IHANAA JOULUA JA UUTTA VUOTTA

Kuvien ottohetkeet verrattuna on täällä Helsingissäkin hieman jouluisempi tunnelma, kun on muutama astetta pakkasta ja lumi maassa. En ole kuitenkaan muutamaan päivään kameran kanssa leikkinytkään muutamaa kuvaa enempää, joten asun puolesta kuvat saavat nyt kelvata. Istun aamukahvin ääressä koneella ja kirjoitan teille tätä postausta samalla kun Netflixissä pyörii jouluelokuvia. Eli ei sen kummallisempaa. Minulla on ollut joululoma hieman ennakoivasti edellisen viikon lopulta tähän päivään, eli aattoon ja huomenna menenkin töihin. Koska en ole kovin jouluihminen tämä ei minua haittaa, joten ihan hyvillä fiiliksillä menen huomenna taas sorvin ääreen. Loma teki hyvää stressitasoilleni ja vaikka kaikki ensi vuoden suunnitelmat eivät olekaan vielä selvillä niin ne kyllä selviävät ajallaan. Turhaan niitä lomalla stressaa, sillä loman tarkoitus menee silloin aivan sivu suun. En kuitenkaan aio ottaa paineita, joten sen kummallisempia joulupäivityksiä en tänä jouluna tee, vaan välipäivinä tulee normaaliin tahtiin sisältöä kuten terveysaiheisia postauksia. Joten ihanaa joulua teille rakkaat lukijat ja palataan asiaan seuraavassa postauksessa. Jos teillä on ensi vuodelle postaustoiveita tai aiheita joihin haluaisitte minun pureutuvan, niin laittakaa kommenttiboksi laulamaan! Haluaisin myös kuulla teidän tapojanne rentoutua joululomalla, joten kertokaa myös omat vinkkinne rentouttavaan ja palauttavaan joululomaan!

robe coat ZARA

fair isles sweater MASSIMO DUTTI

denim BURBERRY

combat boots TOMMY HILFIGER

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

KUN PELOTTAA

Jokaista meistä pelottaa joskus jokin. Kun olimme pieniä meitä pelotti pimeä, hämähäkit, möröt ja vieraat ihmiset. Aikuisempana pelot ovat vähemmän kirjaimellisia, joskus jopa näkymättömiä asioita. Evoluution näkökulmasta pelko ja sen aiheuttamat fyysiset reaktiot, kuten sykkeen nousu ja aistien herkityminen on selviämisen kannalta välttämätöntä. Nykyään pelot eivät pidä meitä pois muiden eläinten ruokalistalta, vaan niitä käsitellään eri tavalla. Osa myös nauttii pelkäämisestä esimerkiksi kauhuelokuvien ja -kokemusten muodossa, kuten itsekin tykkään tehdä. Rosa Meriläinen puhui hyvin artikkelissaan peloista omasta näkökulmastaan ja mainitsi siinä kolme perustavanlaatuista pelkoa: Yhdentekevyyden pelko, keskinkertaisuuden pelko ja rakkauden menettämisen pelko. Voin sanoa itsekin kokeneeni kaikkia kolmea edellämainituista jossain elämäni vaiheessa. Joitain useammin ja joitain hieman harvemmin. Toisaalta on hyvä että tunnemme pelkoa meille tärkeistä asioista, sillä silloin tiedostamme niiden merkityksen itsellemme ja elämässämme ylipäätään, mutta kun pelko on halvaannuttavaa ja vie kaiken energian elämiseltä täytyy asialle tehdä jotain.

Peloista ensimmäinen, eli yhdentekevyyden pelko on ollut näin neljännesvuosisadan merkkipaalun kohdalla vahvasti läsnä. Se tarkoittaa pelkoa siitä että käyttää oman ainutkertaisen elämänsä johonkin epäolennaiseen. Sitä voisi kuvata myös merkityksettömyyden pelkona, eli pelkona siitä että oma elämä ei ole merkityksellistä vaan se menee ikäänkuin hukkaan. Uskoisin, että jokainen meistä haluaa omalla elämällään olevan tarkoitus ja sen saavan aikaan jonkinlaisen jäljen maailmaan esimerkiksi keksinnön, taiteen tai jälkeläisten muodossa. Yhdentekevyyden pelko onkin oman ikäluokkani puhutuin pelko. Iso osa on huolissaan ammatinvalintaprosessissa ja elämän valinnoissaan niiden merkityksellisyydestä. Valintoja tehdään sen mukaan miten merkitykselliseksi ne koetaan. Enää ei tyydytä ammattiin tai työhön joka tuo vain rahaa pöytään, jotta voi ruokkia, majoittaa ja elättää itsensä ja mahdollisen perheensä vaan työllä on jokin merkitys. Usein ikäkriisin korvilla mietitäänkin juuri elämän yhdentekevyyttä ja kyseenalaistetaan omia päätöksiä siitä näkökulmasta.

Rakkauden menettämisen pelko on varmasti monelle yksi suurimmista peloista. Pelätään, että rakkaat jättävät ja jää yksin. Olemme kuitenkin sosiaalisia olentoja ja selviämisemme on aina ollut kiinni omasta laumasta ja muista sidosryhmistä, joten on luonnollista että pelkäämme rakkauden menettämistä. Kosketus ja ymmärretyksi tulemisen tunne on iso osa tätä perustarvetta sosialisoida, ylläpitää ihmissuhteita ja kuulua ryhmään. Rakkauden menettämisen pelko voi liittyä parisuhteeseen, perhesuhteisiin tai ystävyyteen. Esimerkiksi huonossa ja jopa väkivaltaisessa suhteessa oleva voi rakkauden menettämisen pelossa olla itselleen toksisessa parisuhteessa liian pitkään. Ainut lapsi voi kasvaessaan kokea rakkauden menettämisen pelkoa, kun tiedostaa ettei hänellä ole tukiverkostoa myöhemmällä iällä ellei ole jo omaa perhettä tukena. Ystävyydessäkin on kyse tietynlaisesta rakkaudesta eli lähimmäisen rakkaudesta, joka vaikka uudelle paikkakunnalle muuttajalle tai välirikon sattuessa voi herättää pelon tunteita. Siihen voi myös liittyä keskinkertaisuuden pelkoa, eli pelkoa omasta riittämättömyydestä juuri sellaisenaan kuin on. Omat taidot tai ominaisuudet voivat tuntua riittämättömiltä, joka vaikuttaa ihmissuhteiden ylläpitämiseen. Pelossa voi ilmetä myös epävarmuutta itsestään, joka näkyy eristäytymisenä ja oman arvonsa vähättelynä. Keskinkertaisuus on monelle kirosana, joten usein ulkopuolinen läheinen näkeekin helpommin pelon ohi kuin itse ikinä osaisi. Keskinkertaisuuden pelossa voi myös kokea ettei omalla keskinkertaisella toiminnallaan ole riittävän vahva tai pystyvä saada aikaan muutosta pelon aiheeseen.

Ellen Degeneres puhui uudessa Netflix spesiaalissaan (Relatable) peloista ja niiden kohtaamisestaan. Hän kertoi omasta kaapistaulostulokokemuksestaan ja pelosta joka hänellä oli ollut ennen päätöstään tulla ulos homona. Hän puhui hyvin pelkojen kohtaamisesta, sillä se jos jokin kasvattaa ihmisenä. Jos yhdentekevyys, rakkauden menettäminen tai keskinkertaisuus pelottaa, täytyy se kohdata jotta voi kasvaa ihmisenä. Silloin voi löytää myös itsestään uusia puolia ja vahvuutta jota ilman omien pelkojen kohtaamista ei tietäisi omaavansa tai osaisi arvostaa itsessään. Jokainen meistä haluaa kasvaa ihmisenä, tuntea olomme hyväksi ja olla ylpeitä itsestämme. Oli pelkomme vaikka aiemmin mainitsemani yhdentekevyyden tunne täytyy tämän vuoksi oman henkisen kasvun kannalta tehdä päätöksiä, jotka tukevat omaa hyvinvointia ja jaksamista. Pienten tai ajoittain isompienkin riskien ottaminen on ajoittain tervettä ja niistä oppii paljon, joten kannustan usein tekemään niitä asioita joista haaveilee tai huomaa ajattelevansa paljon, sillä se ei ota jos ei annakaan. On otettava riski, jotta voi saavuttaa jotain suurta elämässään ja kasvaa sellaiseksi ihmiseksi josta voi olla ylpeä.

top GINA TRICOT

denim shorts LEVI’S

sneakers NIKE

sunnies RAY BAN

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

EMPATIAN TAITO

Minulla on yksinkertainen sääntö, jota noudatan kaikessa kanssakäymisessäni. Tee niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän. Vaikken täysin sen ideologian taustoja allekirjoita mistä tämä on kotoisin, koen että tämä moraalin perusohje tulisi olla meidän jokaisen ohjenuora. Olen viimeaikoina hieman kiehunut sitä kuinka ihmiset puhuvat toisilleen. On se sitten anonyyminä netissä tai omalla naamalla kasvokkain kohtaamisessa. Jos jokin saa tämän tyypin nollasta ydintuhoon alle sekunnissa niin se on epäkohteliaisuus ja ajattelemattomuus muita ihmisiä kohtaan. Jokaisella meistä tulisi olla itsetietoisuutta ja hallintaa omista tekemisistään riittävästi, että voi ajatella ensin itsensä kannalta mitä se mitä on sanomassa tulee aiheuttamaan omalla kohdalla jos saa samanlaisen viestin. Tai mikäli omistaa empatiakykyä voi miettiä miten oma toiminta vaikuttaa johonkin toiseen. Saako se aikaan positiivista ja vai negatiivista lähiympäristössä eli puhdistaako se ilmaa vai saako aikaan vain lisäkonfliktia. Koska olemme kaikki ihmisiä emme voi aina 100% toimia niin kuin haluamme, joten annetaan itsellemme ja muille anteeksi pienet virheet. Haluaisimme varmasti myös itse tulla anteeksiannetuksi, jos olisimme samassa tilanteessa.

Eniten minua kummastuttaa se miten on mahdollista, että ihmiset kokevat voivansa tehdä niin. Onko heille koskaan kerrottu suoraan heidän tekojensa seurauksia vai ovatko he vain niin kyynistyneitä ja turtuneita etteivät he pysty laittamaan itseään toisen saappaisiin. Minua ei jaksa kiinnostaa se miten minua kohdellaa, koska tiedän ettei se minua hetkauta. Jos minut haukutaan maanrakoon ei sillä ole vaikutusta kuin kunnioitukseeni kyseistä ihmistä kohtaan. Tietenkin on eri asia, jos asia sattuu osumaan omiin epävarmuusasioihin silloin kun en valmiiksi ole priimassa kunnossa henkisesti vaikka stressin suhteen. Silloin usein asia johtuu enemmän omasta epävarmuudestani kuin toisen sanoista. En arvosta epäkohteliaita ihmisiä, sillä jos kokee tarvetta madaltaa muita on kyse aivan jostain muusta. Enemmänkin minua häiritsee se jos muihin ihmisiin kohdistetaan asiatonta epäkohteliasta käyttäytymistä. Joten eiköhän aleta olla ihmisiksi ja kohdellaan muita ihmisiä kuin kaltaisiamme. Eli jos et pysty sanomaan tai tekemään mitä olet aikomassa itsellesi niin että se on ennemmin positiivista kuin mieltä pahoittavaa, älä sano sitä ääneen.

Asialliseen käyttäytymiseen kuuluu myös omalta osaltaan muista huolehtiminen, kun he sitä tarvitsevat. Kaveria ei jätetä, on kyseessä tilanne mikä tahansa. Erityisesti näin pikkujoulukaudella, kun ylilyöntejä tapahtuu on muiden ihmisten tuki tärkeää. Tähän pätee myös sama perussääntö siitä miten haluaa tulla kohdelluksi, niin siten kohtelee myös muita. Jos olisit itse samassa tilanteessa, niin miten haluaisit että ihmiset ympärilläsi toimisivat. Ihmisen ei välttämättä tarvitse olla minkään vaikutuksen alaisena vaan kyseessä voi olla vaikka muuten rankka elämänvaihe, kuten ero tai läheisen menetys. Kukaan toinen henkilö ei voi täysin ymmärtää miltä kyseisen ihmisen pään sisällä juuri silloin tapahtuu, mutta aina voi yrittää kuunnella ja mahdollistaa toiselle kuulluksi tulemisen kokemus. Jo se että antaa toiselle mahdollisuuden tarvittaessa kertoa huolensa tai tulla huolehdituksi voi usein jo helpottaa pahaa oloa tai huolta omasta pärjäämisestä. Jo se itsessään on monelle suuri lahja, oli kyseessä syy mikä tahansa. Joten koska kertaus on opintojen äiti haluan vielä kerran sanoa, että näytetään toisillemme empatiaa ja tehdään toisillemme niinkuin haluaisimme itsellemme tehtävän. Eikös niin?

blouse H&M

trousers BCBG MAX AZRIA

necklace THOMAS SABO

statement earrings ZARA

sunnies CHANEL

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

KUULLUKSI TULEMISEN TÄRKEYS

Olen viime viikkoina huomannut enemmän ja enemmän kuinka tärkeää minulle on tulla kuulluksi. Tai enemmänkin kokea tulevani kuulluksi ja ymmärretyksi. Eräässä elämäni toksisessa ihmissuhteessa olen huomannut sen, etten ole koskaan oikein tullut kuulluksi. Tämän vuoksi ymmäretyksi tulemisen kokemus on minulle kallisarvoisen tärkeää. Siksi halusinkin puhua tästä asiasta, sillä se on varmasti usein syy siihen miksi esimerkiksi parisuhteissa koetaan mielipahaa tai suuttumista kun toinen ei koe tulevansa ymmärretyksi. Vuorovaikutuksesta ja sen eri ulottuvuuksista ei voi koskaan mielestäni puhua liikaa, sillä kohtaamme muita ihmisiä päivittäin eri ympäristöissä. Niin todella läheisiä ihmisiä kuin tuntemattomiakin tilaisuuksissa ja tavallisessa arjessamme. Jokaisessa vuorovaikutustilanteessa voi joko tulla kuulluksi ja ymmärretyksi tai sitten ei. Myös se miten tilanteen itse kokee vaikuttaa siihen miten tilanne etenee. Esimerkiksi jos keskustelukumppanin tapa ilmaista kuuntelevansa eroaa siitä miten itse kokee, voi tulla kokemus siitä ettei tule kuulluksi. Silloin vuorovaikutuksen tärkeys korostuu ja sujuvan kanssakäymisen takaamiseksi tulee ilmaista omat tunteensa asian suhteen.

Hesarin artikkelissa Maaret Kallio puhuu parisuhteen sisällä tapahtuvasta kuulluksi tulemisesta, mutta mielestäni tämän tulisi päteä kaikkeen kommunikaatioon jota elämässämme teemme. Kotona, työpaikoilla ja vapaa-ajalla voimme jokainen pienin teoin saada toisen tuntemaan, että hän on tullut kuulluksi ja ymmärretyksi. Silloin he voivat vastavuoroisesti kuulla ja ymmärtää meitä. Kun kokee ettei ole tullut kuulluksi, olen kokenut parhaaksi tavaksi viestiä tämän Minä-viestillä. Tämä konsepti voi olla jollekin jo tuttu, mutta jos ei ole niin kerron mitä se tarkoittaa. ”Kun sinä vastaat minulle että älä välitä ja kyllä se siitä, koen ettet ymmärrä miten iso asia tämä on minulle juuri nyt. Minusta tuntuu etten tule kuulluksi.” Tuntemukset jotka lähtevät sinusta itsestäsi eivät hyökkää toista vastaan. Sinä ilmaiset kuinka kyseinen tapa ilmaista saa sinut tuntemaan sanoin, jolloin toisen on mahdollista tietää arvuuttelematta miten hänen käyttäytymisensä vaikuttaa sinuun. Kritiikin täytyy kohdistua johonkin tekoon, sanaan tai tapaan käyttäytyä eikä henkilön personaallisuuteen, jotta vastavuoroista loukkaantumista ei pääse tapahtumaan. Vika ei ole siis itse ihmisessä, hänen äänessään tai olemuksessaan, vaan siinä miten hän on kyseisessä tilanteessa toiminut, sanonut tai reagoinut asiattomalla tavalla. Voimme siis unohtaa ”No kun sä oot tollanen …” viestit, sillä niitä ei ole millään muotoa helppo ottaa vastaan. Ihmiset usein arvostavat rehellistä kommunikaatiota ja oikein muotoiltuna sillä voi vaikuttaa siihen miten kommunikaatio tapahtuu jatkossa.

Haluan korostaa jokaiselle meistä myös sitä että, jos haluaa tulla kuulluksi on tärkeää myös kuunnella. Jos keskittyy itseensä, eikä kuuntele muita on vaikeampaa tulla aidosti kuulluksi. Vuorovaikutus on vastavuoroista, joten molemminpuolinen arvostus on välttämätöntä. Kuunteleminen pätee myös itseään kohtaan. Jos et osaa kuunnella itseäsi, et voi myöskään ilmaista Minä-viestejä toiselle. Oman itsensä tunteminen mahdollistaa tunteiden muodostamisen sanoiksi ja sitä kautta teoiksi. Kun myöntää itse itselleen haavoittuvuutensa ja inhimillisyytensä on helpompi huomata niitä ominaisuuksia myös muissa, jotta voi kuunnella toista aidosti. Ja kun pystyy huomaamaan itsensä erehtyväisenä ihmisinä, huomaa myös helpommin kun oma käyttäytyminen satuttaa muita. Koskaan ei myöskään tule olettaa, että oma käyttäytyminen on sallittua ehdoitta. Vaikka kyseessä olisi kuinka läheinen ihminen tulee vuorovaikutuksen olla vastavuoroista ja joustavaa. Jokainen meistä on yksilö, joka pystyy sietämään erinäisiä määriä asioita erilaisissa tilanteissa. Koskaan et voi tietää mitä toisen elämässä on menossa juuri sillä hetkellä, joten käyttäydy sen mukaisesti. Pienetkin asiat voivat yhtäkkiä saada aikaan epätoivotun reaktion, joten kuunteleminen ja tilanteen lukeminen on välttämätöntä kuuntelemisessa, sekä kuulluksi tulemisessa. Jos haluat tulla kuulluksi, täytyy myös sinun lukea tilannetta että miten saat toisen ymmärtämään sinun näkökantasi ja tunteesi asiaa kohtaan.

swimsuit NA-KD

skirt GINA TRICOT

slides ZARA

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

KUINKA MUOVI PILAA ELÄMÄMME?

812 miljoonaa tonnia muoviroskaa päätyy meriin vuosittain, eli rekkalastillinen joka minuutti. Tälläkin hetkellä yli 5 biljoonaa muoviroskaa lilluu valtamerissämme. Tutkijoiden mukaan meressä tulee tätä vauhtia olemaan enemmän muoviroskaa kuin kaloja vuoteen 2050 mennessä. Tämä on todella pelottava ajatus, sillä meremme ovat niin tärkeä osa ekosysteemiämme. Ilma jota hengitämme on suureksi osaksi suurien valtamerien ansiota, sillä se sitoo hiilidioksidia itseensä. Jos meret eivät pysy puhtaana ja roskattomina, miten pystymme säilyttämään ilmanlaadun pienellä pallollamme.

Euroopan unioni kielsi kertakäyttö muovin hetki sitten ja muovittomuus on ilmiönä saanut todella paljon huomiota. Tämä on todella tärkeää, sillä muovin käyttö jokaisella elämämme osa-alueella on tällä hetkellä massiivista. Asumme kierrätyksen keitaassa eli Suomessa, jossa on helppo kierrättää mitä tahansa. Näin ei ole kuitenkaan kaikkialla. Esimerkiksi Espanjassa ihmiset eivät luota kierrätyksen onnistuvan, joten he eivät myöskään halua yrittää. Ihmisillä näissä maissa usein on asenne, että jossain se kuitenkin pieleen menee joten samakos se on jos kierrättää tai ei. Näissä maissa käytetään paljon muovipulloja ja muita muovituotteita elintarvikkeissa ja päivittäistavaroissa. Kaikki tämä muovi päätyy kaatopaikoille, kadun varsille tai mereen, jossa ne vahingoittavat luontoa. Lähes päivittäiset uutiset joissa eri puolilta maailmaa, usein Indonesiasta on löydetty kuolleita valaita ja muita mereneläviä joiden vatsoissa, sieraimissa ja milloin missäkin on järkyttävä määrä muoviroskaa järkyttävät.

Suurissa turistikohteissa kuten Bali näkee suoraan miten tämä vaikuttaa ympäristöön. Joka ikinen päivä vuoden aikana rannoille rantautuu massiivisia määriä muoviroskaa. Paikallinen väestö raivaa ne aamunkoitteessa pois, jotta turistit voivat nauttia uimarannoista. Järkyttävää! Kaikkea ei siltikään saada puhdistettua vaan huomasin meressä uidessani paljon muovipusseja ja pakkausmateriaaleja vedessä. Samoin kadunvarsilla oli paljon jätettä, jotka oli vain jätetty lojumaan sinne. On mielestäni hullua, että yksinkertaisin asioin ei voi vaikuttaa siihen kuinka paljon muoviroskaa ympäristöömme syydetään. Muovipakkaukset on käytetty vain kertakäyttöön, joten niitä valmistetaan paljon ilman sen suurempaa suunnitelmaa mitä sitten tapahtuu. Kierrättäminen on olematonta, vaan saaria omistetaan muovijätteelle kaatopaikkoina. Ja muovi jos joku maatuu tavattoman hitaasti. Muoviroskan maatumiseen menee sadasta vuodesta jopa tuhanteen (1000 vuotta!!), joten ihmisen kokonainen elinikäkään ei riitä siihen, että se häviää näkyvästi luonnosta. Tämän lisäksi esimerkiksi tupakantumppi ei maadu koskaan vaan se muuttuu näkymättömäksi, mutta silti olemassaolevaksi mikromuoviksi.

Tekokuidut, kosmetiikka ja muut arkipäiväiset tuotteet sisältävät mikromuovia, joka yhtä lailla päätyy mereen viemäröinnin mukana. Emme siis kierrättämälläkään pysty täysin välttymään muovin päätymistä luontoon. Mikromuovia myös päätyy elimistöömme elintarvikemuovin ja vaatteidemme sisältämien keinokuitujen kautta. Elintarvikkeiden kuten muoviin pakattujen ruokatarvikkeiden mukana tulee pelottavan suuria määriä ruoan mukana suoraan kehoon. 10 grammassa ihmisen ulostetta oli 20 50-500 µm (mikrometrin) kokoisia mikromuovin palasia. Vaikka nämä kulkeutuvatkin ulos eivätkä välttämättä ole meille vaarallisia, minua puistattaa ajatus siitä kuinka paljon muovia sisällämme on. Muovi on tämän hetken paholainen maailmassamme, joten toivon että kaikki tämä uutisointi ja asiasta puhuminen saisi aikaan muutosta ja parempia tekoja. Itse pyrinkin kierrättämään muovia parhaani mukaan, jotta saisin omalta osaltani vähennettyä muovin kulutusta. Pyrin myös valitsemaan kaupassa joko muoviin pakkaamattoman tuotteen tai pakkauksen jolla voin minimoida muovin määrän. Esimerkiksi ostan yhden isomman pakkauksen, jossa on vähemmän muovia kuin useassa pienemmässä.

Halla x Halla (eli ystävien kesken Halla Halla) on kahden suomalaisen naisen perustama yritys, joka tekee uimapukuja Balin vesistä kerätyistä muovipulloista ja kalaverkoista valmistetusta materiaalista. Ihanat värikkäät uimapuvut ja bikinit ovat mielestäni erinomainen valinta ympäristötietoiselle, sillä Halla x Hallan tavoitteena on pitää meret puhtaina ja suojella samalla meren asukkeja. Yritys ei tuota kuin pieniä määriä tuotteitaan kerralla, jotta ylijäämää ei syntyisi. Näin vältetään turhan tekstiilijätteen syntyminen tuotantovaiheessa! Tällaisen yrityksen kanssa teen mielelläni yhteistyötä, sillä haluan jakaa heidän arvomaailmaansa kauniiden, monikäyttöisten ja värikkäiden tuotteiden lisäksi. Kaikki tuotteet (Lux mallistoa lukuunottamatta) ovat lisäksi käännettäviä, eli samalla kerralla saat itsellesi käyttöön kaksi erilaista ja uniikkia uimapukua tai bikiniä. Kuvan Classy One Piece sävyssä Halo on toiselta puolelta kauniin sinapinsävyinen ja toiselta puolelta vihertävän avaruuden inspiroima printti, joka mielestäni muistuttaa meriveden kimmellystä auringonvalossa. Uimapuku on ehdottomasti yksi mukavimmista ikinä testaamistani uima-asuista, sillä se on napakkaa ja pehmeää materiaalia eikä se hidasta menoa nauttien merestä ja auringonpaisteesta, joka onkin yrityksen motto.

SUN. SWEAT. SALT WATER. Se on taivas josta en halua luopua, joten pidetään meristämme huolta!

Uimapuku saatu Halla x Hallalta.

 

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

NETTIKIUSAAMINEN EI OLE LEIKIN ASIA

Tämä tulee olemaan koko blogihistoriani henkilökohtaisin postaus. Saatte tietää minusta asioita, joita en ole aiemmin jakanut sosiaalisessa mediassa tai ystäväpiirissäni lähimpiä ystäviä lukuunottamatta. Haluan kertoa oman kiusaamistarinani, joka myös raottaa nykyään jo paljon tunnetumpaa aihett eli nettikiusaamista. Kun itse olin teini-ikäinen ei ollut olemassa sosiaalista mediaa, ei Instagramia tai muita sovelluksia johon ladattiin kuvia ja ajatuksia. Ei ollut blogeja tai muita alustoja, joihin sai kommentteja ja viestejä. Silloin oli MSN Messenger, eli mese. Olin ala-asteella todella avoin ja sosiaalinen lapsi. En sanoisi itseäni suosituksi, mutta olin mukana luokkani tekemisissä ja puuhissa aktiivisesti. Minulla oli paljon kavereita, joiden kanssa vietin aikaa ja teimme yhtä sun toista. Ala-asteen loppupuolella luokalleni tuli tyttö, jota pidin hyvänä ystävänäni. Tulimmekin hyvin toimeen ja koin pystyväni luottamaan kyseiseen ihmiseen. Siirtyessäni yläasteelle tilanne kuitenkin muuttui.

Yläasteella luokkamme kokoonpano ja kaveripiiri muuttui hieman. Uusia ihmisiä tuli luokallemme, joten hyväksi todettu luokan rakenne ei pysynyt ennallaan. Mainitsemani kaveri löysi itselleen mieleisempää seuraa, joka näyttäytyi systemaattisena allekirjoittaneen piinan alkuna. Minulle ei puhuttu suoraan, mutta minusta puhuttiin kovaan ääneen armotta halveksivaan ja solvaavaan sävyyn. Henkilökohtaisia asioitani väänneltiin uuteen uskoon ja niiden avulla minusta tehtiin luokan ”friikki”. Näin jälkeenpäin ymmärrän, että kyseinen henkilö joka näin toimi koki omassa elämässään stressiä ja koki oman elämäntilanteeni jonkinlaisena uhkana. Omat vanhempani ovat yhdessä, minulla oli koira ja muutenkin päällisin puolin elämä kasassa. Hänen elämässään asiat eivät olleet samalla tavalla, joten uskon sillä olleen osuutta asiaan. Kaikki tämä kuitenkin 13-vuotiaalle oli aivan liikaa ja se romutti itsetuntoani merkittävästi. Pelkkä koulukiusaaminen sai aikaan voimakkaita reaktioita ja vaikutuksia itsetuntooni, joten kun häirintä jatkui myös vapaa-ajalle oli se jo liikaa.

Palatakseni meseen ja sen ajan ”sosiaaliseen mediaan”, eli edellä mainittuun viestipalveluun, sekä ii2- ja irc-galleriapalveluihin. Minulla oli tunnukset vain jälkimmäiseen, jota en olisi ehkä sen ikäisenä tarvinnut ollenkaan. Luokallani olleet henkilöt, ketkä osallistuivat kiusaamiseeni toteuttivat myös nettikiusaamista. Nettikiusaamisella tarkoitetaan jollain sosiaalisen median alustalla tai viestipalvelussa tapahtuvaa kiusaamista, jota on hankalampi huomata kuin konkreettista leikkikenttätönintää ja fyysisempää koulukiusaamista. Esimerkiksi mainitsemani henkilö toisen kaverinsa kanssa aloittivat kanssani videokeskustelun tarkoituksena kirjaimellisesti halveksia ja haukkua minua. Nuorena ja mielyttämishaluisena vastasin kommentteihin asiallisesti ja korrektisti. Siitä ei kyllä käytännössä ollut mitään hyötyä omien puolieni pitämiseksi. Vaikka tämä jakso elämästäni oli vain yhden vuoden, oli sillä vaikutusta itsetuntooni ja mielentilaani seuraavien vuosien jälkeen jopa tähän päivään asti. Olen käsitellyt asian ja tullut sinuiksi sen kanssa. Näin unta, jossa keskustelun mainitsemani henkilön kanssa ja kerroin miten olin kaiken kokenut ja kuinka se oli vaikuttanut minuun. Vaikka kohtaaminen tapahtui vain alitajunnassani koin välitöntä helpotusta pahaan olooni ja pystyin antamaan asian olla.

Kiusaaminen millään muotoa ei ole inhimillistä, eikä sitä tulisi tapahtua mistään syystä. Vaikka kyseessä olisi yhden henkilön hetkellinen hairahdus, voi se aiheuttaa jollekin toiselle pahaa oloa tai ongelmia loppuiäksi. Netissä tapahtuvan kiusaamisen – anteeksi kielenkäyttöni – helvetillisyys johtuu sen jatkumisesta myös vapaa-ajalla ja kotona, eikä sitä pääse karkuun. Nykyään nettikiusaaminen näkyy useimmiten kommentointina ja viesteinä, joissa halveksitaan jonkun ulkonäköä tai olemassaoloa ja pahimmillaan kehotetaan tappamaan itsensä. Ei olisi ensimmäinen tai toinenkaan kerta jos joku on näiden kehotusten mukaisesti toiminut. En voi ymmärtää miten joku voisi toimia näin, kohdistaakseen vihansa yhteen henkilöön ja sorsiakseen tätä. Useimmiten tämä kaikki tapahtuu nimettömänä, jolloin viestin kirjoittaja voi naamioitua nimimerkin tai tekaistun identiteetin alle eikä tämän tarvitse ottaa vastuuta teoistaan. Aina ihminen ei ole tietoinen tekemästään kiusaamisesta, toisinaan liiankin tietoinen. Joissain tapauksissa systemaattinen kiusaaminen jatkuu vuosia ja se rikkoo hyvän maun rajat ja pahimmillaan lakia. Kun kiusaamisen uhri puolustautuu, haukutaan tätä raukkamaiseksi tai sanotaan että uhri on sen ansainnut. Kukaan ei koskaan ansaitse kiusaamista. Joten meidän tulisi kaikkien kohdella toisiamme niinkuin haluamme itseämme kohdeltavan. Sanoa niitä sanoja joita haluamme itse kuulla toiselta ja tehdä niitä tekoja jotka haluaisimme itse kokea. Tai vaihtoehtoisesti kuvittelet oman läheisesi kyseisen ihmisen saappaisiin, jos kuulisit että omaa läheistäsi ja sinulle tärkeää ihmistä kohdeltaisiin samalla tavalla olisiko se oikein?

fedora LINDEX

scarf BALMUIR

robe coat ZARA

jeans BURBERRY

bag FURLA

chelsea boots VAGABOND

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

TESTASIN HIILIJALANJÄLKENI

Kun itse olen tällä hetkellä sängyn pohjalla potemassa flunssaa, niin saatte lukea sillä välin jotain jonka kirjoitin hetki sitten. Tämä onneton bloggaaja kömpii nyt takaisin sänkyyn ja koittaa saada itsensä henkiin vielä tämän päivän aikana.

Kuten moni muukin viime aikoina, tein testin kulutustottumuksistani ja niiden vaikutuksesta ympäristöön. Hiilijalanjälkeni on 4200 kg CO2e. Keskivertosuomalaisella sama tulos on 10 300 kg CO2e. Testissä puhutaan, että suomalaisten olisi syytä puolittaa kulutuksensa riittävän vasteen aikaansaamiseksi. Tämän tuloksen perusteella olen oikealla suunnalla, mutta aina voi jossain asiassa parantaa. Avaankin hieman tuloksiani ja ajatuksiani niistä.

Suurin ero minulla keskivertosuomalaisen tuloksiin oli asumisen suhteen. Omat asumiskuluni testin mukaan ovat 300 kg CO2e vuodessa verrattuna 3400 kg CO2e keskivertotulokseen. Suurin osa suomalaisista varmaan asuukin omakotitaloissa, joissa energiankulutus on huomattavasti suurempi. Tästä saan kiittää suureksi osaksi toista puoliskoani, joka ymmärtää energian päälle ja osaa valita kestävään kehityksen perustuvia energianlähteitä. Suomalainen käyttää useimmiten kaukolämpöä, joka ei ole kaikkein energiatehokkain tapa lämmittää asuntoa. Myös asunnon lämpötila vaikuttaa asiaan. Tyypillisessä helsinkiläisessä asunnossa lämpötila on talvella kylmä ja kesällä kuuma, joten lämpötila on usein juuri tuon 19-22 asteen kieppeillä sisätiloissa. Tavallisen ja ekosähkön välillä on merkittävä ero kulutuksen suhteen, joten sillä on todellakin merkitystä minne oman äänensä antaa lompakollaan. Sähkölasku tuskin nousee määrällisesti vaikka tavallisen sähkön ekosähköön vaihtaisikin, mutta omatunto voi olla merkittävästi kevyempi.

Liikkuminen, eli liikenne ja matkailu oli toiseksi suurin kulutukseni osalta. Vuositasolla käytän testin mukaan 1700 kg CO2e. Keskivertosuomalaisen tulos oli 2200 kg CO2e, joten ero ei ole mitenkään merkittävä. Lennän lentokoneella keskivertoa useammin, joten lentäminen ja se etten kompensoi lentokilometrejäni kompensaatiomaksuilla olivat suurimmat menoeräni. Kuljen pääasiassa ympäriinsä julkisilla, joten henkilöauton kulutusta minulla ei tule.

Suurin kulutukseeni vaikuttava asia on ruoka. Oma kulutukseni ruoan suhteen on vuositasolla testin mukaan 1800 kg CO2e, kun taas keskivertosuomalainen kuluttaa 2100 kg CO2e. Kuvittelin eron suuremmaksi, sillä en syö punaista lihaa, joka on merkittävin ympäristön kuormittaja. Kanaa, kalaa ja kananmunaa käytän kohtuudella, mutta juusto joka on toiseksi kuormittavin ruokalaji lisäsi omaa kulutustani. Suhteessa muuhun kulutukseen ruokatottumukseni eivät ole tällä hetkellä merkittävä osa-alue, joka tarvitsisi välitöntä korjausta. Ainut, jolla voisin tätä vähentää on välttämällä hukkaruokaa, syömällä työpaikkaruokalan sijaan omia eväitä ja vähentämällä juuston käyttöä. Ensimmäiset kaksi ovat hyviä vaihtoehtoja, joita voisin ottaa käyttöön. Viimeisen näistä haluan kuitenkin pitää elämässäni, sillä koen sen tuottavan minulle iloa.

Viimeinen osio testissä oli tavarat ja hankinnat, joka testissä oli vuositasolla 600 kg CO2e. Omat kulutustottumukset tietäen sanoisin tämän olleen hieman alakanttiin. Testin kysymysten muotoilu mahdollisesti vaikutti asiaan, sillä testissä ei ollut keskiverto vaihtoehtoa vaan vaihtoehdot menivät ”teen heräteostoksia ajoittain” vaihtoehdosta ”himoshoppailijaan”. Jo pelkästään bloggaamisen puolesta kuluttaminen ja mm. muoti ovat suurena osana tätä kaikkea, joten aivan minimalisti en senkään vuoksi ole. Määrä on lähellä keskivertosuomalaisen tulosta (800 kg CO2e), joka tietenkin voi olla mahdollista, että kallistun samaan kategoriaan tässä suhteessa. Olen pitänyt kirjaa kuluttamisestani viimeisen vuoden aikana, ja voin sanoa etten ole pystynyt pysymään asettamassani tavoitteessa tämän vuoden aikana. Jos haluatte tietää enemmän voin kirjoittaa aiheesta ihan oman postauksen, joten kommentoikaa alle jos aihe kiinnostaa.

blazer ZARA

top GINA TRICOT

jeans BURBERRY

chelsea boots VAGABOND

necklace THOMAS SABO

belt GUCCI

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

POSITIIVISUUS ENNEN KAIKKEA

Oma mottoni on aina levittää ympärilleni positiivisuutta ennemmin kuin negatiivisuutta. Pyrin näkemään postiivisuuden kaikessa ympärilläni, sillä se auttaa myös itseäni jaksamaan huonoina päivinä. Jos huomaan jotain josta voin antaa positiivista palautetta tai kehuja, teen sen usein empimättä. Kun huonona päivänä kun ei koe osaavansa mitään saa kehuja esimerkiksi tekemästään työstä, antaa se käsittämättömän paljon energiaa. Olin todella onnellinen, kun sain positiivisesta asenteestani kehuja ja sain kuulla että kanssani on miellyttävä tehdä töitä. Kyseistä kehua ennen olin epävarma omasta osaamisestani ollessani mukavuusalueeni ulkopuolella.

Positiivisuus kuten negatiivisuuskin tarttuu. Jos annat itsestäsi positiivisia viboja, saa joku toinen niistä myös hyvää energiaa. Jos taas pyrit tuomaan esille vain ne elämän huonot puolet, huomaat pian että myös ihmiset ympärilläsi alkavat tehdä samaa. Silloin kun heikommista hetkistä osaa päästää irti ja nähdä ne oppimismahdollisuuksina, voi huokaista helpoituksesta kun se ylitsepääsemätön asia ei pilannutkaan päivää tai viikkoa totaalisesti. Jos näet jonkun epäkohdan elämässäsi onkin tärkeää tarttua sarvista heti, sillä asian vatvominen omassa pienessä mielessä usein suurentaa asiaa suhteettomasti. Silloin voikin pysähtyä miettimään, että onko tilanne muuttunut pahemmaksi kuin aiemmin vai onko oma suhtautumisesi siihen muuttunut. Itse ainakin huomaan helposti asioiden kärjistyvän mielessäni, joten olen oppinut puhumaan niistä, jolloin ne pysyvät oikeassa suhteessa. Jos huomaat itsessäsi samoja piirteitä, niin puhu ystävän tai läheisen kanssa mieltä kaivertavista asioista, niin saat nopeasti perspektiiviä kuuntelijan puolelta.

Jokainen kaipaa positiivisuutta elämäänsä, sitä ei mielestäni voi koskaan olla liikaa. En tiedä ketään, joka olisi oikeasti pahoittanut mielensä aidosta positiivisesta kommentista tai kehusta. Tee siis muille kuin haluaisit itsellesi tehtävän. Jos haluat maailman lisää positiivisuutta ja iloista energiaa, kylvä sitä ympäriinsä. Ystävällisyys ja kohteliaat sanat ovat ilmaisia, eivätkä ole keneltäkään pois. Saat usein myös paljon enemmän iloa siitä, kun levität positiivisuuden ilosanomaa kuin valittamalla. Muista olla vilpitön sanoissasi ja tarkoita sitä mitä sanot, sillä luottamusta ei ole yhtä helppo menettää muuten kuin valehtelemalla. Jos sinulla ei ole positiivista sanottavaa jostain, älä keksimällä keksi mitään. Epäaitous nimittäin paistaa nopeasti läpi, eikä saa aikaan haluttua lopputulosta.

Hyvän mielen edistäminen voi olla niin pieni asia kuin pieni ystävällinen sana ystävälle tai kollegalle, se voi olla suuri teko kuten toisen auttaminen hädässä. Positiivisuus keventää raskasta arkea ja saa hymyn huulille. Myös huumori voi olla hyvää energiaa tuovaa. Löydä itsellesi paras tapa olla positiivinen ja pyri siihen. Kaikilla on huonompia päiviä ja asiat ärsyttävät, mutta silloinkin on tärkeä pyrkiä löytämään ne hyvät asiat elämästä. Silloin omasta ärsytyksestä tai ketutuksesta pääsee nopeammin yli, eikä se jää vaivaamaan mieltä pitkäksi aikaa. Positiivisuudessa ylipäätään on tarkoitus keskittyä olennaiseen, eli niihin asioihin jotka ovat hyvin niiden huonojen asioiden sijaan. Kun itse saa omaan elämäänsä riittävästi hyvää energiaa, sen levittäminen on myös helpompaa. En usko mihinkään energioihin ja shakroihin, mutta sana kuvaa hyvin sitä mitä haluan sanoa. Negatiiviseen keskittyvässä ympäristössä oleminen tuntuu raskaalta, ja päin vastoin. Yksinkertaisuudessaan tee oma ja muiden elämä mahdollisimman hyväksi hyödyntämällä kahta sanaa: Be positive!

denim jacket H&M

turtleneck sweater WEEKEND MAX MARA

headband ZARA

jeans BURBERRY

chelsea boots VAGABOND

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

ITSENSÄ KUNNIOITTAMINEN JA SYKSYN PARAS OSTOS

Olen lukemassa Jordan B. Petersonin kansainvälistä bestselleriä 12 Rules for Life. Olenkin ajatellut sen antamia vinkkeja paljon ja haluankin tuoda niitä postauksissani enemmän esille. Kronologisessa järjestyksessä tämä elämänohjeet tai säännöt eivät postauksessani mene, mutta jos itse kirja kiinnostaa enemmän niin kommentoi boksiin niin voin tehdä sen luettuani kattavamman postauksen aiheesta. Mutta ennen aiheeseen pääsyä haluan hehkuttaa teille tämän syksyn, ehkä jopa vuoden käytännöllisintä ja parasta ostosta eli ihan aikuisten oikeaa sadetakkia. Juuri ennen pahimpia sadepäiviä ostin Stockmannilta Rainsin vihreän sadetakin. Myyjälleni kiitos ihanasta asiakaspalvelusta, joka auttoi ”ei oosta” löytämään varmaan yli 10 erimallista sadetakkia, joista oli helppo valita juuri se täydellinen. Sadetakin sävy on hieman sinertävä kuvissa ja parhaiten kuvaakin armeijanvihreä tai sammaleenvihreä takin todellista sävyä. Sadetakin kanssa paras yhdistelmä onkin ollut Hunterin korkeavartiset kumisaappaat.

Pitkien työpäivien päätteeksi kun sijaisena työskennelleiden tuttu epävarmuus töiden jatkumisesta, ympärillä lisääntyvä kiire ja muutokset työelämässä alkavat mietityttämään myös sitä kuinka olla itselleen armollinen. Kunhan tekee oman osansa hyvin se riittää, eikä tarvitse tehdä yhtään sen enempää kuin pystyy. Helposti pienelle perfektionistille tästä tulee riittämättömyyden tunne, joka on inhimillistä. Kun tekee kovaa töitä odottaa siitä jotain hyötyä. Se ei välttämättä ole heti näkyvillä tai tulossa ollenkaan työpaikasta ja työnkuvasta riippuen. 12 Rules for Life kirjassa oli mielestäni hyvä sääntö sen suhteen miten tässä tilanteessa olisi hyvä suhtautua itseensä  ja elämään. Peterson neuvoo kohtelemaan itseään kuin sellaista josta on vastuussa pitämään huolta. Helposti ajattelee, että kyllä itse pärjää. Laittaa muut itsensä edelle ja tinkii omasta mukavuudesta. Kun ajattelee itsensä samalle viivalle ja huolehtii myös omasta hyvinvoinnistaan samalla jaksaa itsekin paremmin eikä epävarmuus lähde niin helposti kalvamaan. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty.

Viime aikoina en ole jaksanut huolehtia itsestäni tai antanut armoa. Tuppaan puskemaan itseäni aina pidemmälle ja tekemään enemmän, mutta mikään ei koskaan riitä. Uuvun ja otan aikaa hengähtää. Nykyään osaan hieman paremmin tunnistaa omat rajani, enkä pääse näin palamaan loppuun. Välillä kuitenkin huomaan, etten osaa ottaa aikaa itselle, parisuhteelle ja niille pienille hyville asioille elämässä, jotka auttavat jaksamaan. Ajattelen kokoajan joko töitä tai blogiani. Kun teen mitään mielenkiintoista, mietin sitä kuinka saisin siitä mahdollisimman hyvät kuvat blogiin, jotta saan riittävän mielenkiintoista sisältöä lukijoilleni. Pääni kiehuu ideoita postauksille, joita vapaa-aikanani kirjoittelen kun pitäisi tehdä jotain muuta. Illalla sängyssä mietin työasioita, sekä huomaan pysähtyväni miettimään niitä päivän mittaan muutenkin. Vaikka työ jää kirjaimellisesti työpaikalle, se ajoittain jää mieleen myös vapaa-ajalla. Omassa ammatissa on nimittäin jatkuvasti joko päiviä, jolloin asiat tuntuvat rullaavan ja omalla toiminnallani tuntuu olevan merkitys. Toisina päivinä taas kaikki on päin vastoin ja en saa mitään merkittävää aikaiseksi. Se on normaalia ja sitä tapahtuu on kuinka paljon kokemusta tahansa. Se ei ole vain oman ammattini varjopuolia vain kaikkien muidenkin ammattien. Koskaan ei ole valmis, joten on pakko oppia kokoajan lisää jos haluaa antaa parastaan.

Ajatukset siitä, ettei riitä ovat usein arkipäivää ja ne osaa ottaa sellaisena kuin ne ovat. Ne eivät jää mieltä piinaamaan kovinkaan kauaksi aikaa. Huonompina päivinä ne kuitenkin jäävät helpommin takertumaan mielen perukoille ja horjuttamaan omaa uskoaan itseensä. Jos vaatii itseltään liikoja, tekee vain hallaa omalle jaksamiselleen. Olen tehnyt itselleni nyt pienen pienen tavoitteen, jonka mukaan yritän elää oman jaksamisen tukemiseksi. Koitan olla himpun verran parempi ihminen illalla nukkumaan mennessä kuin aamulla herätessäni. Sen ei tarvitse olla paljoa, vaan vaikka pieni hyvä teko. Usein omat tavoitteeni ovat abstrakteja ja pyrin tavoittelemaan jotain, jota en osaa pukea edes sanoiksi. Odotan vain kovan työni tuottavan jotain hedelmää, enkä edes tiedä mitä odotan. Ei ole mahdollista edes täyttää mahdottomia tavoitteita elämässä, vaikka ne itse itselleen asettaisi. Jos tavoite on liian korkealentoinen ja mahdoton ei siitä tule muuta aikaan kuin ahdistusta ja suru puseroon omasta epäonnistumisesta. Onnistuminen ja epäonnistuminen ovat niin mustavalkoisia konsepteja, ettei niiden mukaan pieni ihminen voi elää pitkään tyytyväisenä. Perfektionistinen luonne kuten itse olen ajaa itsensä lopulta loppuun, jos ei osaa ottaa aikaa ja pysähtyä. Jos et anna itsellesi armoa, niin kuka sitten? Ja jos sinä et kunnioita itseäsi, niin miten voit olettaa että kukaan muukaan kunnioittaa sinua? Se että teet parhaasi joka päivä riittää ja sen yritän itsekin muistaa.

rain coat RAINS

rain boots HUNTER

cable knit sweater MAX MARA WEEKEND

jeans LEVI’S

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

30 KYSYMYSTÄ, 30 VASTAUSTA

Luin Annika Ollilan blogista pienestä haasteesta, jonka halusin toteuttaa omassa blogissani myös. Yksinkertaisuudessaan vastaan 30 yksinkertaiseen kysymykseen. Pidemmittä puheitta, here we go!

Avioliittoja: Ei yhtään yllätys yllätys. Eikä vielä ole ajankohtaistakaan.

 

Kihloissa: Ei ole! Tämä alkaa olla monen työkaverin ja ystävän kohdalla ajankohtaista, mutta ei vielä täällä pitkään aikaan!

 

Lapsia: Nada, eikä ole tulossakaan. Vaikka minulle vakuutellaan, että kyllä se vauvakuume tulee kyllä en koe tätä minulle omaksi asiaksi. Never say never, mutta en ehkä halua tuoda enempää porukkaa tähän maailmaan joka on jo valmiiksi niin täynnä.

 

Lemmikkejä: Omia lemmikkejä minulla on tällä hetkellä kaksi koiraa, Elsa ja Sasha. Molemmat tilan ja ajanpuutteen vuoksi asuvat porukoillani Joensuussa, jossa heillä on enemmän tilaa ja mahdollisuuksia touhuta. Siellä on myös muita ”tavallaan” koiriani, joiden lisäksi minulla on ollut jo aikansa jättäneitä koiria ja hamstereita. Olen siis aika lailla aina ollut eläinten ympäröimänä.

 

Leikkauksia: On ollut yksi kappale. Minulta on päivystyksellisesti leikattu lapsena umpisuoli, mutta siinäpä kaikki.

Tatuointeja: Ei ole vielä, mutta suunnitteilla on yksi kappale. Kyseessä on omapiirtämäni kuva viiden vuoden takaa, jonka aion otattaa talvella.

 

Lävistyksiä: Korvien reikien lisäksi ei muita.

 

Muuttoja: Jos laskin oikein niin 10. Näistä kuitenkin vain 4 ns. oikeita muuttoja, joissa koko omaisuus on lähtenyt mukana. Muuten olen muuttanut muutamaksi kuukaudeksi jo valmiiksi kalustettuun asuntoon, jossa oli mukana vain peruselämiseen tarpeellinen.

 

Ottanut lopputilin: Tätä en ole tehnyt vielä kertaakaan, sillä kaikki työsuhteeni ovat tällä hetkellä päättyneet määräaikaisuuden päättymiseen. Työsuhde on jatkunut joko toisaalla tai sitten samassa paikassa useimmiten. Tämän lisäksi olen tehnyt lyhyitä keikkoja ja kesätyöpätkiä.

 

Ollut saaressa: Kesällä olin välillä tässä Helsinkin lähialueiden saarilla liikuskelemassa ja nauttimassa luonnosta.

Autosi: En ole omistanut koskaan omaa autoa. Olen ajellut pääasiassa muiden autoilla tarvittaessa. Tällä Helsingissä en ole kyllä oikein kehdannut ajella, kun olen tottunut Joensuun liikenteeseen, jossa auto tulee vastaan noin 10 minuutin välein (okei, liioittelen hieman). Vertaapa sitä sitten Kehällä kruisailuun.

 

Ollut lentokoneessa: Enemmän ja vähemmän. Tämän kesän aikana yksinään jo 6 kertaa (jos välilaskut lasketaan, muuten 4). Ja syksyllä lisää!

 

Onko joku itkenyt vuoksesi: Uskoakseni kyllä.

 

Ollut rakastunut: Kyllä.

 

Ollut ambulanssissa: En ole ollut kertaakaan!

Luistellut: No ne pakolliset mitä koulussa täytyi, sekä säännöllisesti talvisin verestämässä muistia ja viettämässä aikaa.

 

Surffannut: Tätä en ole ikinä kokeillut, mutta haluaisin tosissaan päästä testaamaan.

 

Ollut risteilyllä: Olen ollut, edellinen taisi olla surullisenkuuluisa Abi-risteily. Siellä oli semmoinen syysmyrsky, että laiva keikkui ja pahoinvointia aiheutti kyllä täysin joku muu kuin alkoholi.

 

Ajanut moottoripyörällä: En ole. Not really my thang.

 

Ratsastanut hevosella: Olen nuorempana harrastanut ratsastusta paljonkin. Putosin sitten hevosen selästä, jonka jälkeen harrastus hiipui. Olen kyllä ollut sen jälkeen useastikin hevosen selässä, mm. issikkaleirillä ja tuttavien hevosilla ratsastaen.

Lähes kuollut: Ei ole ollut läheltä piti tilanteita.

 

Ollut sairaalassa: Umpisuolileikkauksen vuoksi olin sairaalassa lapsena. Päivystyksessä olen ollut, mutta en sisäänotettuna muuten kuin edellämainitussa tilanteessa. Tässä ei kuitenkaan taideta mukaan lukea sitä, että olen fyysesti sairaalassa arkisin 8-16. Heh!

 

Suosikkihedelmä: Vaihtelee päivittäin. Kiivi, passionhedelmä ja avocado ovat top 3.

 

Aamu vai ilta: Miellän itseni aamuihmiseksi. On parasta herätä aikaisin juomaan rauhassa aamukahvia ja valmistautua kaikessa rauhassa päivään. Olen kuitenkin viime aikoina nauttinut illoista, jolloin saan käpertyä rauhassa musiikkia kuunnellessa ja viinilasin tai teen ääressä. Mieluummin aamu, mutta illassakin on omat hyvät puolensa.

 

Lempiväri: Viimeaikoina olen pitänyt todella paljon vihreästä väristä, mutta lempivärini vaihtelee todella paljon myös mielentilani mukaan. En oikein osaa nimetä lempiväriäni, sillä lähes kaikki värit ovat tietyssä tilanteessa lempivärejäni. Olipas ympäripyöreästi ja hippimäisesti ilmaistu.

Viimeisin puhelu: Eilen illalla soittelin toisen puoliskoni kanssa ennen nukkumaanmenoa, joka on reissussa.

 

Viimeisin viesti: Viesti toiselta puoliskolta. Viestittelemme usein niitä näitä.

 

Kahvi vai tee: Kahvi on elämänehto. En voisi startata päivääni ilman kahvia, joten ehdottomasti se. Kahvinkulutukseni ei ole onneksi yhtä massiivista kuin mitä se on ollut.

 

Kissa vai koira: Ehdottomasti koira. Ei kissoissakaan mitään vikaa ole, en vain ole ollut niin paljoa kissojen kanssa tekemisissä, että osaisin toimia niiden kanssa luontevasti. Koiria kun on nähnyt jos minkälaista niin koiran kanssa olen omimmillani.

 

Paras vuodenaika: Nyt menossa olevassa syksyssä parasta on illat kun voi sytyttää kynttilöitä, kuunnella musiikkia ja pukeutua paksuihin ja muhkeisiin neuleisiin. Talvessa parasta on lumenpeittämä kauneus ja raikas pakkasilma. Keväässä parasta on eloon heräävä luonto ja auringonpaiste. Ja kesässä parasta on lämpö, jolloin voi vain lähteä ulos tapahtumiin ja paikkoihin ja nautiskella. Jokaisessa vuodenajassa on siis omat puolensa joista pidän, en osaa valita suosikkiani enkä haluakaan. Parasta on mielestäni se, että meillä on neljä vuodenaikaa. Jos vain yhtä pitäisi olla ympäri vuoden, silloin valitsisin kesän.

plaid jacket ZARA

jeans BURBERRY

turtleneck sweater MASSIMO DUTTI

logo belt GUCCI

ankle boots WONDERS

Ciao belle,

Sini

 

Photos: Essie’s

Continue Reading