RUSKA

Syksy alkaa olla jo täydessä vauhdissa, samoin viimeinen kouluvuosi. Sen puolesta tulinkin jakamaan hieman tyypillistä asukokonaisuuttani täällä Kuopiossa, joka kyllä arkiaamuina on enemmän verkkarit ja huppari, kuin farkut ja raitapaita. 

Kyseisen asun mustat (pipo, takki ja kengät) osat ovatkin päivittäisessä käytössä, ja ehkä tämän vuoden parhaita hankintoja. Olen jo pitkään haaveillut Timberlandin kengistä, mutten ole niitä raskinut ostaa, mutta nyt syksyn tullen päätin ne parin vuoden jahkailun jälkeen tuoda kotiinpäin. Takkimerkeistä paras eli Haglöfs, jolta minulla on paksumpi takki ja ulkohousut ennestään, olikin ainut vaihtoehto kun lähdin etsimään hieman ohuempaa takkia pidemmässä mallissa. Pipo olikin heräteostos, mutta vaikka kyseinen asuste on enemmän murtovarastyylinen, on se ollut monen viileän aamun pelastus kun lähden klo 7 aikaan polkemaan töihin. 
Vaikka onnistunut asukokonaisuus onkin keino pikaiseen itsevarmuuden boostiin, voi hyvillä peruskappaleilla pärjätä pitkälle, kun aika on niukalla ja tarkotuksena vain selvitä seuraavaan paikkaan jossa sen päivän vaatetus puetaan.

beanie UPFRONT 
sunnies H&M
shirt H&M
coat HAGLÖFS
jeans CALVIN KLEIN JEANS
boots TIMBERLAND

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

Takavalo

Valokuvaaminen ja kameran edessä oleminen ovat olleet työn alla pidemmän aikaa. Aiemmin olen tuntenut itseni hyvinkin vaivaantuneeksi, kun olen joutunut kysymään ystäviä ja perheenjäseniä ottamaan asukuvia, sillä vastaanotto kuvausta varten on ollut hieman tahmea. Kyllä he onneksi yleensä myöntyvät pyyntööni, joten olen saanut napsittua asukuvia useinkin. 
Nykyään poikaystäväni ottaa asukuvani ja hänellä on halua oppia valokuvausta ja omien kykyjeni mukaan olenkin opettanut hänelle kameran käyttöä. Kaikkein tärkein asia siinä, että molemmilla on hyvä fiilis kuvaustilanteesta ja siitä mitä halutaan, on kommunikaatio, sillä hän tajuaa mitä haen epämääräisillä selityksiltäni. Hänellä on myös omia ideoita, joita kokeilemme myös. Kun kommunikaatio pelaa on helppo lähteä kuvaamaan haastavampiakin kuvia, kuten takavalossa vaikkei kumpikaan meistä ole ammattilainen. 
Kuva näyttää paremmalta kun kuvassa oleva henkilö näyttää siltä että hän haluaa olla kuvassa. Siihen auttaa myös kärsivällinen kuvaaja, joka ei luovuta muutaman kymmenen epäonnistuneen otoksen jälkeen, vaan haluaa kokeilla uusiakin ideoita. Kauniiden kuvien aikaansaaminen kuvaamalla ja muokkaamalla onkin yllättävän palkitsevaa, vaikka se ei välttämättä siltä kuulosta. Olenkin myös muokannut toisen puoliskoni lomakuvia, joten teemme enemmänkin yhteistyötä valokuvauksen saralla. Paljoa meillä ei ole kyllä ollut aikaa panostaa vielä tähän projektiin, mutta eiköhän molemmat tässä pikkuhiljaa kehity. 
Minulla on ollut Olympuksen PEN E-PL5 kamera käytössä, joka on osoittautunut hyväksi. Alkuperäinen objektiivi on alkanut pikkuhiljaa rajoittamaan haluamiani kuvaustuloksia, joten seuraava ostokseni elektroniikan puolelta onkin uusi objektiivi. Olen jo päättänyt mikä omaan budjettiin ja tarpeisiin sopiva putki minulle tulee, mutta ei siitä sen enempää ennen kuin hankin sen. 
Minulla on vielä paljon opittavaa valokuvauksesta, mutta ei sitä kukaan ole seppä syntyessään, joten ajan kanssa tämäkin taito kehittyy ja tällä hetkellä minulle ei ole aikaakaan panostaa valokuvaukseen. Palailen pian postauksen kuvissa näkyvän asupostauksen kanssa, joten toivottavasti pian taas tekstiä luvassa. 

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

10 randomia asiaa minusta

Olen ollut tällä viikolla flunssassa, joten mitkään kuvailut tai kirjoittamiset eivät ole hirveästi napanneet. Minulla ei ole myöskään ollut enää valmista materiaalia mitä olin halunnut teille julkaista. Kyseisetkin kuvat mietin etten julkaise ollenkaan, mutta keksin niille hyvän aiheen niin ajattelin jakaa ne sillä itse ainakin pidän niiden tunnelmasta. Olen alkanut miettiä ”hassuja” asioita joita tulee tehtyä, tai jotka tekevät minusta minut, joten tässä niitä tulee. Onko muilla samoja?
  1. Minulla on pakkomielle mustikoista. Mitä tahansa mustikkaista, on se lempisuklaani Fazerin Blueberry Yogurt Crisps maitosuklaa, aamupala mustikoiden kera tai mustikkakuvioinen kestokassi on se rakkautta ensisilmäyksellä. 
  2. Aina kun olen kipeänä, kuten nytkin, minulla iskee siivousvimma. Johtunee kenties siitä että joutuu olemaan kotona koko päivän, enkä osaa olla oikein tekemättä mitään, mutta innostun siivoamaan mitä sattumanvaraisimpia asioita mikä ei taudin paranemisen kannalta ole hyväksi. Innostuin siivoamaan sälekaihtimet, joihin en ole koskenutkaan varmaan ties milloin. Järjestelin tärkeät paperit ja laitoin romulaatikot järjestykseen. Eli kaikkea ”turhanpäiväistä”, jotka olisi parempi hoitaa terveenä, mutta minkäs teet. Onpahan tekemistä.
  3. En voi sietää myöhästelyä. Olen itse aina ajoissa vähintään 10-15 minuuttia, joten jos ihmiset myöhästyvät, tarkoittaa se minulle usein yli puolen tunnin odottelua. Erityisesti jos olen sopinut tapaamisesta tai minun pitää olla jossain tiettyyn aikaan, lähdetään liikkeelle ajoissa ja paikalla ollaan ennen sovittua kellonlyömää.
  4. En viihdy luonnossa. Olen kaupunki-ihminen eikä siitä pääse mihinkään. Käyn mielelläni lyhyillä matkoilla esimerkiksi mökillä tai liikkumassa metsässä, mutta en voisi kuvitella tarkoituksella olevani keskellä luontoa pitkiä ajanjaksoja. Kaupungin äänet illalla ikkunan takana onkin yksi suosikkiäänistäni. Luonto on kaunista ja rakastan rantoja ja luontomaisemia, mutta mikäli pystyn tekemään ihailun jostain viihtyisältä parvekkeelta ja lähellä sivilisaatiota, sen parempi. Haluaisin kyllä kokea eräjormailua ihan kunnolla joskus, esimerkiksi roadtripillä Amerikassa tai Australiassa, tai safarilla, mutta noita ei ehkä lasketa, sillä niihin kuuluu usein sivistystä.
  5. Minulla on aina monta rautaa tulessa. Teen mahdollisimman paljon asioita samaan aikaan, saaden aikaiseksi tiukan aikataulun ja kiireen. Nytkin koulun ja blogin lisäksi, käyn tanssitunnilla, olen mukana näytelmäprojektissa, olen ISKYn hallituksessa ja mitä milloin keksinkin. Monet ystäväni eivät ymmärräkään aina miten saan tungettua pääni niin moneen paikkaan ja että miten tarkka aikataulutus on minulle hyväksi. Pidän mielelläni tarkan elämänrytmin, menen aikaisin nukkumaan ja herään aikaisin syömään pitkää rauhallista aamupalaa, mikäli minulla on aikaa. Se on minulle fyysisesti hyväksi, sillä huono elämänrytmi ja ruokavalio saa minut heti voimaan pahoin. Kun päivät ovat täynnä tekemistä pysyy mieli virkeänä eikä tule tylsää. 
  6. En halua lapsia. Enkä tule haluamaankaan omia lapsia. Haluan nauttia elämästä ja matkustella, enkä elää lasten ehdoilla. En myöskään ole koskaan nauttinut perhe-elämäajatuksesta vaan mieluummin koen paljon kaikkea uutta. Lähin korvike perheeseen minkä aion hankkia on koira ja se on jo melkein lapsi. Minulla ei sinänsä ole mitään lapsia vastaan, vaikka pienet tai isommatkaan lapset eivät sydäntä lämmitä, vaan minusta tulee ystävieni lapsille maailman paras kummitäti. En vain halua sellaista elämää, eikä se ole minulle eikä mahdollisille lapsille hyvä ratkaisu. Perheen perustaminen on jokaisen oma ratkaisu, ja tulisi tehdä niin että on itse onnellinen. Maailma ei myöskään tarvitse enempää ihmisiä, että jos se kuuluisa ”biologinen kello” alkaa tikittää valitsen mieluummin adoption, sillä on mahdollista tarjota jollekin kodin tarvitsevalle sellainen. Omat geenini eivät ole niin maailmaa mullistavia, että haluaisin ne välttättä jollekin toiselle jakaa.
  7. Haluan tehdä asiat itse. Mikäli siihen pystyn haluan tehdä asiat itse. En pidä siitä että muille nakitetaan asioita joita itse pystyy tekemään, vaan kiristän mieluummin hammasta enkä myönnä tarvitsevani apua, kuin heti ongelman tullen siirrän tehtävän jollekin toiselle. Esimerkiksi koen itseni avuttomaksi, jos en saa kantaa kauppakasseja tai muuta. Poikaystäväkin yllättyi kun matkalla suostuin antaa hänen auttaa laukun kannossa, sillä en todellakaan helposti anna muiden tehdä asioita puolestani. Jos haluaa asiat tehtävän oikein, on se tehtävä itse. 
  8. Säikähdän helposti. Ei vaadi paljoa että säpsähdän. Äkilliset kovat äänet tai joku tulee tervehtimään koskettamalla olkapäätä niin voi sanoa että saan sydärin. Ainakin kuvainnollisesti. Varsinkin jos olen keskittymässä johonkin kuten tekstiviestiin ja joku huutaa jotain vieressäni niin hypähdän ilmaan.
  9. Innostun asioista helposti. Innostun helposti erilaisista projekteista ja asioista. Jos tulee jotain uutta ja jännittävää olen heti päätä pahkaa kokeilemassa ja mukana. En siitä huolimatta jätä mitään kesken vain yleensä innostus säilyy myös uutuudenviehätyksen jälkeen ja teen aloittamani asiat loppuun.
  10. En ole hyvä numeroiden kanssa. En ole hirveän matemaattinen ihminen vaikka kirjoitinkin lyhyestä matematiikasta E:n. Laskin esimerkiksi harjoittelutunnit varmaan kolmesti ennen kuin sain oikean tuloksen. Onneksi on tuo yksi toinen puolisko, joka handlaa ne vähän paremmin niin voin aina kysyä apua. Ainut minkä osaan laskea hyvin on tuotteiden alennushinnat! 

// I’m currently having a flu so I haven’t been too into writing. I wasn’t able to get up and shoot some material or didn’t have anything new. I wasn’t even supposed to publish these pic, put I kinda like them and their vibe. I’ve also been super bored so I was thinking about random stuff that I tend to do and that makes me, well me. 

  1. I’m obsessed with blueberries.  Anything that includes blueberries, like my favourite chocolate Fazer Blueberry Yogurt Crisps or yogurt or porridge with them in it I will love it.
  2. When I’m ill, I will have the urge to clean. I don’t know what is it, but I will clean every random thing that I think of when I’m feverish. Maybe it’s the boredom?
  3. I can’t stand tardiness. If someone arrives late or I’m not able to be on time myself I lose my mind. 
  4. I’m not a nature person. I prefer the city over the countryside. I can spend a weekend at a cottage, but I couldn’t be in the middle of nowhere long periods of time.
  5. I always have too many irons in the fire. I tend to gather too many oblications in my life, but the buzyness kind of suits me, since schedules keep me feeling healthy and full of energy. 
  6. I don’t want kids. Nor will I want to have any of my own. I would just rather travel and do incredible things and maybe be the best god mother ever to my friends’ kids. I would also prefer to adopt rather than have my own, when I could provide a home to someone in need.
  7. I want to do things myself. I rather not admit that I need help and for example carry heavy loads myself, since it annoys me so much when people make others do their bidding. 
  8. I get startled easily. It doesn’t get much to make be startle. Espesially if I’m concentrating one someone yells close to me I will literally jump.
  9. I get excited easily. Anything new and exciting I’ll be on board. Therefore I’ll get too many irons in the fire.
  10. I’m not good with numbers. Even tough I received the second highest grade in my matriculation examination in math, I am not good at it. Gladly my other half is much better with them, and I can just ask. The only thing that I can calculate is sales prices!

Ciao belle, 
Sini


Continue Reading

Mustavalkoista

Olen yleensä hyvin väritön mitä tyyliini tulee. Mustaa, valkoista, harmaata ja sinistä. Niissä on vaan se hyvä puoli että kaikki käyvät yhteen keskenään. On minulla joitain värikkäitä vaatekappaleita, mutta käytän niitä huomattavasti vähemmän. Omaan tyyliini ei vain jotenkin istu kirkkaanväriset vaatteet vaan ne jäävät kaappiin. Välillä on ihana lisätä väriä tyyliin, mutta silloinkin yleensä teen vain pienen yksityiskohdan värikkäästi, kuten keltanauhainen olkihattuni. Huomaan että fysioterapeuttikoulutuksen alettua olen käyttänyt enemmän ja enemmän urheiluvaatteita tavallisten vaatteiden kanssa, jolloin lopputulos on enemmän rento ja sporttinen. Ne nyt ovat vaan mukavia päällä, sillä niiden käyttötarkoituskin on hieman erilainen. 
Seuraavat pari kuukautta ei tule kyllä yhden yhtä asukriisiä, sillä vaatteet ovat valmiiksi valitut eli sairaalakuteet. Päivät olenkin kiireinen harjoittelussa, joten postauksia ei todennäköisesti kuulu, mutta palailen sitten postausrytmiin viikolla 42.

// I’m usually quite monochrome when it somes to my style. Black, white, grey and blue. They just match. I do have some colourful pieces, but I use them less. They just don’t suit my style as much and they are left in the closet. Sometimes I like to add a pop of colour into my outfit tough. I have also started to wear more athletic gear afted I started physiotherapy school, they’re just more casual and comfortable at least while studying. 

Next two months I won’t have an outfit crisis, since my practical training place will be providing me the hospital gear to wear during the day. Therefore I won’t be posting as much as I used to but will be back in action by week 42. 

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

Kuulumisia ja minimalismia

Kesä alkaa olla lopuillaan ja pian pitäisi lähtä harjoitteluun toiselle paikkakunnalle ja saada opiskelut taas käyntiin. Vaikka kesällä olenkin suorittanut harjoittelua ja opintoja on kuitenkin ollut sellainen olo että olen ollut lomalla. On pitänyt taas pikkuhiljaa alkaa laitaa asioita järjestykseen ja tietää miten kaikki tulee tapahtumaan, sillä asiat täällä Joensuussa on hieman hankala hoitaa etänä. Onneksi aika on vain kaksi kuukautta ja lähden niinkin kauaksi kuin Kuopioon niin on helppo tulla viikonloppuisin käymään Joensuussa. Majoitusasiat ja muut Kuopioasiat ovat kuitenkin nyt onneksi suunniteltu, ettei tarvitse  siitä murehtia. 
Moni on varmaan huomannut sen ilmiön, että tavaroita ja abstrakteja asioita alkaa kerääntyä elämään enemmän ja enemmän, erityisesti jos asuu pitkään samassa paikassa (muutto saa usein liiallisen tavaranmäärän rajoittumaan). Olenkin youtubesta innostunut katsomaan erilaisia minimalismiaiheisia videoita ja inspiroiduinkin omalla tavallani asiaa kokeilemaan. Ei siis ole kyse mistään sellaisesta että koko omaisuuteni mahtuu pieneen jumppakassiin ja rajoitan kaikkea omistamista, vaan sitä että raivataan ylimääräiset asiat, jotka aiheuttavat murhetta ja mielipahaa pois elämästä. Ei ehkä ihan noinkaan vulgaaristi ilmaistuna. Tavaran määrä alkaa helposti huimata ja minimalismin tarkoituksena on pikku hiljaa vähentää turhat asiat pois ja säästää ne jotka ovat tarpeellisia tai tuottavat iloa. Eli ei mitään tavara päivässä, kaksi toisena pois mentaliteettia, vaan omistamiensa asioiden tarpeen arvioimista. 
Minulla on ollut varastossa paljon käyttämätöntä tavaraa, jotka olen antanut kierrätettäväksi porukoille. Kaappeja ja laatikoita kaivellessani huomasinkin että on tullut säilytettyä aivan ihmeellisiä asioita tietämättäni ja huomannut että omistaa asioita joita luuli että ei ole. Esimerkiksi en ollut tietoinen että minulla on iso pakkaus kopiopaperia varastossa kun olin jo menossa ostamaan lisää. Joten omien kaappien katsastaminen on välillä aina hyödyllistä ja puhdistaa myös mieltä kun on kaikki ylimääräinen tavara saatu pois varastoista. Myös ostamisen rajoittaminen, eli että ostaa asioita joita todella tarvitsee tai jotka tuottavat iloa (myös sen materiaonnellisuuden jälkeen), on osana minimalistista ajattelua. Monella muulla voi olla erilainen lähtökohta tähän, mutta olenkin ottanut ajatusmaailmasta sellasia piirteitä, jotka itselleni sopivat, sillä kaikki ei sovi kaikille. 
Oletteko te kokeilleet minimalismia? Voisitko kuvitella kokeilevasi moista? Kerro kommenttiboksiin oma mielipiteesi minimalismista. 

card holder SAINT LAURENT
clutch GUCCI 
notebook TIGER
sunglasses CHANEL 
phone case GLITTER

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

10 asiaa mitä et tiennyt koirankasvatuksesta

Meillä syntyi vastikään 4 pientä koiranpentua minun Elsalleni. Koirat ovat vielä huomattavasti enemmän sokean rotan kuin koiranpennun näköisiä, sillä ne eivät kuule tai näe vielä mitään, vaan möngertävät eteenpäin kohti äitiä. Ajattelinkin kertoa teille hieman siitä millaista koirien kasvattaminen on ja mitä se vaatii. Eli kun joskus omaa koiraa olette mahdollisesti hankkimassa, on teillä tietoa siitä miten oma pentu on maailmaan tullut. Moni ajattelee, että koirien kasvatus on helppoa ja yksinkertaista. Koiranostaja ei näe koko prosessia samalla tavalla kuin kasvattaja, miten paljon työtä ja aikaa siihen saa laittaa, että saat oman pienen koiranpennun kotiin opettelemaan talon tavoille.
Ennen kuin kasvattaja alkaa edes suunnitelemaan pentuetta, täytyy hänen suorittaa ns. pätevyys kennelin perustamiseen. Kyseessä on siis kasvattajakurssi, jonka suorittanut on Kennelliiton rekisteröity sitoumuskasvattaja. Sitoumuskasvattajat ovat luotettavia kasvattajia, jotka toimivat rotuyhdistyksen sääntöjen mukaan ja näitä sääntöjä laiminlyödessä voidaan poistaa listalta. Jalostettavan koiran on myös oltava näyttelyissä menestynyt, eli sen on oltava saanut vähintään 2 ”erittäin hyvä” mainintaa virallisista koiranäyttelyistä tai hyväksytty jalostustarkastus. Kaikki kasvattajat eivät kuulu listalle, joko omasta halustaan tai heitä ei ole hyväksytty. Tämä ei välttämättä kerro kasvattajan toiminnan laadusta. 
Koirilla on ns. kiima-aika koirasta riippuen yleensä pari kertaa vuodessa. Kasvattaja ajoittaa astutuksen kiima-ajan parille päivälle, jolloin koira on vastaanottavaisimmillaan. Uroksen omistajalle maksetaan tästä toimesta ns. hyppyraha, tai muulla tavalla miten asiasta on sovittu. Jokaisesta syntyneestä pennusta maksetaan myös sovittu määrä, esimerkiksi mikäli koiralle syntyy 5 pentua, maksetaan 5 kertaa sovittu määrä. Astutukseen käytettävät koirat tulee tarkastaa Pevisan laatimien tutkimusten mukaan, eli rodun mukaiset tarkastukset, kuten silmä-, polvi- ja/tai lonkkatarkastus.
Koiran tiineys kestää noin 2 kuukautta, jolloin täytyy valmistautua koiranpentujen tuloon. Koiralle varataan pentulaatikko, jossa emo viettää suurimman osan pentujen siellä viettämästä ajasta. Mikäli kasvattajalla ei ole aiemmin olemassa pentulaatikkoa, joutuu sellaisen hankkimaan. Pentulaatikko on koiran koon mukainen ja siinä on reunoissa usein pienet suojakaiteet, ettei pienet pennut pääse puristumaan laitoja vastaan, kun emo asettautuu makuulleen. Pennut eivät nimittäin pysty itse varomaan. Ennen synnytystä käydään eläinlääkärillä halutessaan ultraäänessä katsomassa kuinka monta pentua on tulossa. Ultraääni antaa usein suuntaa-antavan tuloksen pentujen määrästä, mutta jotkut eläinlääkärit pystyvät hyvinkin tarkkaan arvioimaan pentujen määrän. Jotkut kasvattajat käyttävät raskauden loppuvaiheessa myös röntgenkuvassa, joka on tarkempi. 
Koiranpentujen synnytys on pitkä prosessi, joka kestää usein useamman tunnin. Mikäli pentuja on useampi, kestää synnytyskin kauemmin. Koiranpennut syntyvät usein pienellä viiveellä toisistaan, mutta saman istukan jakavat pennut voivat syntyä hyvinkin tiheällä tahdilla. Synnytystä täytyy rodusta riippuen avustaa enemmän tai vähemmän. Isommat koirat pystyvät toimimaan hyvinkin itsenäisesti, mutta pienet koirat tarvitsevat usein apua. Itsekin olen käsikopelolla auttanut koiraa saamaan ensimmäisiä pentuja ulos, jolloin synnytys on usein vaikeampaa kuin myöhemmillä pennuilla. Pieniä koiranpentuja valvotaan tarkasti, sillä esimerkiksi kylmyys ja veto voi olla niille kohtalokasta. Kokematon emä (ja toki kasvattajakin) voikin alussa olla hyvinkin tietämätön miten tulee toimia. 
Pennut juovat aluksi vain maitoa emosta, mutta myöhemmin jauhelihaan tai muuhun vastaavaan.  Koiranpennut luovutetaan aikaisintaan 8 viikon ikäisinä. Sitä ennen koiranpennut madotetaan, käytetään eläinlääkärissä sirutettavana ja tarkistettavana, sekä ne rekisteröidään. Koirat saavat omat hienot viralliset nimensä ja paperit (vähän niinku koiran oma ajokortti tai passi, ei toimi kuitenkaan passina). 
Useimmat kasvattajat käyvät läpi mahdolliset koiranostajat ja katsovat että koira soveltuu heille ja että koiranpentu pääsee turvalliseen ja hyvään kotiin. Samalla tavalla koiranostajan on hyvä katsoa että millaisessa ympäristössä koiranpentu on elänyt ennen kotiin tuloa. Hyvä kemia kasvattajan ja ostajan välillä on tärkeää, onhan kuitenkin kyseessä elävä olento. Kasvattaja neuvoo koiranpennun hoidossa ja muissa aiheeseen liittyvässä, joten hyvä kommunikaatio on kaikkien kannalta hyvä asia. Sekä kasvattaja että koiranostaja haluavat koiran parasta. 
Usein ajatellaan että koirankasvatus on helppoa rahaa ja bisnestä, mutta useimmiten se ei ole niin.  Rekisteröity rotukoira sitoutumiskasvattajalta maksaa usein noin reilu tuhat euroa rodusta ja sen harvinaisuudesta riippuen, mutta kasvattaja kuitenkin joutuu maksamaan tästä kuluja, kuten urokselle maksettava korvaus, matkakulut, pentujen rekisteröinti ja sirutus, mahdolliset muut eläinlääketieteelliset kulut (mikäli näihin on tarvetta), koiran alkutaipaleen tarvikkeita (kaulapanta, hihna, ruokakippo ym.) ja ruokakuluja. Kasvattaja saa pientä voittoa koiranpennusta, mutta mikäli komplikaatioita sattuu jää kasvattaja usein tappiolle. Kasvattaja käyttää myös paljon aikaansa, sillä koiranpennut ja emo ovat riippuvaisia kasvattajasta vuorokauden ympäri erityisesti alussa. 
Tiesitkö näitä asioita koirankasvatuksesta? Oliko jotain yllättävää? 

Continue Reading