SURU ON KUNNIAVIERAS

Jokaisella meillä on oikeus surra. Surua aiheuttaa menetys erilaisissa tilantessa ja muodoissa, joista jokainen on sallittu ja arvokas. Useimmiten surusta puhuttaessa tarkoitetaan perheenjäsenen tai puolison kokemaa menetystä. Tämän lisäksi se voi olla myös joihin aiheisiin liittyen ns. äänioikeudettomaksi suruksi. Se voi olla esimerkiksi lemmikin menettäminen, parisuhteisiin liittyvää surua tai työelämässä tapahtuvaa surua, jota esiintyy yleisimmin esimerkiksi terveydenhuollon ammattihenkilöillä. Surun voimakkuus tai sen vaikutus arkeen riippuu usein siitä mistä se on lähtöisin, mutta siitä huolimatta sen käsittely on erittäin tärkeää.

Suruun voi liittyä irti päästämisen vaikeus, jolloin surun käsittely voi jäädä tavallaan päälle tai se ei voi alkaa ollenkaan. Mielestäni yksi parhaiten asiaan sopivista sanonnoista ja ilmaisuista on ”jos rakastat jotain, päästä se vapaaksi”. Sairastuneen lähimmäisen tai lemmikin kohdalla, kun tilanne saattaa olla toivoton haluaa useimmiten pitää kiinni tästä vaikka väkisin. Jos asialle ei kuitenkaan voi tehdä mitään, voi olla parempi antaa toiselle ja itsellesi mahdollisuus parempaan. Sama voi myös päteä ihmissuhteisiin, joissa toinen tai molemmat osapuolet ovat onnettomia. Tästä luopuminen aiheuttaa surua, mutta asian hyväksyminen helpottaa myös itseäsi käsittelemään näitä tunteita. Kun tunteet ja ajatukset käsittelee rauhassa, eikä myöskään patoa niitä sisäänsä ja koita ”vain pärjätä” voi asiasta päästä helpommin yli.

Surua käsittelevän ihmisen tukeminen on paras tapa auttaa sitä kohdattaessa. Et voi asialle mitään, joten paras mitä voit kertoa toiselle on osanottosi. Jokaiselle suru on erittäin subjektiivinen kokemus ja lähes poikeuksetta herättää voimakkaita tunteita. Siinä tilanteessa samaistumisen ilmaiseminen esimerkiksi vertaamalla menetystä omaasi tuskin saa haluttua vastakaikua, vaan voi jopa epäonnistua. Erityisesti jos verrattavat kohteet eivät ole samankaltaisia, kuten vertaisi lemmikin menettämistä perheenjäsenen menettämiseen, vaikka usealle oma lemmikki on kuin perheenjäsen. Eikä myöskään kannata vähätellä toisen surua, oli se lähtöisin mistä tahansa syystä. Vaikka suru olisikin ns. äänioikeudeton yhteiskunnan näkökulmasta, on se silti surevalle merkittävä asia. Joten toivon, että voisimme kaikki pystyä tarvittaessa vain kuuntelemaan, jolloin surija voi käsitellä tapahtuman herättämiä tunteita helpommin.

Jokaisella meistä on oma tapamme surra. Joku purskahtaa itkuun välittömästi, toinen taas saattaa mennä ikään kuin shokkiin ja vaikuttaa välinpitämättömältä tai jopa käyttäytyä asiattomasti surua kohdatessaan. Asiattomuus voi olla vaikka huumoria menetykseen liittyen, epätavallisia tapoja hahmottaa tilanne, tai asian kieltäminen kokonaan. Toinen vaatii aikaa ja pohdiskelua asian käsittelemiseksi ja toinen taas haluaa päästä heti keskustelemaan asiasta ja sen herättämistä tunteista. Kaikki tavat ovat normaaleja ja valideja tapoja käsitellä asiaa. Oman kokemukseni perusteella kuitenkin muiden kanssa keskustelu on ollut tehokkain tapa saada suru käsiteltyä. Sen kohtaaminen onkin välttämätöntä, jotta asian kanssa voi olla sinut ja suruvaiheesta päästä eteenpäin.

Jenni Vartiainen laulaakin kappaleessaan ”Suru on kunniavieras” osuvasti aiheesta. Kappaleessa puhutaan siitä, että suru on hyvä ottaa vastaan silloin kun se sattuu kohdalle, eikä jättää huomiotta. Jos surun käsittelemistä siirtää eteenpäin, se ei tule olemaan yhtään sen helpompaa kuin aiemminkaan. Tällöin tulet vain itse kantamaan surua ja siihen liittyvää pahaa oloa sisälläsi. Surun käsitteleminen mahdollistaa sen, että voit menetyksestä huolimatta muistaa menettämäsi asian tai henkilön hyvät puolet ja sen mitä hyvää sen on saanut elämässäsi aikaan. Eli vaikka aikansa elänyt pääsisikin parempaan paikkaan, ei se tee siitä yhtään sen vähemmän merkityksellistä sinulle vaan ehkä jopa päinvastoin. Surun tarkoituksena onkin auttaa sinua pääsemään elämässä eteenpäin ja hyväksymään vaikeita asioita joita joudut kohtaamaan. Se on välttämätön osa elämää, jota joudumme opettelemaan kerta toisensa jälkeen uudestaan sen sattuessa kohdalle. Elämä on kovin kouluttaja, mutta siitä selviää kyllä. Asia ei välttämättä tunnu siltä sen sattuessa omalle kohdalle, mutta me ihmiset olemme paljon vahvempia ja sopeutuvaisempia kuin annamme itsemme olettaa.

top MANGO

pants H&M

sunglasses RAY BAN

sandals BIRKENSTOCKS

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

LUKEMISEN MERKITYS

Olen aina ollut huono lukemaan. Opin lukemaan sujuvasti kohtuullisen myöhään, joten lukuintoni ei lähtenyt lapsuudesta. Olen visuaalinen ihminen, joten saan enemmän irti elokuvista ja asioista voin nähdä ennemmin kuin asioista jotka voin lukea. Lukeminen on kuitenkin välttämätöntä sivistyneessä yhteiskunnassa ja ilman lukutaitoa en voisi esimerkiksi kirjoittaa tätä blogiakaan. Olen onnellinen siitä että asun Suomen kaltaisessa maassa, jossa lukutaito on käytännössä itsestäänselvyys. Tämän lisäksi luen sujuvasti myös muilla kielillä, kuten englanniksi joka onkin itselle mieluisin tapa lukea kirjallisuutta. Seuraan myös useita nettilehtiä ja sivustoja, joissa on aiheita eri aiheisiin liittyen muodista fysioterapiaan ja matkailuun. Lukeminen on minulle tapa saada tietoa ja siksi pidänkin lukemisesta. Itsensä kehittäminen ja uusien taitojen oppiminen on minulle tärkeää, joten haluan lukea mahdollisimman paljon.

Olen viimeaikoina lukenut self help tyyppisiä kirjoja, jotka herättävät ajatuksia elämästä sekä uusia näkökulmia. Aiemmin taas pyrin lähestymään thrillereitä ja romaaneja joissa tapahtuu paljon, usein young adult kategoriaan painottuen. Tykkään lukea englanniksi, sillä koen kielen paljon sujuvammaksi ja helpommaksi omaksua kuin suomen kielen. Englanti jotenki sointuu mielessä paremmin ja koenkin pystyväni ilmaisemaan itseäni ajoittain paremmin englanniksi kuin suomeksi. Kirjoitan kuitenkin päivittäin paljon tekstiä suomeksi niin töissä kuin blogiin,  niin on myös jollain tavalla rentouttavaa lukea jollain muulla kielellä. Lisäksi luen tavallisemmin lyhempiä tekstejä, kuten artikkeleja joiden lukeminen työmatkalla junassa on helpompaa kuin kirjan. Salainen paheeni onkin Harvard Business Reviewn johtamiseen liittyvät artikkelit, joita lukisin mielelläni useita putkeen, mutta ilmaisia artikkeleja saa lukea vain rajoitetun määrän joka rajoittaa niiden ahmimistani.

Stressi on vaikuttanut lukemiseeni kohtalaisesti erityisesti keskittymisen näkökulmassa. En oikein pysty keskittymään yksittäiseen ajatukseen pidempää aikaa, joten lukemisen aikana ajatus karkaa helposti. Lukeminen itsessään olisi myös hyvää meditaatiota ja harjoitusta keskittymiseen, sillä lukiessasi ajatus pysyy kirjaimellisesti asiassa, jos meinaat saada tekstistä jotain irti. Vaihtoehtoisesti esimerkiksi sarjamaratonissa voit hairahtua tekemään jotain muuta ja saat ajatuksesta helposti kiinni myöhemminkin, mikä ei tue keskittymiskykyä ainakaan tällä varhaisiän dementikolla. Kun päivittäin mielessä pitää olla tuhansia asioita ja yksityiskohtia, olisi palautumisen kannalta välttämätöntä, että pääsee irti työajatuksista. Myös tähän lukeminen auttaa hyvin, joten jos vaan jaksaisi keskittyä riittävästi voisi lukemisella tukea omaa jaksamista muillakin elämän osa-alueilla.

blouse ZARA

jeans LEVI’S

necklace THOMAS SABO

earrings ZARA

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

HYVÄÄ JUHANNUSTA!

Juhannus on niitä pyhiä, joita jopa minä odotan usein innolla. Olen muutamana vuotena viettänyt juhannuksen isommalla porukalla mökillä, ja totta kai olin tänäkin vuonna siellä mukana. Palasimme Helsinkiin kuitenkin jo lauantaina, jotta sunnuntain voi pyhittää rentoilulle ruuhkassa ajelun sijaan. Sunnuntain kohokohta oli piknik Seurasaaressa veden äärellä. Just täydellistä! Toivottavasti teilläkin on ollut hyvä juhannus ja olette saaneet rentoutua ja nauttia kesästä! Miten sinä vietit juhannuksen tänä vuonna?

hat BIKBOK

t-shirt ZOE KARSSON

denim LEVI’S

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

SOME ON HYVÄ RENKI, MUTTA HUONO ISÄNTÄ

Sosiaalinen media erityisesti työnä herättää usein monenlaisia oletuksia ja ajatuksia. ”Bloggaaminen on vain kuvien ottamista sosiaaliseen mediaan ja PR brunsseilla juoksemista juoden skumppaa.” on ehkä useiten kuultu oletus aiheesta. En tullut nyt kuitenkaan keskustelemaan some-työstä tai mitä siihen kuuluu vaan sosiaalisesta mediasta myös muiden kuin ammattisomettajien näkökulmassa. Halusin puhua hieman siitä, miten sosiaaliseen mediaan tulisi suhtautua ja miten sitä voi hyödyntää hyvällä ja terveellä tavalla. Sosiaalinen media on monelle iso osa elämää, tapa kommunikoida ja ilmaista itseään sekä mahdollisesti verkostoitua muiden samanmielisten kanssa niin ammatillisesti kuin harrastusmielessäkin. Kuten aiemmin on ollut ns. ”turhiksi julkkiksiksi” tituleerattuja henkilöitä, ketkä ovat julkisuudessa vain julkisuuden ilosta, voidaan ajatella että nykyään on sellaisia influencereita joille some on koko elämä ja vaikuttaa niin kaikkeen ympärillään. Onneksi näitä ihmisiä on paljon vähemmän kuin fiksuja nuoria, jotka tiedostavat sosiaalisen median mahdollisuudet ja osaavat käyttää niitä työkaluina.
Varmasti on monia ketkä tekee somea pelkästään huomionhakuisuuttaan mutta se ei tule mahdollistamaan oikeaa menestystä. Huomionhakuinen myy itsensä prosessissa ja some hallitsee ihmistä. Elämä ja omat teot alkavat pyöriä sen ympärillä, mistä saisi parasta sisältöä sosiaaliseen mediaan ja miten saan eniten näkyvyyttä ja seuraajia. Tällöin sisältö on myös usein persoonatonta ja sisällötöntä, sillä siitä puuttuu sisällöntuottajan intohimo ja tarkoitus. Kun tarkoituksena on käyttääs somea työvälineenä välittää omaa viestiä aiheesta kuin aiheesta, on se silloin aidompaa ja tekijän intohimo ja inspiraatio menee sosiaalisen median vaatimusten edellä. Intohimoinen tavoitteen tavoittelu hyödyntää siis somea eli itse pysyy oman henkilöbrändinsä hallinnassa. Tekijä tiedostaa silloin mihin omalla sisällöllään pyrkii ja osaa myös määrittää mitä asioita haluaa ehkä jättää sen ulkopuolella oman ja muiden turvallisuuden ja hyvinvoinnin takaamiseksi. 
Voi olla että sosiaalisen median sisällöntuottaja haluaa tehdä somea ns. epäitsekkäistä syistä, eli tuomalla asioita esille jotka saavat itsensä haavoittuvaan asemaan eli paljastaa jotain itsestään, jotta joku muu voi saada tarttumapintaa ja näin auttaa muita. Se voi olla esimerkiksi oma mielenterveysongelma, seksuaalinen suuntautuminen tai muu ominaisuus, jonka ilmi tuominen voi olla jopa riski mutta sen tarkoituksena on luoda vertaistukea ja saada tärkeälle asialle näkyvyyttä. Se miten somea haluaa käyttää tulisi kuitenkin lähteä itsestä ja omasta tavoitteesta, sillä somen ei tulisi olla isompi kuin ihminen itse. On myös tärkeää tietää mitä julkaista, jotta oma ja läheisten turvallisuus ja tulevaisuus on omissa käsissä. Joissain tapauksissa olisi kuinka epäitsekäs tai hyväntahtoinen tahansa, jakamalla sisältöä voi saada aikaan niin itselle kuin muillekin enemmän haittaa kuin hyötyä. Erilaiset lopputulokset ja niiden seuraukset tulisikin osata ottaa huomioon sosiaalisen median sisällöntuotantoa suunniteltaessa, mutta sen ei pitäisi vaikuttaa esiintuomaasi aitouteen tai sisällön laatuun. Sosiaalinen media on siis vähän niinkuin tuli, eli ”hyvä renki, mutta huono isäntä”, eli sitä pitäisi käyttää työkaluna eikä pitää itseisarvona ja tavoitteena.

top NIKE

jeans LEVI’S

chelsea boots VAGABOND

flannel shirt secondhand

rain coat RAINS

necklace THOMAS SABO

Kuvat: Nanna Talvitie

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

MIKSI OTIN ETÄISYYTTÄ SOMEEN?

En tiedä onko kukaan edes huomannut, mutta olen ollut todella epäaktiivinen sosiaalisessa mediassa viimeaikoina uuden sisällön julkaisun suhteen. En ole julkaissut kuvia Instagram-tililläni hetkeen, enkä julkaissut uutta postausta. Minusta vain tuntui siltä, että nyt on hetki hieman hengähtää ja ajatella sitä mitä haluan blogiltani ja kuinka haluan itse näyttäytyä sosiaalisessa mediassa. Henkilökohtaisessa elämässäni on myös tapahtunut yhtä sun toista, joka on vaikuttanut omaan jaksamiseeni ja intooni luoda inspiroivaa sisältöä. En koe, että voin olla inspiroiva jos en itse usko sisältööni tai itseeni sisällöntuottajana. Halusin kerätä vain energiaa stressinhallintaani ja arjessa pärjäämiseen. Selkeää konkretiaa sosiaalisen median ja erityisesti puhelimen riippuvuussuhteeseeni sain tänään kun puhelimeni lakkasi toimimasta, enkä aamulla saanut sitä auki. Kirjaimellisesti koko elämäni oli puhelimella; tapa kommunikoida, hoitaa asioita ja pyörittää arkeani oli lopettanut toimimasta. Onnekseni esimerkiksi verkkopankkiasioiden tai julkisilla liikkuminen ei ole täysin puhelimen varassa, joten selvisin vähin kolhuin.

Vaikka sosiaalisen median katkaisuhoitoon ei olisi yhtä radikaalia ja pakottavaa tekniikkaa kuin kokeilemani vaihtoehto, on sitä hyvä tehdä ajoittain. Olemme kokoajan kiinni valtavassa informaatiovirrassa, joka pidemmän päälle on uuvuttavaa ja henkisesti kuormittavaa. Aivomme ei ehdi lepäämään, joten stressi ja väsymys lisääntyy. Aina ei tarvitse olla tavoitettavissa, eikä tarvitse tuottaa jatkuvalla syötöllä laadukasta sisältöä erityisesti mikäli kyseessä on enemmänkin harrastus kuin kokopäivätyö. Maailma ei kaadu siihen jos et pysykään kärryillä uusimmista trendeistä, eikä kenenkään muunkaan maailma kaadu siihen jos et olekaan julkaissut viikon postausta ajallaan. Tämä ei vaativassa sisällöntuotannon maailmassa ole paras tapa lisätä näkyvyyttään, mutta onneksi elämän ei tarvitse pyöriä sen ympärillä. On toisaalta jopa hieman helpottavaa, kun ei pysty tarkistamaan Instagramin viimeisimpiä käänteitä tai selata Facebookin feedistä aina uusia mielenkiintoisia artikkeleja.

Sisällöntuotanto on minulle inspiraation muuttumista visuaaliseen muotoon. Into ja halu luoda sisältöä on siinä myös välttämätöntä. Jos sisäistä paloa tehdä parhaansa ja luoda aikaan jotain muillekin merkityksellistä, on hyvä ottaa aikaa itselle ja miettiä mitä haluaa sanoa. En oikein tiennyt miten halusin lähtestyä teitä, lukijani, joten totesin ottavani aikaa itseni etsimiseen. Olen kirjoittanut tekstejä tästä huolimatta, mutta ne ovat sellaisia joita en todennäköisesti tuo päivänvaloon blogissani. Olen myös miettinyt tulevaisuuttani, jatkokoulutusvaihtoehtoja ja miten haluan vaikuttaa ympärilleni. Jatkokoulutukseen hakeutumiseen tarvitsen kuitenkin vielä lisää työkokemusta, joten voin käyttää sen ajan tehokkaasti oppimalla työstäni ja itsestäni mahdollisimman paljon. Kun on sinut itsensä kanssa on myös helpompaa inspiroida muita. Fake it till you make it toimii joissain asioissa, mutta oman vision ja ajatusten jakamisessa on tärkeintä pystyä seisomaan sanojensa ja tekojensa takana. Sosiaalinen media ei tuottanut minulle samanlaista inspiraatiota pitkään aikaan kuin se on tuottanut aiemmin, joten mahdollistaakseni teille mielekästä ja laadukasta luettavaa tein päätöksen ottaa etäisyyttä sosiaaliseen mediaan. Ja uskon sen olleen tarpeen ja sen arvoista. En aio jatkossakaan luvata teille säännöllisiä postauksia, vaan julkaisen uutta sisältöä kun saan inspiraatiota ja minulla on teille jotain sanottavaa.

shirt ZARA

belt GUCCI

wide leg pants NA-KD

loafers VAGABOND

necklace THOMAS SABO

earrings ZARA

Kuvat: ESSIE’S

 

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

MIKÄ MINUSTA TULEE ISONA?

Kuten olen aiemmin kertonut blogissani, olen kärsinyt identiteettikriisistä tänä talvena. Täytin 25-vuotta ja aloin miettimään olenko saanut aikaan niitä asioita, joita olisin halunnut tähän ikään mennessä saavuttaa, sekä olenko löytänyt itseni. Jälkimmäinen asia on tuottanut enemmän haasteita ja henkistä tuskaa, mutta olen jo voiton puolella. Olen viimeisen puolen vuoden aikana oppinut todella paljon itsestäni ja muista ihmisistä, sekä löytänyt jonkin asteisen mielenrauhan. Osaan antaa anteeksi itselleni ja hyväksyä itseni kokonaisuudessaan, enkä pidä virheitäni aseena itseäni vastaan. Sillä jos en itse voi olla itseni puolella, miten voin olettaa että kukaan muukaan pitää puoliani. Välillä joutuu olemaan ilolla paha ihminen Apulantaa lainatakseni, jotta voi tehdä itselleen oikean ratkaisun. Pahalla ihmisella tarkoitan tässä tapauksessa tervettä itsekkyyttä ja kykyä sanoa ei. Omasta hyvinvoinnistaan ja oikeuksistaan täytyy ottaa vastuuta, sillä muuten huomaa elävänsä muille kuin itselleen. Ja usein muut käyttävät silloin vaikutusvaltaansa sinua vastaan pidemmän päälle, sillä ihminen ajattelee usein ensisijaisesti valitettavasti vain itseään.

Olen onnekseni tehnyt jo tämän vuoden aikana paljon itselle tärkeitä asioita. Olen kertonut elämäni merkittävimmille ihmisille ääneen asioita, joita olen pitänyt sisälläni jo vuosikymmenen ajan. Ja se on helpottanut paljon ja auttanut hyväksymään itseni juuri sellaisena kuin olen. Olen nähnyt 2 suosikkiartistiani livenä (Florence and the machine ja kotimaisista bändeistä Apulanta). Olen kokeilemassa uutta lajia eli Krav Maga nimistä taistelulajia tiiviskurssin muodossa ensi kuussa. Olen varannut pitkään suunnittelmani tatutointiajan ja aion toteuttaa 5 vuotta sitten piirtämäni kuvan oikeasti iholleni. Menen ensi kertaa Ruisrockiin kesällä ja olen käynyt monen monessa konsertissa ja nauttinut niin livemusiikista. Olen nähnyt ystäviäni ja parantanut heidän kanssaan maailmaa monen illan edestä. Olen myös aktivoitunut oman hyvinvointini osalta ja pohdiskellut mitä oikeasti haluan elämältäni.

Oman elämän elämisen tärkeyden huomattuani olen ollut taas merkittävästi onnellisempi kuin esimerkiksi puoli vuotta sitten. Olin silloin hukassa ja syytin siitä pääasiassa itseäni. Tällöin tein paljon töitä oman pääni sisällä, jotta löytäisin sen mikä tekee minusta minut. Halusin pystyä sanoittamaan ajatukseni paremmin, jonka opin myös tekemään paremmin. Tämä on kyllä ikuinen tie ja vaatii itsetutkiskelua jatkossakin, mutta niin sen on tarkoituksin. Olisihan se tylsää, jos löytäisi itsensä kerralla eikä olisi enää mitään opittavaa. Opin myös paremmin sanoittamaan sen mitä haluan jättää itsestäni jälkeen, sekä millaisia asioita haluan korostaa ja viedä eteenpäin omalla läsnäolollani.

Katsoin Captain Marvel elokuvan (jota myös suosittelen kaikille vahvasti), jonka inspiroimana tätä kirjoitusta nyt kirjoitankin. Lapsena meiltä kysyttiin mikä meistä tulee isona. Silloin vastaus oli usein tasoa; prinsessa, astronautti, jalkapalloilija tai näyttelijä. Mikäli kyseessä oli enemmän oman tiensä kulkija voi vastaus olla esimerkiksi onnellinen. Näin iän karttuessa olen kuitenkin huomannut, että vastaus on monisanaisempi ja moniulotteisempi. Elämäkin on moniulotteinen ja ajoittain kuin vuoristorataa, joten ei oman elämän määränpää tai tarkoituskaan voi olla määritelty yhdellä sanalla. Siksi muotoilinkin viisi ajatusta tavoitteiden muodossa, jotta ne olisivat konkreettisia ja ymmärrettäviä, mutta kuitenkin mukautuisivat elämän muutosten keskellä niihin sopiviksi.

Haluan olla riittävän vahva puolustaakseni itseäni ja muita. Haluan tukea ihmisiä ympärilläni ja saada heidät uskomaan itseensä ja tekemään parhaansa. Haluan pystyä tukemaan muiden onnellisuutta ja kykyä tuntea itsensä riittäväksi. Haluan pystyä rakastamaan itseäni aidosti, sekä hyväksyä epätäydellisyyteni ominaisuuteni. Haluan pystyä rakastamaan myös muita rehellisesti ja rakastaa rohkeasti sitä ketä koen oikeaksi rakastaa. Haluan pystyä seisomaan sanojeni takana ja olemaan ylpeä itsestäni.

Haluan olla riittävän lempeä kuullakseni muiden murheet ja olla läsnä, kun kohtaan toisen ihmisen. Haluan olla helposti lähestyttävä ja luotettava, jotta voin saada aikaan mahdollisimman paljon hyvää ja nauttia muiden luottamuksesta ja kunnioituksesta. Haluan olla myös heidän luottamuksensa ja kunnioituksensa arvoinen. Haluan olla muiden silmissä lempeä ja hyvä ihminen, joka haluaa heille hyvää ja tukee heikompinakin hetkinä.

Haluan olla riittävän viisas ymmärtääkseni oikean ja väärän teon eron, sekä tehdäkseni oikean päätöksen tilanteen vaatiessä niin itseni kuin muidenkin suhteen. Haluan ymmärtää miten asiat toimivat, jotta voin luottaa omiin valintoihini ja tietää ne oikeaksi. Haluan kerätä tietoa, jotta voin omalla panoksellani tehdä maailmasta meille kaikille paremman paikan elää.

Haluan olla riittävän rohkea sanoakseni ääneen asiat, jotka tulisi tuoda julki ja antaakseni äänen niille jotka eivät siihen itse pysty. Haluan pystyä pitämään niin itseni kuin muidenkin puolia sekä laittamaan itseni likoon tärkeiden asioiden puolesta. Haluan pystyä tuottamaan vakuuttavasti siihen kykenemättömien kannan niille tahoille, jotka voivat tehdä asialle jotain vaikuttavaa. Haluan pystyä sanomaan kyllä ja ei, kun se on tärkeää.

Haluan olla riittävän itsevarma luodakseni uskoa itseeni sekä muihin, jotta voisimme olla parhaita versioita itsestämme. Haluan pystyä olemaan jollekin inspiraatiota tarvitsevalle sankari ja esikuva, jotta heidän olisi mahdollista olla oma itsensä. Haluan mahdollistaa heille onnellisuuden sekä mahdollisuuden saada oma kädenjälkensä näkyviin ja äänensä kuuluviin.

Tavoitteeni ovat tarkoituksella hieman korkeammat kuin todennäköisesti pystyn elämäni aikana saavuttamaan. Tarkoitukseni on ylläpitää paloa ja intoa saavuttaa nämä tavoitteet, jotta minulla on jotain mihin pyrkiä koko elämäni ajan. Sanoittamalla nämä tavoitteet teen itselleni konkreettisen maamerkin, jota kohti pyrin kaikilla teoillani menemään. Ja koska tämä teksti on olemassa, muistuttaa ja rohkaisee se minua tekemään tärkeitä peliliikkeitä tavoitteeni saavuttamiseksi. Se on kuin ”inspiraatiotaulu”, jota esimerkiksi New Age filosofioissa käytetään tavoitteiden ja unelmien saavuttamiseksi. Itse olen kuitenkin sen verran skeptinen etten usko vetovoiman lakiin, vaan sattumaan ja oman työn vaikutukseen. Käytännössä käytän samaa metodia kuin mainitsemassani ajatusmallissa, mutta painotan tällä omaa vastuutani. En luota universumiin tuomaan tavoitteet luokseni, vaan menen itse tavoitteitani kohti. Asennoidun tähän kuitenkin fokusoimalla ajatuksiani ja toiveitani kohti tavoitetta. Oma aktiivisuus ja asenne ratkaisee paljon, ja meissä jokaisessa on voimaa saavuttaa tavoitteet jos teemme riittävästi töitä sen eteen.

blouse ZARA

jeans LEVI’S

medallion THOMAS SABO

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

SUPERSANKARI SYNDROOMA

Onko tuttua tuntea että sinun on pärjättävä tilanteessa kuin tilanteessa, suoriutua jokaisesta haasteesta 110%:sesti ja pystyä myös auttamaan muita hädän keskellä? Jos vastasit kaikkiin kohtiin kyllä on todennäköistä että kärsit ilmiöstä nimeltä supersankari syndrooma. Se ei tarkoita sitä että, luulee olevansa oikea supersankari joka osaa lentää tai pystyy taivuttamaan metallia paljain käsin, mutta se voi tuntua siltä että täytyisi pystyä siihen. Odotukset omalle osaamiselle ja pärjäämiselle ovat kohtuuttoman suuret, joten oma jaksaminen alkaa lopulta loppua ja voi syntyä jonkinasteinen uupumus. Itse myönnän kärsiväni kyseisestä ilmiöstä, sillä vaadin itseltäni paljon ja olen pitkään vaatinutkin. Pitäisi pystyä tekemään täysipäiväisesti töitä, tehdä blogia tavoitteellisesti, ylläpitää parisuhdetta, kokea jatkuvaa henkistä kasvua, pitää yllä hyvää fyysistä kuntoa, sekä huolehtia omasta terveydestä mm. terveellisen ruokavalion keinoin. Tämähän ei ole fyysisesti mahdollista, vaikka moni vaikuttaja ja sosiaalisessa mediassa itsestään jakava henkilö voi saada sen näyttämään siltä. Usein taustalla voi olla tämä ilmiö, mutta toisaalta se voi johtua myös jostain muustakin. Toisaalta se, että sosiaalinen media on täynnä näitä yli-ihmisiä ja suorastaan supersankareita ei auta siihen, että me tavalliset tallaajat voisimme tyytyä siihen mihin todellisuudessa pystymme, eikä olisi tarvetta tehdä aina vain enemmän ja täydellisemmin.

Supersankari syndrooman ominaispiireitä on oman hyvinvoinnin siirtäminen sivuun, jolloin sanoo kyllä asioihin joihin oikeasti haluaisi sanoa ei. Silloin huomaa olevansa vapaaehtoinen projektiin toisensa jälkeen ja huomaa olevansa mukana kaikessa kaiken aikaa. Sisäinen supersankari ottaa harteilleen myös muiden murheet ja pyrkii auttamaan parhaansa mukaan omien tehtävien lisäksi niissäkin. Silloin kokee, että on pystyttävä tekemään kaikki ja samalla suoriutua niistä kunnialla eikä vähempi riitä. Omaa itseään vastaan kilpailu sekä halua olla kaikille kaikkea on myös tärkeä osa supersankari syndrooman ydintä, jolloin tavoitteet ovat taivaissa ja maailman kaikki ongelmat ovat omilla harteilla. Supersankari syndroomasta kärsivän on myös hankala pyytää apua, sillä hän kokee että asioista tulisi suoriutua itse. Ihminen pyrkii suoriutumaan jonkun suuremman hyvän puolesta, jolloin hän unohtaa omat tarpeensa ja laittaa muut edelleen. Tästä tulee nimi supersankari syndrooma, sillä tämä ominaisuus määrittelee sankarin mistä tahansa muusta ihmisestä. Yli-inhimillinen suoriutuminen ja omien rajojensa toistuva testaaminen tekee super-etuliitteen termiin. Jos tunnistat itsessäsi supersankari syndrooman piirteitä onkin tärkeää muistaa, että riittää kunhan tekee parhaansa eikä tarvitsekaan pystyä yhtään enempään.

Älkää ymmärtäkö väärin, on hyvä asia tehdä parhaansa menestyäkseen. Jos tämä on kuitenkin itselle haitaksi ja ei osaa ottaa omaa jaksamistaan huomioon on kyseessä ongelma. Kaikesta stressistä ei ole mahdollista luopua, vaan on ihan hyväkin pystyä sietämään stressiä kohtuullisissa määrin. Loputtomaan jaksamiseen ei kannata edes pyrkiä, sillä se tulee räjähtämään käsiin tilanteessa tai toisessa. Stressin käsittely rakentavasti ja sen purkaminen hyvään helpottaa myös tämän kohtuullisen stressin kuormituksen vähentämisessä. Joitain intensiivisempiä ja stressaavampia ajanjaksoja jaksaa meistä jokainen aina silloin tällöin, mutta sen pitkittymistä tulisi pystyä ennaltaehkäisemään. Paras tapa helpottaa supersankari syndroomaa on kuitenkin opetella omat rajansa ja sen mitä pystyy realistisesti suorittamaan sovitussa ajassa. Jos tämä raja ylittyy, täytyy osata sanoa ei. Kenenkään ei tarvitse pystyä enempään kuin mihin rahkeet riittävät, joten terveen itsekkyyden löytäminen ja avun pyytäminen voivat olla korvaamattomia työkaluja oman hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Ainakaan itse en pääse tästä mentaliteetistä eroon hetkessä. Siksi aion tasapainottaa sen antamaa päämäärätietoisuutta rittävällä anteeksiannolla ja omien heikkouksieni hyväksynnällä. Voit tehdä mahtavia asioita ja saada aikaan hyvää tässä elämässä, mutta ilman oman hyvinvointisi huomiointia ja ylläpitämistä se ei ole mahdollista. Joten vaikka olisit oman elämäsi supersankari tai sankari jollekin toiselle, aina kun teet hyvää toiselle tee hyvää myös itsellesi.

puffer coat PEAK PERFORMANCE

cashmere knit sweater ZARA

jeans LEVI’S

combat boots TOMMY HILFIGER

bag MICHAEL KORS

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

MITEN LÖYTÄÄ MIELENRAUHA?

Jos osaisin todella kertoa miten mielenrauha saavutetaan täydellisesti, olisin todennäköisesti miljonääri ja lifestyleguru. Mitään quick fix -ratkaisua minulla ei ole tarjota tähän ongelmaan, mutta toivottavasti tämä herättää edes jossakussa ajatusta joka helpottaa hankalana hetkenä. Mielenrauhaa voi kuitenkin hakea omalla tekemisellä ja asennoitumisella asioihin. Paransin viime viikolla maailmaa ystävän kanssa ja näin jälkimainingeissa olen miettinyt mielenrauhaa ja itsensä vertaamista muihin. Kiitollisuus sekä armollisuus itselle on tärkeä osa mielenrauhan saavuttamisessa, eikä se ole myöskään pysyvä tila. Sen voi saavuttaa ja menettää, eikä elämäntilanteen muutokset välttämättä helpota asiaa. Erityisesti sosiaalinen media hankaloittaa mielenrauhan saavuttamista kun ympäri vuorokauden on mahdollista nähdä inspiroivaa sisältöä. Toistaan ihanammat saavutukset ja kuvat helposti saavat ajattelemaan, ettei itse ole riittävästi ja kyseenalaistamaan että miksi itsellä ei ole noita vaatteita, tuota treenattua kroppaa tai tuollaista kotia. Jokaisella meillä on omat vahvuudet, eikä auta jos niistä löytää vain omat heikkoudet. Oman jaksamiseni ja mielenterveyteni kannalta parhaaksi ajatukseksi olen huomannut seuraavan: ”Minun ei tarvitse olla yhtään enempää kuin olen, eikä minun tule verrata itseäni muihin vaan itseeni aiemmin.”

Et tee kenellekään palvelusta soimaamalla itseäsi epätäydellisyydestäsi. Ainut kuka siinä kärsii olet sinä itse, joten jos haluat päästää itsesi helpommalla annat nämä epätäydellisyytesi itsellesi anteeksi ja yrität parhaasi niissä asioissa jotka ovat sinulle tärkeitä. Jos et voi arvostaa itseäsi täysin, niin et voi olettaa muiden tekevän sitä sinun puolestasi. Itsensä hyväksyminen on elämän tärkeimpiä oppitunteja ja mitä aiemmin sen opit sitä nopeammin saavutat elämän, jossa voit olla tyytyväinen ja lopulta myös onnellinen. Oman mielen sisäiset esteet ja haasteet seuraavat sinua kuitenkin joka paikkaan, joiden ymmärtäminen auttaa sinua myös arvostamaan itseäsi. Kun tiedät miksi teet juuri niinkuin tuppaat tekemään, ymmärrät ettei asiat ole niin mustavalkoisia kuin voisi kuvitella. Anteeksi antaminen onkin olennainen osa, jolloin pääset eteenpäin aiemmista virheistäsi ja voit keskittyä tulevaisuuteesi ja tekemään siitä parhaan mahdollisen itsellesi. Olet itsesi kanssa koko elämäsi ympäri vuorokauden, joten jos olet itsesi oma pahin vihollinen tulee olemassaolosi olemaan tuskallista. Jos mietit henkilöä ketä et voi sietää (ja meillä kaikilla on niitä ihmisiä), et ole tämän seurassa rentoutunut tai voi hyvin. Jos tämä henkilö olet sinä itse, et tule pääsemään karkuun fyysisesti itseäsi vaan sinun täytyy kohdata ne haastavat osat itseäsi joista et pidä ja hyväksyä ne ajan kanssa.

Terapia on tähän hyvä keino, sillä voit peilata omia ajatuksiasi ja tunteitasi luottamuksellisesti toisen ihmisen kanssa. Itse en ole käynyt psykologilla tai terapiassa muistaakseni kertaakaan, mutta tiedän sen olevan loistava tapa itsetutkiskeluun ja omien toimintatapojen kehittämiseen rakentavampaan suuntaan. Jokainen meistä ansaitsee olla tyytyväinen itseensä ja voisin itsekin kuvitella käyväni läpi terapiaprosessin.  Jos ajatus terapiasta jostain syystä tuntuu pelottavalle, jota sen ei tarvitse missään nimessä olla, on olemassa paljon muitakin keinoja kehittää itseään ja parantamaan itsetuntoa ja helpottaa itsensä hyväksymistä. Ystävät ja tärkeät ihmiset ovat keino peilata omia tunteita, mutta silloin on tärkeää muistaa että osaa myös kyseenalaistaa omat reaktiot ja tavat toimia jotta niistä voi oppia jotain. Terapia on turvallinen ympäristö käsitellä näitä asioita ja samalla saada ammattilaisen tukea tähän prosessiin. Se on kuitenkin vain yksi keino mielenrauhan löytämiseen. Se voi kuitenkin olla esimerkiksi meditointi, liikunta, lukeminen tai mikä tahansa asia, joka helpottaa omien ajatuksiesi järjestäytymistä mielessäsi. Etsi se keino ja löydä itsesi ja se kuuluisa mielenrauha. Jos löydät sen, niin kerro minullekin mistä sen voi löytää! Hehe.

coat MASSIMO DUTTI

sweater ACNE STUDIOS

jeans LEVI’S

baker boy hat ASOS

belt GUCCI

combat boots TOMMY HILFIGER

medallion THOMAS SABO

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

NYKYAJAN FEMINISMI

Feminismi on kirosana. Kun puhutaan feminististä, ajatellaan liian usein lävistyksillä varusteltua ja pillupaita päällä kulkevaa aggressiivistakin naishenkilöä, joka soimaa valkoista heteromiestä ja kuinka yhteiskunta on häntä vastaan. Muutama vuosikymmen sitten feminismi sai alkunsa pakon sanelemana anarkismin muodossa, mutta nykyään jokaisen meistä on helppo olla feministi mm. sosiaalisen median mahdollistamana. Feminismi on sivistyssanakirjan mukaan naisen yhteiskunnallisen aseman parantamiseen ja sukupuoliroolienmuuttamiseen tähtäävä radikaalinen liike, nais(asia)liike. Feminismin voi kiteyttää myös sukupuolten yhteiskunnalliseksi, taloudelliseksi ja poliittiseksi tasa-arvoksi. Feminismin tavoitteena on siis sukupuolten välinen tasa-arvo, on se sitten työelämässä, parisuhteessa tai vaikka politiikassa. Osa feministeistä haluaa myös vapauttaa miesten sukupuoliroolin, eli sama vapaus olla oma itsensä pätisi myös miehiin. Mielestäni tämä on juuri oikea tapa ajatella feminismiä, vapautena olla oma itsensä, rakastaa ketä kokee oikeaksi rakastaa ja tuntea itsensä vahvaksi ja pystyväksi omassa ruumissaan ja elämässään. Samalla molempien sukupuolten pitäisi saada mahdollisuuksia yhtä lailla niin työmahdollisuuksien osalta kuin perhe-elämässä. Tärkeintä on kuunnella ihmisen omaa halua tehdä sellainen elämä kuin haluaa tehdä, kunhan vain on valmis tekemään sen eteen töitä ja tekemään sen eettisellä ja oikeudenmukaisella tavalla muita kohtaan.

Feminismin alkuaikoina tehtävät toimenpiteet olivat erilaisia kuin nykypäivänä. Feministiksi itsensä kokeva henkilö saattoi siksi olla useammin maskuliinisempi ja päällekäyvämpi, kun oletettu naisrooli oli alistuva ja naisellinen. Hänen täytyi saada oma kantansa voimakkaasti kuuluviin, jotta sitä edes voitaisiin huomioida validina kantana naiseuteen, oikeuteen omaan kehoonsa ja sukupuolirooleihin. Tämä vaati voimakasta tahtoa ja työtä, sekä paksua nahkaa sietää muiden kommentteja ja vastarintaa. Se, että voimme avoimesti puhua esimerkiksi tunteista ja seksuaalisuudesta, tehdä töitä, edetä uralla ja menestyä, sekä äänestää vaaleissa ja vaikuttaa politiikassa on puhtaasti näiden feministien ansiota. Feministit voivat olla naisia tai miehiä, he voivat olla feminiinisiä tai maskuliinisia, heteroja tai seksuaalivähemmistöjä, kokea itsensä vahvoiksi ja menestyneiksi tai laiminlyödyiksi ja niin edelleen. Feministin tekee halu tasa-arvoon ja vapauteen valita. Feminismi aatteena on edennyt aaltoina ja on muuttunut sen alkuajoista merkittävästi. Modernin feministin ei tarvitse enää taistella miesten huomiosta alkuaikojen feministeistä poiketen saadakseen äänensä kuuluviin vaan hän on osa yhteisöä, joka saa aikaan ympärillään hyvää. Nyt tärkein tehtävä on olla avoin ja ilmaista asioita positiivisuuden kautta. Vastarinta ja anarkismi on ollut tärkeässä osassa feminismissä, mutta ns. queer-feminismi eli sukupuoliroolien ja kokemukseen seksuaalisuudesta ja sukupuolesta on todennäköisesti nousevampi feminismin suunta tulevaisuudessa. Feminismin kolmas aalto, eli postfeminismi tai postmoderni feminismi onkin ikäänkuin kattotermi erilaisille nykyfeminismin suuntauksille jotka korostavat yksilöiden erilaisuutta mutta siitä huolimatta tasa-arvoa ja tärkeyttä.

Olennainen osa feminismin arvostuksen nousussa on sen edustajien tapa ilmaista asiaa. Jos oma etu menee muiden edelle eli esimerkiksi miehiä halveksitaan sukupuolen vuoksi, sorrutaan siihen mitä feminismillä pyritään edesauttamaan. Jos muunsukupuolisten etuja edistetään halveksimalla cis-sukupuolisten ihmisten roolia, ei saada aikaan kuin hämmennystä ja vieraantumista tärkeää aihetta kohtaan. Jos edistetään vain yhden ihmisryhmän etuja, ei saada aikaan positiivista vaan vain ärsyyntymistä ja vihaa. Kehitysaskeleiden ei tulisi olla haitaksi muille osapuolille, vaan niiden tulisi täydentää jo olemassaolevaa yhteiskuntarakennetta. Kunnioittava mutta suorasanainen tapa herättää kunnioitusta myös kovemmassakin epäilijässä, sillä jos perustelet kantasi hyvin vain kaikkein itsepäisin ja muutosvastaisin taho voi jättää kantasi huomioitta. Jos identifioit itsesi feministiksi, on tärkeä muistaa miten oma viesti saadaan kaikkein tehokkaimmin perille, sillä itkupotkuraivarit ja muiden mollaaminen ei ole se tapa jolla kunnioitus ja ymmärrys saavutetaan. Jos feminismin avulla halutaan edistää niitä oikeasti tärkeitä asioita, kuten oikeus aborttiin oman hengen ja turvallisuuden turvaamiseksi, oikeus omaan seksuaalisuuteen ilman pelkoa itsemääräämisoikeuden rikkoutumisesta tai turvallisuudentunteen katoamisesta tai vaikka oikeus tulla kuulluksi omassa yhteiskunnassaan ja yhteisössään ollaan oikeilla jäljillä. Tarkoitus ei aina pyhitä keinoja, vaan on tärkeä valita ne oikeat keinot joilla saadaan aikaan eniten hyvää. Feminismi on saanut jo paljon hyvää aikaan, tärkeä muistutus ja todiste siitä ovat nuoret jotka ovat avoimia ja suvaitsevia toisiaan kohtaan sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, rodusta, lähtökohdista ja uskomuksista huolimatta. Miksi jättää se siihen?

cashmere sweater ZARA

vintage silk scarf CHRISTIAN DIOR

trousers BCBG MAX AZRIA

combat boots TOMMY HILFIGER

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

PÄÄSTÄ IRTI MUIDEN ODOTUKSISTA

Kaikkein hedelmällisintä neljännesvuosisadan identiteettikriisiini olen huomannut olevan otsikostakin löytyvä konsepti irti päästämisestä. Tärkeintä, muiden odotuksiin liittyvää irti päästämistä. Minulla on ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ollut kevyt olo ja tilaa hengittää. Olen sanonut asioita ääneen ja huomannut niiden olevan pienen pieniä, vaikka ne ovat tuntuneet suuren suurilta pääni sisällä. Olen aina tiedostanut tietyt asiat itsessäni, mutta kun olen voinut sanoa ne ääneen jollekin toiselle pelkäämättä sitä miten he reagoivat tai ovatko he sinut asian kanssa. Kaikkein tärkeintä kuitenkin on se, että olen itse tyytyväinen itseeni sillä olenhan ainut henkilö kenen kanssa minun täytyy olla tekemisissä loppuelämäni ajan. Ja se hyväksyvätkö muut sinut sellaisena kuin olet on siinä tilanteessa yksi hailee. Eniten minua on huvittanut se miten itselleni itsestäänselvä asia on voinut tuntua niin suurelta ja joissain keskusteluissa myös ollakin sitä. Ennakkoluulot ovat usein turhia, vaan rehellisyys ja avoimuus niin itselleen kuin muillekin on usein tärkeintä. Silloin voi isokin kivi vierähtää sydämeltä.

Jos elämä ei tunnu omalta ja tuntuu että jotain puuttuu, voi olla kyse siitä että ei ole tehnyt elämässään päätöksiä oman itsensä puolesta ja tehneensä itselleen parhaita päätöksiä. Tämä tunne voi olla hetkellinen epätoivo ja hämmennys tai se voi jatkua kauan. Jos kyseessä on jälkimmäinen ilmiö, se ei tule loppumaan ennen kuin asia käsitellään tietoisesti ja tarvittaessa siihen puututaan. Asia voi tulla uniin, se voi näkyä käyttäytymisessä esimerkiksi äkillisenä suuttumuksena tai tunnepurkauksena, tai se ei välttämättä näy päälle päin ollenkaan vaan uinuu mielen sopukoissa. Tällöin on tärkeää saada muodostettua ymmärrettävällä kielellä itselleen, että mikä on pielessä. Minkä kokee puuttuvan elämästään, vaikkei olisikaan täysin varma. Kun asian osaa muotoilla itselleen sanoin, voi sen rohkeuden kerättyään sanoa jollekin luotetulle ihmiselle ääneen. Jos tähän ei vielä uskalla sen voi sanoa esimerkiksi itselleen peilistä. Asioiden puhuminen ääneen helpottaa niiden käsittelyä ja ne usein muuttuvat pienemmiksi ja hallittavammiksi. Vain kun pystyt itse seisomaan oman kantasi takana ja tiedostat mikä olisi sinulle se paras ratkaisu on mahdollista päästää irti muiden mielipiteistä. Se vaatii lujaa tahtoa ja itsensä tuntemusta, mutta se on mahdollista saavuttaa terveellä itsetutkiskelulla. Myös maailmanparannussessiot ystävien kanssa esimerkiksi viinilasin äärellä (huom! K18) on hyvä tapa saada sanotuksi niitä hankalia asioita. Se voi vaatia tunteja, päiviä, kuukausia tai jopa vuosia, mutta kun haluaa itselleen vain parasta ja onnellisuutta se löytyy lopulta.

scarf BALMUIR

robe coat ZARA

leather pants SELECTED FEMME

combat boots TOMMY HILFIGER

Ciao belle,

Sini

 

Continue Reading