaa välittömästi, joten naura sille mikä naurattaa ja löydä oma tapasi käsitellä elämän vaikeita asioita. Nauru siis pidentää ikää, ei välttämättä tieteellisesti todistetulla tavalla mutta kuitenkin. Kunhan eläminen on hauskaa ja siitä nauttii niin ei niin väliä että millainen huumorintaju kelläkin on. Itse ainakin mieluummin nauran kuin pahoitan mieleni, tee sinäkin samoin!

shirt FILIPPA K

denim skirt LEVI’S

logo belt GUCCI

necklace THOMAS SABO

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

NAHKAA VAI TEKONAHKAA?

Olen itse henkilökohtaisesti eri mieltä tämän hetken yleisestä ajatuksesta, että tekonahka on parempi vaihtoehto kuin oikea nahka. Tekonahan ajatuksena on eläinten olojen parantaminen, mutta tekonahka tehdään kuitenkin ihmiskunnan pahimmasta jätteestä eli muovista. Oikea nahka maatuu luonnossa noin 20-40 vuodessa yhden lähteen mukaan, joka tietenkin riippuu olosuhteista merkittävästi. Muovi, eli tässä tapauksessa tekonahka ei sitä tee koskaan, joka on yksi syy miksi haluan suosia orgaanisia ja ekologisia materiaaleja, jotka tiedän etteivät ne jää kuormittamaan ympäristöä enää minun jälkeeni. En ole kuitenkaan tekopyhä asian suhteen, vaan käytän molempia vaihtoehtoja. Mutta jos minulta kysytään niin oikea nahka on se mihin turvaudun, jos se on pitkällä tähtäimellä järkevää.

Nahka on laadukas luonnonmateriaali, jonka tiedän käytössä kestävän ja ikääntyvän hyvin. Asusteiden ja erityisesti kävelykenkien osalta pyrin aina ostamaan nahkaiset käyttömukavuuden ja hengittävyyden vuoksi, sillä en halua kokea käveleväni muovipusseissa, jolloin jalat hikoilevat turhaan. Nahkakengät kestävät kulutusta myös aivan eri tavalla, joten kovemmassakin käytössä ne selviävät usein kolhuitta pitkään. Vaikka nahkakengät ovat usein merkittävästi kalliimpia kuin tekonahkakengät, ovat ne hintansa väärti. Minulla on ollut ajoittain myös tekonahkakenkiä, jotka joko piheyksissäni tai muuten kauniin mallin löytäessäni olen ostanut. Ne kuitenkaan eivät ole kestäneet hyvänä normaalissa käytössä, joten olen todennut ettei tekonahka ole hyvä vaihtoehto ainakaan kenkiin, jotka ovat niin kovassa käytössä.

Vaatteissa kuten takeissa oikea nahka on ainut oikea vaihtoehto minulle. Minulla on ollut jo pitkään käytössä Calvin Kleinin nahkatakki, joka istuvuudeltaan ja käytettävyydeltään on täydellinen. Yhtä piha-aidan ylityksestä tullutta nahkanaarmua lukuunottamatta en huomaa vuosienkaan jälkeen mitään kulumisen merkkejä tai nahistumista materiaalista. Se on myös päällä mielyttävän tuntuinen ja pinta on pehmeä ja sileä. Koen etten saisi yhtä laadukasta tuotetta tekonahkaisena versiona, joten haluan panostaa sellaiseen takkiin joka kestää aikaa ja käyttöä mieluummin kuin että maksaisin vähemmän takista joka kestää vain hetken. En ole kaikkein huolellisin vaatteiden säilyttäjä, jonka vuoksi on parempi suosia laadukkaita materiaaleja.

Jokainen saa ehdottomasti päättää kuinka haluaa pukeutua ja millaisiin materiaaleihin haluaa panostaa. Omien arvojen mukaan eläminen on tärkeää, jotta elämänsä kokee merkitykselliseksi. Itse haluan omalla toiminnallani olla samaan aikaan ekologinen ja tukea ympäristöä valitsemalla biohajoavia materiaaleja ja välttämällä uusien vaatekappaleiden ostamista hankkimalla laadukkaita ja kestäviä materiaaleja, sekä tukea sisäistä esteetikkoani, joka rakastaa miltä nahka näyttää, tuntuu ja tuoksuu. Joka kerta kun avaan nahkaisen lompakkoni ja haistan nahan tuoksun se tuo minulle pienen tujauksen onnellisuutta. Koen että nahan käyttäminen on minulle se oikea valinta, mutta toisaalta mitä se kenellekään muulle kuuluu kunhan itse pystyn seisomaan omien päätösteni takana.

jacket CALVIN KLEIN JEANS

pants THEORY

chelsea boots VAGABOND

turtleneck sweater MASSIMO DUTTI

earrings TIFFANY & CO.

Ciao belle,

Sini

 

Kuvat: Linda Vänskä

Continue Reading

IHON JA HIUSTEN IHMEIDENTEKIJÄ

Kuten aiemmissa postauksissa olen puhunut luottotuotteideni merkityksestä ihoni hyvinvoinnille, halusin esiteillä teille ykköstuotteen, joka hoitaa niin ihon kuin hiuksetkin ja tarvittaessa myös kuivaa ihoa esimerkiksi käsistä tai muualta vartalosta. Kyseessä on siis Nuxe Huile Prodigieuse kuivaöljy, jota käytän pääasiallisesti heti kasvojen puhdistuksen jälkeen kosteusvoiteen alla tai asemesta. Olenkin monelle ystävälle suositellut kyseistä tuotetta, sillä se on monipuolisuutensa lisäksi myös tehty luonnollisista ainesosista, joka on ihonhoidossa yksi tärkeimpiä ominaisuuksia minulle. Kyseinen tuote onkin Nuxen kulttituote, jonka nimeen monet kauneusgurut ja ihonhoitointoilijat vannovat.

Kesällä en saata käyttää kosteusvoidetta ollenkaan, vaan käytän sen asemesta reilun määrän kuivaöljyä. Pahimpina epäpuhtauskausina käytin mahdollisimman vähän erilaisia tököttejä, joka rauhoitti ärsyyntyneen ihoni. Ihonhoitorutiiniini (joka ei ole tässä muuttunut kyllä yhtään miksikään) lisäksi käytän päivittäin juurikin tätä kosteuttamaan ja rauhoittamaan ihoani päivän päätteeksi. Liiallisia öljymääriä kannattaa kyllä kokemuksen syvällä rintaäänellä välttää, sekä pitää öljy pois silmistä. Kun innostuu käyttämään tuotetta hieman reilummin, menee siltä helposti silmiin. Ihoni ei ole koskaan ollut näin hyvässä kunnossa ja kosteutettu kun se nyt on, joten kiitän siitä tätä öljyä ja muita ihonhoitotuotteitani. Hyvinvoiva iho on kuitenkin ylellisyys josta en halua tinkiä.

Tuote on pysynyt lähes samanlaisena koko sen 25-vuotisen elämänsä ajan. Vuonna 2017, siihen on lisätty Tsubaki öljyä lisäämään sen ravitsevia ja ihoa kaunistavia ominaisuuksia. Tämän lisäksi tuote sisältää pehmeyttävää manteliöljyä, kosteuttavaa Camellia öljyä, ikääntymisen merkkejä häivyttävää Borage öljyä, rauhoittavaa hasselpähkinä öljyä, ravitsevaa macadamia öljyä ja korjaavaa Argan öljyä. Kaikkea tätä, mutta ei kuitenkaan säilöntäaineita tai silikonia tai kuivattavia mineraaliöljyjä. Tuoksu on mieto ja muistuttaa eksoottisista rannoista ja luonnosta. Se ei kuitenkaan ole mitenkään häiritsevä, joka monelle voi kasvojen iholle laitettaessa tuntua epämielyttävältä.

Hauska oli tuota edellistä ihonhoitorutiinipostausta vuoden takaa lukiessani, ettei ihonhoitorutiinini ole muuttunut vuodessa miksikään, joten olen selkeästi tehnyt jotain oikein. Oma toimitamallini ihonhoidossa on minimaaliset tuotteet laadukkailla raaka-aineilla ja olen onnistunut siinä hyvin. Kun iho ja hiukset voivat hyvin on helpompi lähteä suunnittelemaan esimerkiksi erilaisia meikkejä, kampauksia ja asuja, ilman että huomaa vaikka ihon epätasaisuuksien vaikeuttavan tasaisen meikkipohjan aikaansaamista. Se myös tuo aimoannoksen itsevarmuutta kun tietää, ettei ole mitään peiteltävää. Koska olen suurimman osan viikkoa meikittä ja hiukset kiinni esimerkiksi letillä tai nutturalla on tärkeää huolehtia ihosta ja hiusten kunnosta, jotta ne kestävät arjen menot, meiningit ja saasteet jota ympärillä on. Siksi haluankin panostaa siihen, että lähtökohta on mahdollisimman hyvä ennemmin kuin, että lähtisi peittämään asioita joista on epävarma. Mutta toisaalta, ei meistä kukaan ole täydellinen joten onko sillä mitään väliä jos on jotain kauneusvirheitä tai josta ei ole ylpeä. Ei, sillä meillä kaikilla on niitä.

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

MERKITYKSELLINEN ELÄMÄ

Jokainen meistä haluaa oman elämänsä olevan merkityksellistä ja sillä olevan tarkoitus. Harvemmin kukaan haluaa vain ajelehtia elämän vietämänä ja katsoa mitä tapahtuu pidemmän päälle, vaan sitä varten on tavoitteita ja unelmia. Itselläni on ollut tarkoitus viime aikoina hukassa ja sen vuoksi olen kokenut stressiä ja uupumusta. Unelmoin merkityksellisestä elämästä, jolloin aamulla herätessäni koen intoa mennä töihin ja töiden jälkeen intoa palata takaisin kotiin tekemään kaikkea muuta mitä en ole päivän aikana saanut aikaiseksi. Nyt olen kuitenkin mennyt edellisen postauksen mukaisella pärjäämisen taktiikalla, joka ei tue jaksamista tai inspiroi eteenpäin. Suunnittelen tekeväni postauksia ja videoita eri aiheista, mutta en jaksa edes aloittaa niitä. Kun pääsen töistä kotiin olen niin uupunut, että saan aikaiseksi korkeintaan katsottua maratonina Netflixiä ja menen nukkumaan ajoissa, kun en jaksa muutakaan. Koska olen tavoitteellinen ihminen ja pusken itseäni eteenpäin kaikessa mitä teen, ei tällainen arki tunnu minulle luonnolliselta.

Olen omalla tavallani perfektionisti, vaikka olenkin opetellut olemaan armollisempi itselleni etten polta itseäni loppuun. Teen ne asiat joihin minulla on paloa täydellä panostuksella ja haluan kehittyä ja parantaa taitojani kokoajan. Etsin ympärilleni inspiroivia ihmisiä tukemaan tässä tavoitteessa. Sisäinen arkajalkani paheksuu itseäni, jos lähden ajamaan tavoitteitani ja epäonnistumisen pelko kalvaa mieltä. Olen yrittänyt päästä eroon sisäisestä äänestäni, joka hidastaa minua näissä tavoitteissa sekä ulkoisista äänistä jotka muistuttavat varmuudesta ja turvallisuudesta. Molemmat ovat hyviä asioita elämässä, mutta eivät omassa tapauksessani tue merkityksellisen elämän saavuttamista. Kaikki ketkä ovat menestyneet ovat ottaneet riskejä, joten haluaisin itsekin olla parempi ottamaan riskejä. Mukavuusalueella on mukavaa, mutta sieltä ei päästä eteenpäin. Jokainen löytää merkityksellisyyden elämäänsä omalla tapaa. Se voi olla unelmien jahtaamista, matkustelua, perhe-elämää tai vaikka oman yrityksen perustamista.

Merkityksellisen elämän tietää löytäneensä siitä kun ajatus aivan tavallisesta arkipäivästä hymyilyttää ja siihen voi olla tyytyväinen. Kehitys ei ole koskaan pahitteeksi, mutta kun palo on kova sitä kohti mentäessä ei asia tunnu turhalta tai saavuttamattomalta vaan päin vastoin. Se auttaa jaksamaan huonompinakin hetkinä, mutta jos tie ei tunnu oikealta merkityksellinen elämä tuntuu kaukaiselta ja mahdottomalta. Merkityksellisyyden etsiminen taitaa olla enemmän meidän nuoremman sukupolven tai milleniaalien ongelma. Enää ei haluta tehdä töitä vain sen vuoksi, että saamme rahaa ja selviämme hengissä, vaan haluamme saada myös mielellemme siitä jotain. Merkityksellisyys on osa kokonaisvaltaista hyvinvointia mielestäni, sillä kun elämä tuntuu rullaavan ja se menee pääpiirteittäin siihen suuntaan mihin on toivonutkin ei pienet asiat vaivaa mieltä niin paljoa. Onnellisuus on yksi merkityksellisen elämän ilmentymiä ja silloin arkiset asiat tuntuvat mielekkäiltä ja niistä saa virtaa. Elämän merkityksellisyys on yksi oman elämäni suurimpia tavoitteita ja yritän parhaani sen löytämisessä. Silloin kuin oma tie ja se merkityksellisyys on hukassa, ei jaksa panostaa siihen mitä tekee niin hyvin kuin mahdollista, jotta omien taitojen ja tietojen kehittäminen olisi mahdollista.

Tätä aihetta olenkin omassa mielessäni pyöritellyt jo pitkään ja miettinyt miten pääsen merkityksettömän elämän oravanpyörästä ja voin löytää oman tieni. Tiedän sen olevan mahdollista, sillä esimerkiksi vuosi sitten olin onneni kukkuloilla ja elämälläni tuntui olevan merkitystä. Tein mielekästä työtä työyhteisöissä, joissa tunsin itseni kotoisaksi ja että olin tarpeellinen ja hyödyllinen osa yhteiskuntaa. Vaikka teinkin vain lyhyitä pätkiä ja työpaikkani vaihtui viikoittain toiseen, tunsin itseni yhtä tarpeelliseksi kuin pidemmässä työsuhteessakin. Minulla oli tavoitteita joiden eteen tein paljon töitä ja koin saavuttavani niiden suhteen niitä asioita mitä halusinkin. On normaalia, että välillä elämä tuntuu junnaavan paikallaan ja täytyy ikään kuin irroittaa itseään kahleista asian suhteen. Tällä hetkellä omien tavoitteiden saavuttaminen tuntuu kuitenkin haasteelliselta. En ole myöskään palautunut niin hyvin kuin olisi ollut tarpeellista, joten esimerkiksi pitkän työviikon jälkeen minulla ei ole virtaa panostaa muuhun elämääni samalla tavalla.

Haluankin näillä sanoilla haastaa teistä jokaisen ajattelemaan sitä miten merkitykselliseltä oma elämä tällä hetkellä tuntuu? Jos olet tyytyväinen tämänhetkiseen elämääsi, jatka samaan malliin. Olet oikealla tiellä! Jos kuitenkin mietit erilaista reittiä itsellesi kohti merkityksellistä elämää, mieti kuinka voisit lähteä ohjaamaan elämääsi siihen suuntaan?

shirt H&M

sunnies GUCCI

necklace THOMAS SABO

bralette CALVIN KLEIN UNDERWEAR

sandals ZARA

cut-off shorts DIY

Ciao belle,

Sini

 

Photos: Essie’s

Continue Reading

LAATU KORVAA MÄÄRÄN

Olen aikuisikäni (ja suurimman osan nuoruuttani) turvautunut pääasiassa luottotuotteisiini. Erityisesti ihonhoidon ja kosmetiikan suhteen olen sitä mieltä, että laatu korvaa määrän. Laadukkaiden luottotuotteiden osalta ei tule pettymystä ja olenkin uusien aluevaltausten osalta, joko palannut vanhaan tuttuun tai löytänyt uuden suosikin. Olenkin huomannut, että high end kosmetiikkatuotteet kuten Dior, Chanel, Estée Lauder, Lancôme ja Yves Saint Laurent merkkien kohdalla palaan niihin uudestaan ja uudestaan. Minulla on jo valmiiksi hyviä kokemuksia näiden merkkien tuotteista, joten sekin voi vaikuttaa siihen miksi luotan myös uusien tuotteiden kohdalla helpommin klassisten muotitalojen tuotteisiin, kuin uudempiin brändeihin. Heillä on ollut aikaa täydellistää tuotteidensa koostumus vuosien saatossa, joten ne ovat aivan omanlaisiaan käytössä.

Kokeilen mielelläni myös uusia muidenkin brändien tuotteita, joista voisin löytää uusia luottosuosikkeja. Useimmiten ne ovat tuottaneet pettymyksen ja olen tuotteen loppuun käytettyäni palannut hyväksi todettuun luottotuotteeseen. Hajuvesien osalta olen monipuolisempi ja minulla onkin fiiliksen mukaan useampia tuoksuja käytössäni. Niissäkin suosin lähes poikkeuksetta high end brändien tuoksuja, sillä kovimmassa käytössä on Guccin Bloom, Chanelin Nro 5 L’eau ja Hermèksen Jour D’Hermès Absolu. Haluan kosmetiikkatuotteissani turvautua kerralla laadukkaampiin ja kestävämpiin tuotteisiin, sillä haluan lopputuloksen olevan mahdollisimman viimeistelty kerralla ilman, että omien taitojeni täytyy korvata kosmetiikan laatua. Maksankin siksi hieman enemmän esimerkiksi mascarasta, kun tiedän sen näyttävän joka kerralla täydelliseltä. Tällä hetkellä minulla on käytössä Christian Diorin Diorshow mascara, joka on laadussaan rökittänyt mm. monen kulttisuosikin. Tämä on tietenkin oma mielipiteeni ja jollain toisella voi olla aivan täysin päinvastainen kokemus.

Laadukkaan kosmetiikan käyttäminen saa minut tuntemaan itseni itsevarmaksi ja kauniiksi. Siihen lisäksi pieni suihkaus ihanaa tuoksua taas saa sellaisen fiiliksen aikaiseksi, että on valmis ottamaan vastaan elämän kaikki haasteet. Käytän meikkiä ja tuoksuja pääasiassa viikonloppuisin ja vapaa-ajalla. Silloin kun lähden ihmisten ilmoille ja tapahtumiin haluan näyttää siltä, että olen paras versio itsestäni. Koen olevani myös enemmän oma itseni, kun olen saanut panostettua ulkonäkööni ja teen sen sellaisilla tuotteilla joiden kestoon ja laatuun voin luottaa. Silloin voin panostaa siihen miten kannan itseni ja kuinka saan tuotua parhaat puoleni esiin, ei vain ulkoisesti vaan myös sisäisesti. Kun saa itsensä tuntemaan itsevarmuutta, näkyy se myös ulospäin. Omalla kohdallani huomaan käyttämieni tuotteiden tukevan tätä paljon ja vaikka en itseäni pinnallisena ihmisenä pidäkään niin ajoittain haluan jotain lisäboostia itsetuntooni. Esimerkiksi silloin kun kuvaan materiaalia blogiini haluan kuvien lopputuloksen olevan mahdollisimman esteettinen ja viimeistelty, joten haluan myös itse näyttää kuvissa mahdollisimman hyvältä. Eikös me kaikki?

 Ciao belle,

Sini

Continue Reading