MILLAINEN ON HYVÄ JOHTAJA?

Maailma on pullollaan hyviä johtajia, huonoja johtajia ja sitten on niitä suorastaan psykoottisia johtajia, jotka täyttävät lehdet ja uutissivustot viimeisimmillä ajattelemattomilla kommenteillaan. Johtaja ei siis välttämättä ole vain johtaja-, esimies- tai presidentti nimikkeellä toimiva henkilö, vaan se voi olla myös poliitikko, aktivisti tai esimerkiksi sosiaalisen median vaikuttaja. Johtajalla haluan tässä kontekstissa tarkoittaa ihmistä jolla on vaikutusvaltaa ja mahdollisuus käyttää sitä. Johtajalla on myös oma yhteisö, joiden etuja hän ajaa ja pyrkii tukemaan heidän toimintaansa ennaltasuunnitellulla tyylillä. Hän on myös näiden ihmisten kasvot muille tahoille ja se kenellä on valta sanoa mikä on heille parasta. Johtaja on myös esikuva, sillä tämän arvot vaikuttavat myös häntä ympäröiviin ihmisiin, tietoisesti tai tiedostamattomasti. Johtajalla tulisi olla selkeä visio ja ajatus, siitä mikä on tärkeää ja mitä haluaa omalla asemallaan saada aikaiseksi. Omat tai edustamansa tahon arvot ovat merkittävä osa tätä visiota. Kun visio on selkeä ja sanoitettu selkeästi on oman yhteisön helppo toteuttaa tätä ja siten toteuttaa yhteisön tarkoitusta.

Johtajan tulee olla luotettava, sillä luottamus on se mikä kantaa. Jos voi luottaa siihen että hän tekee oikeudenmukaisia päätöksiä ja puhuu rehellisesti, pystytään sille antamaan painoarvoa. Myös johtajan luottamus itseensä vaikuttaa siihen miten hän toimii muiden eteen. Jos hän on epävarma, se usein myös näkyy päällepäin. Silloin kukaan muukaan ei voi luottaa hänen sanaansa, jos itsevarmuus ja luotto omaan toimintaan puuttuu johtajalta. Itsevarma johtaja vaatii kuitenkin myös nöyryyttä, sillä liiallinen itsevarmuus voi näkyä ylimielisyytenä. Hänen täytyy pystyä ottamaan vastaan rakentavaa palautetta, sillä ne asiat mitkä ovat tärkeitä palautteenantajalle tulisi olla tärkeitä myös johtajalle. Jos joku käyttää aikaansa kertoakseen palautetta, on tärkeää ottaa se vastaan luodakseen luottamuksellisen suhteen oman yhteisön kanssa. Palautteesta tulisi ottaa myös onkeensa ja kehittää omaa toimintaa, mutta ei ottaa itseensä. Usein palautetta ei ole tarkoitettu henkilökohtaisesti vain toiminnan näkökulmasta. Itsevarma mutta nöyrä johtaja ei loukkaannu saamastaan palautteesta, vaan osaa suodattaa siitä olennaisen kehittämiskohteen ja muotoilla siitä tavoitteen itselleen tai muille.

Johtajan tulisi pitää niiden ihmisten puolia kenen asioita hän päivittäin ajaa. Jos pystyy avaamaan suunsa ja pitämään itsensä vastuulla olevien ihmisten puolia, on myös luottamuksen arvoinen. Itse arvostan johtajassa suuresti tätä ominaisuutta ja mikäli voin lukea itseni johtajan asemaan jonain päivänä, tätä arvoa haluan toteuttaa käytännössä. Hyvä johtaja tietää mikä on hyväksi yhteisölleen ja tekee sen mukaan päätöksiä. Myös silloin kun päätökset on tehty toisaalla, tulisi johtajan osata pitää yhteisönsä puolia silloin kun niistä on heille haittaa. Sillä jos johtaja ei pidä yhteisönsä puolia, niin kuka pitää? Jos johtaja pitää oman yhteisönsä puolia, niin he myös tukevat johtajaansa. Vuorovaikutus on molemminpuolista ja luottamuksen ansaittuaan uskovat ihmiset päätösten oikeamielisyyteen helpommin. Tästä luottamuksesta nauttiminen ei ole itsestään selvyys, vaan se tulee ansaita päivittäin hyvillä päätöksillä ja reilulla kohtelulla. Hyvä johtaja osaa luottaa myös yhteisönsä osaamiseen ja arvostaa heidän näkemystään. Kun hän luottaa siihen että yhteisö on myös johtajan puolella, voidaan tehdä joustavammin päätöksiä jotka hyödyttävät molempia osapuolia.

Hyvä johtaja tuntee ne keitä edustaa. Joissain tilanteissa tämä voi tarkoittaa henkilökohtaista tuntemista, toisissa taas tuntemusta siitä miten eri tahot tai ryhmät toimivat. Kun tuntee oman yhteisönsä hyvin, osaa hyödyntää heidän vahvuuksiaan tehokkaasti. Johtaja ei myöskään pelkää itseään parempia tai taitavampia ihmisiä vaan pyrkii päästämään heidät oikeuksiinsa. Hyvä johtaja tukee myös muiden kehitystä ja tilaisuuksia, jotta hänen yhteisönsä voi tehdä parhaansa. Hän kannustaa ja tukee yhteisönsä potentiaalin löytämisessä, jotta kokonaisuudessaan he voisivat mahdollisimman hyvin. Hyvä johtaja ottaa myös vastuun omista päätöksistään. Hän myös tiedostaa, että välillä voi joutua olemaan sen tilanteen pahis ja tekemään vaikeita päätöksiä. Silloin on tärkeää, että tekee päätökset sellaisella hartaudella ja ajatuksella, jotta niiden takana on mahdollista seisoa. Hän myös ajattelee isompaa kokonaisuutta, jolloin yhden henkilön ei niin hyvä tilanne voi mahdollistaa monelle muulle paremman tilanteen. Sama voi päteä myös puheisiin. Jos hyvä johtaja puhuu sivusuunsa tai erehtyy, myöntää hän epäonnistumisensa rehellisesti ja osaa pyytää tarvittaessa anteeksi. Johtaja välttää myös sysäämästä syyllisyyttä kenellekään muulle, vaan ottaa tarvittavan vastuun ja seuraukset vastaan. Nimittäin silloin kun tilanne ei menekään niin kuin on odotettu, odotetaan johtajalta toimenpiteitä asian korjaamiseksi.

Hyvä johtaja osaa kertoa yhteisölleen asioita ymmärrettävällä tavalla oikea-aikaisesti ja tarpeen mukaan. Kaikki asiat eivät välttämättä ole yleistä tietoa, mutta ne asiat jotka vaikuttavat yhteisöön on hyvä saada sanotuksi. Huono vuorovaikutus ja informointi voi vaikeuttaa asioiden hoitamista merkittävästi, jolloin helposti syntyy väärinymmärryksiä joiden korjaaminen on hankalampaa kuin niiden ennaltaehkäisy. Päätöstenteon läpinäkyvyys on suoraan verrattavissa johtajan varmuuteen omista päätöksistään. Jos päätökset ovat läpinäkyviä on yhteisön helpompi luottaa johtajan toimintaan ja sen seurauksiin. Sillä he voivat seurata tilanteen etenemistä riittävän ja tarkoituksenmukaisen informoinnin avulla. Tällöin epäilykset hälvenevät tehokkaasti ja yhteisön luottamus on merkittävästi parempi. Kun asioista tiedetään ajoissa, voidaan niihin valmistautua niin henkisesti kuin käytännössäkin. Yhtäkkiset muutokset ja asioiden peittely taas lisää epävarmuutta ja luottamuksen puutetta yhteisössä, jota hyvä johtaja pyrkii välttämään parhaansa mukaan. Jos johtaja tarvitsee tässä lisäapua tehokkaan toiminnan tukemiseksi, osaa hän tarvittaessa delegoida näitä tehtäviä yhteisölleen. Kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin ja kun oman yhteisön vahvuudet tuntee hyvin, ei delegointi ole mikään ongelma.

Johtajan tulee olla rauhallinen ja selkeä. Kun itsellä on epävarma olo ja tarvitsee apua ja ohjausta, kaipaa varmaa ja  otetta ja selkeyttä. Rauhallinen johtaja ei korota ääntään tai tee hätiköityjä päätöksiä. Johtaja pystyy myös suunnitelmallisuuteen, eikä näin ollen murehdi asioita jotka eivät ole vielä ajankohtaisia. Päätökset ovat parhaimmillaan oikea-aikaisia ja hyvin perusteltuja. Kun pystyy perustelemaan päätöksen hyvin itselleen, on se myös helpompi perustella jollekin muulle jota se mahdollisesti koskee. Rauhallisuus leviää myös muihin, jolloin mahdollinen paniikki laantuu. Kunnioitus johtajaan heikkenee tehokkaimmin silloin kun tämä raivostuu tai suivaantuu äkillisesti. Epäasiallinen reaktio ei tue luottamuksellista suhdetta johtajaan, vaan mikäli johtaja on äkkipikainen ja impulsiivinen olemukseltaan voi hänen päätöksensä muiden asioista olla samanlaisia. Jokainen meistä on ihminen statuksestaan tai työtehtävistään huolimatta, mutta suunnitelmallisuus ja rauhallisuus mahdollistaa oikean päätöksen tilanteeseen kuin tilanteeseen. Hyvä johtaja pinnan kiristyessä ottaakin aikalisän, eikä anna äkillisen tunnepuuskan ottaa tilanteesta hallintaa. Äkkipikainen reaktio voi saada aikaan pahimmillaan isonkin väärinymmärryksen, tai vähintään pahoittaa jonkun mielen tai pilata hyvän ilmapiirin.

Usein mitä korkeammalla ruokaketjussa johtajan paikka sijaitsee, sitä helpommin hän syyllistyy paisuneeseen egoon. Korkea-arvoisempaa johtohenkilöä kyseenalaistetaan harvemmin ja heidän ehdotuksia ja päätöksiä saatetaan hehkuttaa turhaan. Hyvä johtaja ymmärtää nöyryyden merkityksen vuorovaikutukselle ja aikaansaavalle johtamiselle, jolloin hän asettaa itsensä samalle viivalle työntekijöidensä kanssa. Hän myös myöntää useammin olevansa väärässä, jolloin yhteisön on helpompi samaistua johtajaan ja sitoutua yhteisön tehtävään. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, joten pään täytyy tietää miten hoitaa ruumistaan. Kun tuntee ne keiden puolella seisoo, voi tehdä heidän kannaltaan oikeita päätöksiä. Eivätkä ne päätökset aina ole sitä mitä ruumis haluaa kuulla. Esimerkiksi ihmiskeho usein kaipaa sokeria tai muuta epäterveellistä geneettisistä syistä, mutta pää tietää ettei se ole hyväksi ja osaa pitää ruumiin puolia sen äkkipikaisesta toiveesta huolimatta. Tämä pätee myös ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja johtajan suhteeseen muihin ihmisiin. Kun johtaja aidosti välittää yhteisöstään ja haluaa tietää mitä heille kuuluu ja miten heidän hyvinvointiaan voidaan edistää parhaiten, voidaan puhua hyvästä johtajasta. Tämä onkin toinen eniten arvostamiani piirteitä johtajissa. Tätä ei voi oppia, vaan se täytyy olla valmiina. Kyyninen johtaja ei saa mitään aikaiseksi, vaan ajaa vaan omaa etuaan. Johtajan tulee olla ihmisistä kiinnostunut, jotta voi saada aikaan heille parhaita päätöksiä ja saadaan aikaan paras lopputulos.

puffer coat PEAK PERFORMANCE

cable knit sweater WEEKEND MAX MARA

baker boy hat ASOS

dress &OTHER STORIES

bag CHANEL

boots TOMMY HILFIGER

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

KUINKA SAADA KAIKKI IRTI VIIKONLOPUSTA?

Arkipäivät ovat entistä stressaavampia ja täytyisi saada enemmän ja enemmän aikaiseksi samassa ajassa. Palautuminen jää tällöin puutteelliseksi, joten lyhyt 2 päivän viikonloppu ei mahdollista tällaista työtahtia kovinkaan kauan. Varsinkin jos viikonloppu on saamaton ja se koostuu pääasiassa lahnaamisesta ja sarjamaratonista (vaikkakin niitäkin tarvitaan), et ehdi irtaantua arjesta riittävästi vaan se voi jäädä helposti mieleen pyörimään. Viikonloppuun tulisi siksi suhtautua kuin lomaan, jotta mieli virkistyy ja uuteen viikkoon suhtautuu uudella innolla ja energialla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokaisena viikonloppuna tulee lähteä jonnekkin, elää leveämmin tai laittaa elämä niin sanotusti risaiseksi, kuten lomalla helposti tekee. Vuorokausirytmi, ruokavalio ja lompakon nyörit voivat olla samalla linjalla kuin noin yleensäkin, mutta silti voit lisätä onnellisuuttasi ja hyvinvointiasi panostamalla viikonloppuihin.

Lomailu lisää yleistä positiivisuutta ja tyytyväisyyttä elämään. Siksi loman jälkeen akut tuntuvat latautuneen ihmeellisellä tehokkuudella ja arki tuntuu merkittävästi kevyemmältä, kunnes arki taas ottaa hyvän otteen ja tuntuu ettei olisi lomalla ollukkaan. Siksi olisi suositeltavaa, että näitä arjesta irtaantumisia tulisi säännöllisesti ja useammin. Viikonloppujen aikana on mahdollista palautua tehokkaammin, joten stressitasot pysyvät paremmin hallinnassa ja jaksat paremmin. Tämä on tärkeää erityisesti silloin, jos esimerkiksi työn luonteen tai liian lyhyen työkokemuksen vuoksi lomapäiviä ei ole kertynyt tai saatavilla. Merkittävin tekijä tähän on asenne ja läsnöolo. Lomalla keskitytään aktiviteeteistä huolimatta nauttimaan joka hetkestä, joten jo pelkällä läsnäololla ja muihin asioihin keskittymisellä viedään ajatukset pois arjesta. Lomalla ollessaan myös tekee todennäköisemmin niitä asioita, jotka tuottavat iloa kuten esimerkiksi leipominen tai kulttuuririennot. Näiden itselle mieleisten asioiden tekeminen kohottaa mielialaa, joka näkyy myös palautumisena.

Kun haluat saada kaiken irti viikonlopusta, toimi kuten toimisit jos olisit lomalla. Tee niitä asioita, mitkä tekevät sinut iloiseksi. Liiku, valmista kunnon aamiainen tai nuku pitkään. Sen ei tarvitse olla kallista tai aikaavievää, vaan tarkoituksena on nauttia ja olla läsnä kyseisessä aktiviteetissä. Kun teet jotain täydellä sydämelläsi ja keskityt siihen mitä teet, on todennäköisempää että olet sen jälkeen onnellisempi ja rentoutuneempi. Koska lomia on useimmiten harvakseltaan, ihmiset usein myös pyrkivät nauttimaan niistä täysin rinnoin, minkä vuoksi loma rentouttaa ja auttaa jaksamaan. Usein myös jo tahdin hidastaminen vaikka lyhyeksikin ajaksi, jolloin antaa aikaa itselle mieluiselle aktiviteetille ja samalla on läsnä ja tietoinen ympäristöstään auttaa tämän niin sanotun lomamoodin saavuttamisessa. Tämä on hyvä muistaa, silloin kun työstä irtautuminen viikonlopuksi on syystä tai toisesta haastavaa. Lomamoodi itsessään on kuitenkin spesiaali kokemus ja vaatii riittävää sitoutumista ja panostamista onnistuakseen, joten se ei voi itsessään muuttua rutiiniksi. Tällöin idea häviää, mikäli se muuttuu suorittamiseksi ja rutiininomaiseksi. Tätä kikkaa ei siis kannata vetää hihasta jokaisena viikonloppuna, vaan vain silloin kun sille on tarvetta.

hat BIKBOK

sunnies RAY BAN

kimono BIKBOK

top GINA TRICOT

pants ZARA

sneakers NIKE

Ciao belle,

Sini

 

Continue Reading

KUINKA KUUNNELLA OIKEIN?

Otsikko on hieman harhaanjohtava, sillä kuuntelemista ei voi aina tehdä täysin oikein eikä siinä ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä sitä. Kuunteleminen on taitolaji, jonka oppii parhaiten harjoittelemalla. Omassa elämässäni ja työssäni kuuntelen paljon muita, joten olen pienen elämäni aikana ehtinyt harjaannuttaa sitä taitoa jonkun verran. Jokaisella meillä on kuulluksi tulemisen tarve, joten toisen kuuleminen ja aidosti kuunteleminen ovat minkä tahansa ihmissuhteen perusta. Kuuntelemiseen kuten keskusteluunkin tarvitaan kaksi ihmistä. Tarvitaan ihminen jolla on jotain sanottavaa, ja toinen joka on valmis vastaanottamaan viestin. Jos ei ole mitään sanottavaakaan, ei voi kuuntelija vastaanottaa viestiä. On tärkeää oppia tuntemaan itseään ja miettiä miten saa parhaiten ilmaistua haluamansa asian ilman, että se näyttäytyy uhkaavana tai loukkaavana jotta se voidaan vastaanottaa. Viestin tulisi olla myös niin yksinkertainen, jotta se tulee ymmärretyksi halutulla tavalla. Liian monimutkainen viesti toimii kuin rikkinäinen puhelin, se saapuu perille hieman vääristyneenä ja erilaisena kuin tarkoitettu viesti. Ja me kaikki tiedämme miten hankala tilanne väärinymmärrys voi olla.

Kuuntelijan näkökulmasta on tärkeää olla avoin sille mitä toisella on sanottavaa, mutta kuitenkin huomioida omat rajansa ja henkinen tila. Jos on itse valmiiksi uupunut ja niin sanotusti kuppi täynnä, ei ole valmis vastaanottamaan toisen ajatuksia. Sen mitä toisella on sanottavana ei tarvitse muuttaa omaa näkökantaasi jonka olet harkitusti ja ajatuksella muodostanut, mutta se voi täydentää sitä tai antaa uutta ajateltavaa. Kun vastaanotat toisen sanottavan, on tämänkin helpompi vastaanottaa mitä sinulla on sanottavana. Tämä voi viedä aikaa, mutta se auttaa kommunikaation jatkumisen kanssa. Kun kuuntelija on samaa mieltä toisen kanssa on keskustelu usein sujuvaa ja kuunteleminen helppoa. Kun keskustelijat ovat eri mieltä asiasta voi kuuntelemisen vaikeus lisääntyä merkittävästi. Mikäli toisen mielipide on täysin omaa ajatusmaailmaa vastaan, kuuntelemisesta tulee usein suorastaan mahdotonta. Erityisesti jos aihe mistä keskustellaan on kuuntelijalle tärkeä ja aiheuttaa voimakkaita tunteita, vaikuttaa se kuuntelemiseen ja keskustelun laatuun.

Kuunteleminen ei siis todellakaan ole helppoa ja se vaatii paljon harjoitusta. Kaikki tämä harjoituskin voi hävitä savuna ilmaan kun kohdalle sattuu huono päivä tai tilanne johon kuuntelija ei osaa reagoida keskustelun suosimalla tavalla. Kuunteleminen on jokapäiväinen asia, josta ei pääse yli eikä ympäri. Olemme sitten koulussa tai työpaikalla tai lähimpien ihmisten seurassa, ei kuuntelemiselta välty. Kuunteleminen mahdollistaa vuorovaikutuksen, joten sen harjoitteleminen ja kehittäminen on tärkeää, jos haluaa vaalia ihmissuhteitaan. Kuuntelemista voi myös vaikeuttaa se jos pelkää toisen sanoja tai reaktiota. Silloin haluaa sulkea korvansa ja pysyttäytyä omassa ajatuskuplassaan, joka ei välttämättä ole yhtään sen parempi vaihtoehto. Kuunteleminen avoimesti tarkoittaa, että kunnioittaa toista juuri sellaisena kuin on. Antaa aikaa muotoilla sanansa oikein, jotta viestin vastaanottaminen on mahdollisimman helppoa. Jos kuuntelee riittävän tarkasti voi myös paremmin tulkita niitä kehon viestejä, jotka kertovat mitä toinen ajattelee enemmän kuin tuhat sanaa. Kuuntelemiseen ei riitä vain sanojen rekisteröinti ja tulkinta vaan toisen eleiden ja ilmeiden peilaus. Kun kuuntelet kasvoiltasi näkyy miten otat asioita vastaan. Jos olet fyysisesti avoin, vastaanotat viestin paremmin ja puhuja kokee tulleensa kohdatuksi paremmin. Jos olet kädet puuskassa ja keskeytät puhujan, hän kokee itsensä väärinymmärretyksi eikä ainakaan kunnioitetuksi. Kuuntelemiseen riittää usein katsekontakti, ja se että on hetken hiljaa ja antaa toisen puhua. Kuuntelevalla ei ole mihinkään kiire ja hän antaa aikaa niin puhujalle kuin itselleen.

Mitä vinkkejä te haluaisitte kertoa kuuntelemisesta? Kuinka itse toimit kuuntelijana?

top GINA TRICOT

slides ZARA

sarong souvenir

Ciao belle,

Sini

Continue Reading