POSITIIVISUUS ENNEN KAIKKEA

Oma mottoni on aina levittää ympärilleni positiivisuutta ennemmin kuin negatiivisuutta. Pyrin näkemään postiivisuuden kaikessa ympärilläni, sillä se auttaa myös itseäni jaksamaan huonoina päivinä. Jos huomaan jotain josta voin antaa positiivista palautetta tai kehuja, teen sen usein empimättä. Kun huonona päivänä kun ei koe osaavansa mitään saa kehuja esimerkiksi tekemästään työstä, antaa se käsittämättömän paljon energiaa. Olin todella onnellinen, kun sain positiivisesta asenteestani kehuja ja sain kuulla että kanssani on miellyttävä tehdä töitä. Kyseistä kehua ennen olin epävarma omasta osaamisestani ollessani mukavuusalueeni ulkopuolella.

Positiivisuus kuten negatiivisuuskin tarttuu. Jos annat itsestäsi positiivisia viboja, saa joku toinen niistä myös hyvää energiaa. Jos taas pyrit tuomaan esille vain ne elämän huonot puolet, huomaat pian että myös ihmiset ympärilläsi alkavat tehdä samaa. Silloin kun heikommista hetkistä osaa päästää irti ja nähdä ne oppimismahdollisuuksina, voi huokaista helpoituksesta kun se ylitsepääsemätön asia ei pilannutkaan päivää tai viikkoa totaalisesti. Jos näet jonkun epäkohdan elämässäsi onkin tärkeää tarttua sarvista heti, sillä asian vatvominen omassa pienessä mielessä usein suurentaa asiaa suhteettomasti. Silloin voikin pysähtyä miettimään, että onko tilanne muuttunut pahemmaksi kuin aiemmin vai onko oma suhtautumisesi siihen muuttunut. Itse ainakin huomaan helposti asioiden kärjistyvän mielessäni, joten olen oppinut puhumaan niistä, jolloin ne pysyvät oikeassa suhteessa. Jos huomaat itsessäsi samoja piirteitä, niin puhu ystävän tai läheisen kanssa mieltä kaivertavista asioista, niin saat nopeasti perspektiiviä kuuntelijan puolelta.

Jokainen kaipaa positiivisuutta elämäänsä, sitä ei mielestäni voi koskaan olla liikaa. En tiedä ketään, joka olisi oikeasti pahoittanut mielensä aidosta positiivisesta kommentista tai kehusta. Tee siis muille kuin haluaisit itsellesi tehtävän. Jos haluat maailman lisää positiivisuutta ja iloista energiaa, kylvä sitä ympäriinsä. Ystävällisyys ja kohteliaat sanat ovat ilmaisia, eivätkä ole keneltäkään pois. Saat usein myös paljon enemmän iloa siitä, kun levität positiivisuuden ilosanomaa kuin valittamalla. Muista olla vilpitön sanoissasi ja tarkoita sitä mitä sanot, sillä luottamusta ei ole yhtä helppo menettää muuten kuin valehtelemalla. Jos sinulla ei ole positiivista sanottavaa jostain, älä keksimällä keksi mitään. Epäaitous nimittäin paistaa nopeasti läpi, eikä saa aikaan haluttua lopputulosta.

Hyvän mielen edistäminen voi olla niin pieni asia kuin pieni ystävällinen sana ystävälle tai kollegalle, se voi olla suuri teko kuten toisen auttaminen hädässä. Positiivisuus keventää raskasta arkea ja saa hymyn huulille. Myös huumori voi olla hyvää energiaa tuovaa. Löydä itsellesi paras tapa olla positiivinen ja pyri siihen. Kaikilla on huonompia päiviä ja asiat ärsyttävät, mutta silloinkin on tärkeä pyrkiä löytämään ne hyvät asiat elämästä. Silloin omasta ärsytyksestä tai ketutuksesta pääsee nopeammin yli, eikä se jää vaivaamaan mieltä pitkäksi aikaa. Positiivisuudessa ylipäätään on tarkoitus keskittyä olennaiseen, eli niihin asioihin jotka ovat hyvin niiden huonojen asioiden sijaan. Kun itse saa omaan elämäänsä riittävästi hyvää energiaa, sen levittäminen on myös helpompaa. En usko mihinkään energioihin ja shakroihin, mutta sana kuvaa hyvin sitä mitä haluan sanoa. Negatiiviseen keskittyvässä ympäristössä oleminen tuntuu raskaalta, ja päin vastoin. Yksinkertaisuudessaan tee oma ja muiden elämä mahdollisimman hyväksi hyödyntämällä kahta sanaa: Be positive!

denim jacket H&M

turtleneck sweater WEEKEND MAX MARA

headband ZARA

jeans BURBERRY

chelsea boots VAGABOND

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

ITSENSÄ KUNNIOITTAMINEN JA SYKSYN PARAS OSTOS

Olen lukemassa Jordan B. Petersonin kansainvälistä bestselleriä 12 Rules for Life. Olenkin ajatellut sen antamia vinkkeja paljon ja haluankin tuoda niitä postauksissani enemmän esille. Kronologisessa järjestyksessä tämä elämänohjeet tai säännöt eivät postauksessani mene, mutta jos itse kirja kiinnostaa enemmän niin kommentoi boksiin niin voin tehdä sen luettuani kattavamman postauksen aiheesta. Mutta ennen aiheeseen pääsyä haluan hehkuttaa teille tämän syksyn, ehkä jopa vuoden käytännöllisintä ja parasta ostosta eli ihan aikuisten oikeaa sadetakkia. Juuri ennen pahimpia sadepäiviä ostin Stockmannilta Rainsin vihreän sadetakin. Myyjälleni kiitos ihanasta asiakaspalvelusta, joka auttoi ”ei oosta” löytämään varmaan yli 10 erimallista sadetakkia, joista oli helppo valita juuri se täydellinen. Sadetakin sävy on hieman sinertävä kuvissa ja parhaiten kuvaakin armeijanvihreä tai sammaleenvihreä takin todellista sävyä. Sadetakin kanssa paras yhdistelmä onkin ollut Hunterin korkeavartiset kumisaappaat.

Pitkien työpäivien päätteeksi kun sijaisena työskennelleiden tuttu epävarmuus töiden jatkumisesta, ympärillä lisääntyvä kiire ja muutokset työelämässä alkavat mietityttämään myös sitä kuinka olla itselleen armollinen. Kunhan tekee oman osansa hyvin se riittää, eikä tarvitse tehdä yhtään sen enempää kuin pystyy. Helposti pienelle perfektionistille tästä tulee riittämättömyyden tunne, joka on inhimillistä. Kun tekee kovaa töitä odottaa siitä jotain hyötyä. Se ei välttämättä ole heti näkyvillä tai tulossa ollenkaan työpaikasta ja työnkuvasta riippuen. 12 Rules for Life kirjassa oli mielestäni hyvä sääntö sen suhteen miten tässä tilanteessa olisi hyvä suhtautua itseensä  ja elämään. Peterson neuvoo kohtelemaan itseään kuin sellaista josta on vastuussa pitämään huolta. Helposti ajattelee, että kyllä itse pärjää. Laittaa muut itsensä edelle ja tinkii omasta mukavuudesta. Kun ajattelee itsensä samalle viivalle ja huolehtii myös omasta hyvinvoinnistaan samalla jaksaa itsekin paremmin eikä epävarmuus lähde niin helposti kalvamaan. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty.

Viime aikoina en ole jaksanut huolehtia itsestäni tai antanut armoa. Tuppaan puskemaan itseäni aina pidemmälle ja tekemään enemmän, mutta mikään ei koskaan riitä. Uuvun ja otan aikaa hengähtää. Nykyään osaan hieman paremmin tunnistaa omat rajani, enkä pääse näin palamaan loppuun. Välillä kuitenkin huomaan, etten osaa ottaa aikaa itselle, parisuhteelle ja niille pienille hyville asioille elämässä, jotka auttavat jaksamaan. Ajattelen kokoajan joko töitä tai blogiani. Kun teen mitään mielenkiintoista, mietin sitä kuinka saisin siitä mahdollisimman hyvät kuvat blogiin, jotta saan riittävän mielenkiintoista sisältöä lukijoilleni. Pääni kiehuu ideoita postauksille, joita vapaa-aikanani kirjoittelen kun pitäisi tehdä jotain muuta. Illalla sängyssä mietin työasioita, sekä huomaan pysähtyväni miettimään niitä päivän mittaan muutenkin. Vaikka työ jää kirjaimellisesti työpaikalle, se ajoittain jää mieleen myös vapaa-ajalla. Omassa ammatissa on nimittäin jatkuvasti joko päiviä, jolloin asiat tuntuvat rullaavan ja omalla toiminnallani tuntuu olevan merkitys. Toisina päivinä taas kaikki on päin vastoin ja en saa mitään merkittävää aikaiseksi. Se on normaalia ja sitä tapahtuu on kuinka paljon kokemusta tahansa. Se ei ole vain oman ammattini varjopuolia vain kaikkien muidenkin ammattien. Koskaan ei ole valmis, joten on pakko oppia kokoajan lisää jos haluaa antaa parastaan.

Ajatukset siitä, ettei riitä ovat usein arkipäivää ja ne osaa ottaa sellaisena kuin ne ovat. Ne eivät jää mieltä piinaamaan kovinkaan kauaksi aikaa. Huonompina päivinä ne kuitenkin jäävät helpommin takertumaan mielen perukoille ja horjuttamaan omaa uskoaan itseensä. Jos vaatii itseltään liikoja, tekee vain hallaa omalle jaksamiselleen. Olen tehnyt itselleni nyt pienen pienen tavoitteen, jonka mukaan yritän elää oman jaksamisen tukemiseksi. Koitan olla himpun verran parempi ihminen illalla nukkumaan mennessä kuin aamulla herätessäni. Sen ei tarvitse olla paljoa, vaan vaikka pieni hyvä teko. Usein omat tavoitteeni ovat abstrakteja ja pyrin tavoittelemaan jotain, jota en osaa pukea edes sanoiksi. Odotan vain kovan työni tuottavan jotain hedelmää, enkä edes tiedä mitä odotan. Ei ole mahdollista edes täyttää mahdottomia tavoitteita elämässä, vaikka ne itse itselleen asettaisi. Jos tavoite on liian korkealentoinen ja mahdoton ei siitä tule muuta aikaan kuin ahdistusta ja suru puseroon omasta epäonnistumisesta. Onnistuminen ja epäonnistuminen ovat niin mustavalkoisia konsepteja, ettei niiden mukaan pieni ihminen voi elää pitkään tyytyväisenä. Perfektionistinen luonne kuten itse olen ajaa itsensä lopulta loppuun, jos ei osaa ottaa aikaa ja pysähtyä. Jos et anna itsellesi armoa, niin kuka sitten? Ja jos sinä et kunnioita itseäsi, niin miten voit olettaa että kukaan muukaan kunnioittaa sinua? Se että teet parhaasi joka päivä riittää ja sen yritän itsekin muistaa.

rain coat RAINS

rain boots HUNTER

cable knit sweater MAX MARA WEEKEND

jeans LEVI’S

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

30 KYSYMYSTÄ, 30 VASTAUSTA

Luin Annika Ollilan blogista pienestä haasteesta, jonka halusin toteuttaa omassa blogissani myös. Yksinkertaisuudessaan vastaan 30 yksinkertaiseen kysymykseen. Pidemmittä puheitta, here we go!

Avioliittoja: Ei yhtään yllätys yllätys. Eikä vielä ole ajankohtaistakaan.

 

Kihloissa: Ei ole! Tämä alkaa olla monen työkaverin ja ystävän kohdalla ajankohtaista, mutta ei vielä täällä pitkään aikaan!

 

Lapsia: Nada, eikä ole tulossakaan. Vaikka minulle vakuutellaan, että kyllä se vauvakuume tulee kyllä en koe tätä minulle omaksi asiaksi. Never say never, mutta en ehkä halua tuoda enempää porukkaa tähän maailmaan joka on jo valmiiksi niin täynnä.

 

Lemmikkejä: Omia lemmikkejä minulla on tällä hetkellä kaksi koiraa, Elsa ja Sasha. Molemmat tilan ja ajanpuutteen vuoksi asuvat porukoillani Joensuussa, jossa heillä on enemmän tilaa ja mahdollisuuksia touhuta. Siellä on myös muita ”tavallaan” koiriani, joiden lisäksi minulla on ollut jo aikansa jättäneitä koiria ja hamstereita. Olen siis aika lailla aina ollut eläinten ympäröimänä.

 

Leikkauksia: On ollut yksi kappale. Minulta on päivystyksellisesti leikattu lapsena umpisuoli, mutta siinäpä kaikki.

Tatuointeja: Ei ole vielä, mutta suunnitteilla on yksi kappale. Kyseessä on omapiirtämäni kuva viiden vuoden takaa, jonka aion otattaa talvella.

 

Lävistyksiä: Korvien reikien lisäksi ei muita.

 

Muuttoja: Jos laskin oikein niin 10. Näistä kuitenkin vain 4 ns. oikeita muuttoja, joissa koko omaisuus on lähtenyt mukana. Muuten olen muuttanut muutamaksi kuukaudeksi jo valmiiksi kalustettuun asuntoon, jossa oli mukana vain peruselämiseen tarpeellinen.

 

Ottanut lopputilin: Tätä en ole tehnyt vielä kertaakaan, sillä kaikki työsuhteeni ovat tällä hetkellä päättyneet määräaikaisuuden päättymiseen. Työsuhde on jatkunut joko toisaalla tai sitten samassa paikassa useimmiten. Tämän lisäksi olen tehnyt lyhyitä keikkoja ja kesätyöpätkiä.

 

Ollut saaressa: Kesällä olin välillä tässä Helsinkin lähialueiden saarilla liikuskelemassa ja nauttimassa luonnosta.

Autosi: En ole omistanut koskaan omaa autoa. Olen ajellut pääasiassa muiden autoilla tarvittaessa. Tällä Helsingissä en ole kyllä oikein kehdannut ajella, kun olen tottunut Joensuun liikenteeseen, jossa auto tulee vastaan noin 10 minuutin välein (okei, liioittelen hieman). Vertaapa sitä sitten Kehällä kruisailuun.

 

Ollut lentokoneessa: Enemmän ja vähemmän. Tämän kesän aikana yksinään jo 6 kertaa (jos välilaskut lasketaan, muuten 4). Ja syksyllä lisää!

 

Onko joku itkenyt vuoksesi: Uskoakseni kyllä.

 

Ollut rakastunut: Kyllä.

 

Ollut ambulanssissa: En ole ollut kertaakaan!

Luistellut: No ne pakolliset mitä koulussa täytyi, sekä säännöllisesti talvisin verestämässä muistia ja viettämässä aikaa.

 

Surffannut: Tätä en ole ikinä kokeillut, mutta haluaisin tosissaan päästä testaamaan.

 

Ollut risteilyllä: Olen ollut, edellinen taisi olla surullisenkuuluisa Abi-risteily. Siellä oli semmoinen syysmyrsky, että laiva keikkui ja pahoinvointia aiheutti kyllä täysin joku muu kuin alkoholi.

 

Ajanut moottoripyörällä: En ole. Not really my thang.

 

Ratsastanut hevosella: Olen nuorempana harrastanut ratsastusta paljonkin. Putosin sitten hevosen selästä, jonka jälkeen harrastus hiipui. Olen kyllä ollut sen jälkeen useastikin hevosen selässä, mm. issikkaleirillä ja tuttavien hevosilla ratsastaen.

Lähes kuollut: Ei ole ollut läheltä piti tilanteita.

 

Ollut sairaalassa: Umpisuolileikkauksen vuoksi olin sairaalassa lapsena. Päivystyksessä olen ollut, mutta en sisäänotettuna muuten kuin edellämainitussa tilanteessa. Tässä ei kuitenkaan taideta mukaan lukea sitä, että olen fyysesti sairaalassa arkisin 8-16. Heh!

 

Suosikkihedelmä: Vaihtelee päivittäin. Kiivi, passionhedelmä ja avocado ovat top 3.

 

Aamu vai ilta: Miellän itseni aamuihmiseksi. On parasta herätä aikaisin juomaan rauhassa aamukahvia ja valmistautua kaikessa rauhassa päivään. Olen kuitenkin viime aikoina nauttinut illoista, jolloin saan käpertyä rauhassa musiikkia kuunnellessa ja viinilasin tai teen ääressä. Mieluummin aamu, mutta illassakin on omat hyvät puolensa.

 

Lempiväri: Viimeaikoina olen pitänyt todella paljon vihreästä väristä, mutta lempivärini vaihtelee todella paljon myös mielentilani mukaan. En oikein osaa nimetä lempiväriäni, sillä lähes kaikki värit ovat tietyssä tilanteessa lempivärejäni. Olipas ympäripyöreästi ja hippimäisesti ilmaistu.

Viimeisin puhelu: Eilen illalla soittelin toisen puoliskoni kanssa ennen nukkumaanmenoa, joka on reissussa.

 

Viimeisin viesti: Viesti toiselta puoliskolta. Viestittelemme usein niitä näitä.

 

Kahvi vai tee: Kahvi on elämänehto. En voisi startata päivääni ilman kahvia, joten ehdottomasti se. Kahvinkulutukseni ei ole onneksi yhtä massiivista kuin mitä se on ollut.

 

Kissa vai koira: Ehdottomasti koira. Ei kissoissakaan mitään vikaa ole, en vain ole ollut niin paljoa kissojen kanssa tekemisissä, että osaisin toimia niiden kanssa luontevasti. Koiria kun on nähnyt jos minkälaista niin koiran kanssa olen omimmillani.

 

Paras vuodenaika: Nyt menossa olevassa syksyssä parasta on illat kun voi sytyttää kynttilöitä, kuunnella musiikkia ja pukeutua paksuihin ja muhkeisiin neuleisiin. Talvessa parasta on lumenpeittämä kauneus ja raikas pakkasilma. Keväässä parasta on eloon heräävä luonto ja auringonpaiste. Ja kesässä parasta on lämpö, jolloin voi vain lähteä ulos tapahtumiin ja paikkoihin ja nautiskella. Jokaisessa vuodenajassa on siis omat puolensa joista pidän, en osaa valita suosikkiani enkä haluakaan. Parasta on mielestäni se, että meillä on neljä vuodenaikaa. Jos vain yhtä pitäisi olla ympäri vuoden, silloin valitsisin kesän.

plaid jacket ZARA

jeans BURBERRY

turtleneck sweater MASSIMO DUTTI

logo belt GUCCI

ankle boots WONDERS

Ciao belle,

Sini

 

Photos: Essie’s

Continue Reading

25 -VUOTIAAN IKÄKRIISI

Muutaman kuukauden päästä olen lähempänä 50 -vuotiasta kuin syntymääni, eli täytän 25 vuotta. Osalla ystävistäni on ollut ikäkriisi kyseisen merkkipaalun saavuttaessaan ja osalla taas ei millään muotoa. Luulin tosissani aluksi, että kuulun tuohon jälkimmäiseen ryhmään, mutta kuten viimeaikoina on selvinnyt niin olen ensimmäisessä ryhmässä. Jos sinulla on ollut ikäkriisi missään vaiheessa elämääsi, voit tunnistaa seuraavia tuntemuksia. Kun haluaa äkillisesti alkaa elää kaikki ne to do -listalle joutuneet asiat voi olla jo lähes varma, että kyseessä on ikäkriisi. Esimerkiksi ensimmäisen tatuoinnin ottaminen on ollut jo 5 vuotta korvan takana, joten mistään päähänpistosta ei ole kyse. Kerron kyllä tarkemmin myöhemmin asiasta lisää, mutta aion itse tatuoinninkin ottaa vasta Balin matkan jälkeen, sillä en halua sen infektoituvan uimarannoilla ja altaissa pyöriessäni.

Ikäkriisin iskiessä voi kaikki mitä siihen elämänvaiheeseen mennessä on saavuttanut tuntuu turhalta. Että onko millään kaikella sillä mitä olet ”ehkä” tehnyt mitään väliä, vai oletko vain hukannut pari vuosikymmentä elämästäsi. Olisiko elämäsi mennyt eri suuntaan, jos olisit tehnyt erilaisia päätöksiä tietyissä elämän vaiheissa. Voin sanoa rehellisesti, että olen tyytyväinen elämääni tällä hetkellä, vaikka pieni ääni koittaa horjuttaa varmuutta siitä. Ikäkriisi todennäköisesti onkin aivan luonnollinen osa kasvamista, kun omiin elämänvalintoihin täytyy sitoutua ja niistä oppia. Omalla kohdallani olenkin kokeillut hakea eri alan töitä (tai harjoitteluja), joka ei taloudellisesti ole järkevää joten järjen ääneni vakuutti että, voin tehdä muutakin kuin vain sitä oman ammatin työtä esimerkiksi blogin kautta ja kehittyä siltä osin.

Huomaan ajattelevani enemmän ylipäätään myös sitä miten suhtaudun asioihin ja miten ajattelen ja reagoin eri tilanteisiin. Se on ikäänkuin omaa kartoittamistani henkisestä kasvustani tähän mennessä. Kyseenalaistan omia ajatuksiani ja reaktioitani tehokkaasti, joka voi olla hyväkin asia mutta ajoittain uuvuttavaa. Eikö voisi elää hetken vain ilman, että täytyy murehtia sitä onko riittävän aikuinen ja kypsä? 25 on vielä mielestäni erittäin nuori, eikä minkään tarvitse olla vielä selvillä. Olen vain hieman epävarma yleissuunnastani elämässä. Monet bucket list kohteet menevätkin heti toteutukseen kun siihen on mahdollisuus. Kaikkea en kuitenkaan voi käytännön syistä toteuttaa, joka herättää tietenkin ajatuksia siitä että olisiko syytä tehdä radikaaleja päätöksiä oman elämänsä suhteen. Sisäinen järkeilijäni, tai sci-fi intoilijoille selkeämmin ilmaistuna spockini, eli looginen ja tunteet unohtava puoleni pitää onneksi huolen siitä etten tee turhan repäiseviä peliliikkeitä ajattelematta asiaa tarkemmin. Kriisellä voi siis myös hillitymminkin, jos kliseiset spontaanit moottoripyöräostokset keski-iän kriisin läpikäyvällä miehellä esimerkiksi ei kiinnosta, hah!

matching set MANGO

sunnies GUCCI

necklace THOMAS SABO

earrings GINA TRICOT

army jacket MANGO

bag MICHAEL KORS

loafers VAGABOND

belt H&M

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

AJATUSTEN VOIMA

Ajattelemme tuhansia ajatuksia joka päivä ympäri vuorokauden, joten ei ole ihme että ne vaikuttavat siihen miten näemme maailman. Ajatukset myös muovaavat sitä ketä me olemme, sillä kokemukset aikaansavat ajatuksia ja mielipiteitä, jotka tekevät meistä meidät. Itse ainakaan en halua katua mitään elämässäni, sillä jokainen onnistuminen ja epäonnistuminen ovat osa meitä ja persoonaamme. Myös ne huonommat ja vaikeammat hetket ovat tärkeä osa omaa persoonallisuutta ja sisäistä paloa ja vahvuutta. Halusinkin jakaa teille muutaman vinkin siitä, miten omalla ajattelulla saa vaikutettua omaan elämänlaatuun. Näitä pyrin itsekin hyödyntämään päivittäin ja opin joka päivä lisää itsestäni ja omista ajattelutavoistani. Kun niitä ymmärtää paremmin, on helpompi huomioida milloin erilaiset tunnetilat ja ajatukset ovat hyväksi sinulla ja milloin niistä voi olla jopa haittaa.

Vertaile itseäsi mieluummin eiliseen itseesi, kuin muihin. Sosiaalisen median saturaatio helpottaa aina vain taitavampien ihmisten löytämistä vertailua varten. Tavoitteena olla parempi versio itsestään joka ikinen päivä. Olo on tällöin itsevarmempi, kun ei tarvitse keskittyä muihin vaan voi keskittyä itsensä kehittämiseen. Silloin ei tarvitse kilpailla muiden kuin itsensä kanssa, joka voi olla aivan yhtä palkitsevaa ellei jopa palkitsevampaa kuin muita vastaan kilpailu.

Älä valehtele itsellesi. Yksinkertaisin asia, joka voi olla joko todella helppoa tai voi mennä vaikean kautta. Jos valehtelet itsellesi asioiden merkityksestä, et voi koskaan löytää itsellesi sitä oikeaa tietä. Jos jokin asia on sinulle tärkeä, älä vähättele sitä. Jos jokin taas on ennemminkin turhaa, älä anna sille valtaa mielessäsi. Jos olet rehellinen itsellesi voit joko todeta olevasi onnellinen juuri nyt sellaisena kuin olet, tai huomata että voit tehdä asialle jotain. Mitäpä sitä turhaan jaarittelemaan.

Hyväksy tunteesi. Välillä saa olla niin onnellinen, että pakahtuu ja välillä saa itkeä silmät päästään jos siltä tuntuu. Jokainen tunne on sallittu ja oikeutettu. Jos niitä yrittää pidätellä tai tukahduttaa, et saa aikaan mitään itsessäsi. Henkinen kasvu vaatii usein epämielyttäviä tunteita, eikä niitä siksi tule unohtaa. Tunteet on tärkeä päästää pintaan. Esimerkiksi surua tai ahdistusta on hyvä päästää pintaan ja käsitellä se juuri sellaisena kuin se on. Epämielyttävänä tunteena, joka on käsiteltävä. Jos sen antaa elää oman aikansa ja tuntea tunteet ennemmin kuin myöhemmin olet jo askeleen lähempänä ymmärtämään omia tunnetilojamme ja ajatuksiamme niihin liittyen.

matching set MANGO

necklace THOMAS SABO

sunnies GUCCI

straw bag borrowed from Essie’s

Ciao belle,

Sini

 

Photos: Essie’s

Continue Reading

MUSTAA HUUMORIA

Ne jotka minut tuntevat hyvin tietävät että huumorintajuni on ironista, sarkastista ja suoraan sanottuna mustaa huumoria. Olen naureskellut hieman oudoille asioille koko ikäni, mutta ehkä nyt työelämässä kun käyn läpi vaikeita asioita päivittäin on huumorini ja sen laatu muuttunut kohti mustempaa ja ironisempaa huumoria. Nauraminen mitä ihmeellisimmille asioille on tapani käsitellä niitä, kuten esimerkiksi Frendien Chandlerille. Negatiivisista asioista puhuminen on myös ollut tärkeä tapa käsitellä niin omia ajatuksia, tunteita kuin kokemuksiakin. Se mistä asioista puhut vaikuttaa siihen mitä ajattelet vahvistavalla tavalla, mutta toisaalta myös nauraminen antaa aivoille kirjaimellisen viestin positiivisuudesta ja tällöin mieliala on positiivisempi. Joten onko tällöin ristiriitaista vai jopa hyödyllistä käsitellä negatiivisia asioita huumorin kautta, jos se tukee positiivista mielialaa sen jälkeen vai kierrättääkö se negatiivisia ajatuksia myöhemmälle ja provosoi negatiivisten asioiden ajattelua.

Omassa lähipiirissäni musta huumori on todella pinnassa erityisesti työkavereiden keskuudessa ja se on ymmärrettävää. Siihen myös helposti ajautuu enemmän ja enemmän sen perusteella millaisia juttuja kuulee arjessaan päivittäin. Pieni ironisuus ja sarkastisuus onkin kukkinut mustaan huumoriin, jota ulkopuoliselle ei välttämättä välity huumorina ollenkaan. Tällöin onkin tärkeää lukea kuulijan reaktioita, jotta ei päädy vaikuttamaan hullulta. Onnekseni tätä ongelmaa harvemmin ilmenee, sillä läheseni omaavat yhtä joko hyvää tai huonoa läppää riippuen kuuntelijasta. Kuten kaikessa, en jaksa ottaa stressiä siitä miten muut itselleni tärkeät asiat kokevat. Saatan ehkä huvittua, jos kuulen että huumorintajussani on jotain vikaa tai heitän itse jopa läppää ”huonosta huumorintajustani”, mutta pidemmän päälle ei se ole minulta tai keneltäkään muulta pois jos heidän tapansa ilmaista itseään on erilainen. Jokainen meistä kuitenkin löytää itsensä samanmielisten ihmisten kanssa, jos osaa etsiä. On tärkeää kokea itsensä kuulluksi, jolloin oman ”heimon” tai porukan löytäminen on avain siihen. Ihmiset mielellään kuuntelevat ihmistä jonka kanssa ovat samaa mieltä. Ja silloin läppä lentää paremmin myös siinä omassa kaveriporukassa kuin vieraiden ihmisten keskellä. Ellei ole yhtä avoin ja eksoottinen sanomisissaan kuin allekirjoittanut.

Vaikeista asioista puhuessa tai niistä huolimatta pärjätessä voi joillain helpottaa etsiessään ajatusmalleja huumorin kautta. Vaikeat ajatukset voi olla helpompi saada sanotuksi, jos niiden päälle nauraa. Itse olen naurun parantavan voiman kannattaja, ja usein pyrin tuomaan positiivisuutta tilanteen salliessa myös haastavempiin tunnelmiin. Se rentouttaa ja helpottaa asioiden kohtaamista sellaisena kuin ne ovat. Usein nimittäin ajatus voi oman pienen pään sisällä kasvaa suureksi, jolloin pieni huumorin hiukkanen voi saada asiat taas perspektiiviin. Muutenkin puhuminen auttaa usein asioiden käsittelyssä. Se miten asioista puhutaan vaikuttaa suoraan siihen miten asioista koet. Jos puhut asioista pieninä ja helposti käsiteltävinä usein tuntuvat ne niiltä myös oman pääsi sisällä, päinvastoin jos asia puheessasi suurenee ja saa oman elämänsä ei se ole yhtään sen pienempi ajatuksissasi. Koen että musta huumori on oma keinoni saada asiat helpommin perspektiiviin ja niistä selviäminen ja niistä oppiminen on helpompaa.

Huumorintaju ja asioille nauraminen on tärkeä osa ihmisyyttä, eli älkäämme unohtako nauraa! Jos mustaakin mustempi huumori naurattaa tai sitten joku aivan muu niin tärkeintä on se että saat nauraa. Jos joku ei tajua huumorintajuasi, niin uskon kyllä että joku muu tajuaa. Nauru lieventää stressiä ja tutkitusti parantaa mielentilaa välittömästi, joten naura sille mikä naurattaa ja löydä oma tapasi käsitellä elämän vaikeita asioita. Nauru siis pidentää ikää, ei välttämättä tieteellisesti todistetulla tavalla mutta kuitenkin. Kunhan eläminen on hauskaa ja siitä nauttii niin ei niin väliä että millainen huumorintaju kelläkin on. Itse ainakin mieluummin nauran kuin pahoitan mieleni, tee sinäkin samoin!

shirt FILIPPA K

denim skirt LEVI’S

logo belt GUCCI

necklace THOMAS SABO

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

MERKITYKSELLINEN ELÄMÄ

Jokainen meistä haluaa oman elämänsä olevan merkityksellistä ja sillä olevan tarkoitus. Harvemmin kukaan haluaa vain ajelehtia elämän vietämänä ja katsoa mitä tapahtuu pidemmän päälle, vaan sitä varten on tavoitteita ja unelmia. Itselläni on ollut tarkoitus viime aikoina hukassa ja sen vuoksi olen kokenut stressiä ja uupumusta. Unelmoin merkityksellisestä elämästä, jolloin aamulla herätessäni koen intoa mennä töihin ja töiden jälkeen intoa palata takaisin kotiin tekemään kaikkea muuta mitä en ole päivän aikana saanut aikaiseksi. Nyt olen kuitenkin mennyt edellisen postauksen mukaisella pärjäämisen taktiikalla, joka ei tue jaksamista tai inspiroi eteenpäin. Suunnittelen tekeväni postauksia ja videoita eri aiheista, mutta en jaksa edes aloittaa niitä. Kun pääsen töistä kotiin olen niin uupunut, että saan aikaiseksi korkeintaan katsottua maratonina Netflixiä ja menen nukkumaan ajoissa, kun en jaksa muutakaan. Koska olen tavoitteellinen ihminen ja pusken itseäni eteenpäin kaikessa mitä teen, ei tällainen arki tunnu minulle luonnolliselta.

Olen omalla tavallani perfektionisti, vaikka olenkin opetellut olemaan armollisempi itselleni etten polta itseäni loppuun. Teen ne asiat joihin minulla on paloa täydellä panostuksella ja haluan kehittyä ja parantaa taitojani kokoajan. Etsin ympärilleni inspiroivia ihmisiä tukemaan tässä tavoitteessa. Sisäinen arkajalkani paheksuu itseäni, jos lähden ajamaan tavoitteitani ja epäonnistumisen pelko kalvaa mieltä. Olen yrittänyt päästä eroon sisäisestä äänestäni, joka hidastaa minua näissä tavoitteissa sekä ulkoisista äänistä jotka muistuttavat varmuudesta ja turvallisuudesta. Molemmat ovat hyviä asioita elämässä, mutta eivät omassa tapauksessani tue merkityksellisen elämän saavuttamista. Kaikki ketkä ovat menestyneet ovat ottaneet riskejä, joten haluaisin itsekin olla parempi ottamaan riskejä. Mukavuusalueella on mukavaa, mutta sieltä ei päästä eteenpäin. Jokainen löytää merkityksellisyyden elämäänsä omalla tapaa. Se voi olla unelmien jahtaamista, matkustelua, perhe-elämää tai vaikka oman yrityksen perustamista.

Merkityksellisen elämän tietää löytäneensä siitä kun ajatus aivan tavallisesta arkipäivästä hymyilyttää ja siihen voi olla tyytyväinen. Kehitys ei ole koskaan pahitteeksi, mutta kun palo on kova sitä kohti mentäessä ei asia tunnu turhalta tai saavuttamattomalta vaan päin vastoin. Se auttaa jaksamaan huonompinakin hetkinä, mutta jos tie ei tunnu oikealta merkityksellinen elämä tuntuu kaukaiselta ja mahdottomalta. Merkityksellisyyden etsiminen taitaa olla enemmän meidän nuoremman sukupolven tai milleniaalien ongelma. Enää ei haluta tehdä töitä vain sen vuoksi, että saamme rahaa ja selviämme hengissä, vaan haluamme saada myös mielellemme siitä jotain. Merkityksellisyys on osa kokonaisvaltaista hyvinvointia mielestäni, sillä kun elämä tuntuu rullaavan ja se menee pääpiirteittäin siihen suuntaan mihin on toivonutkin ei pienet asiat vaivaa mieltä niin paljoa. Onnellisuus on yksi merkityksellisen elämän ilmentymiä ja silloin arkiset asiat tuntuvat mielekkäiltä ja niistä saa virtaa. Elämän merkityksellisyys on yksi oman elämäni suurimpia tavoitteita ja yritän parhaani sen löytämisessä. Silloin kuin oma tie ja se merkityksellisyys on hukassa, ei jaksa panostaa siihen mitä tekee niin hyvin kuin mahdollista, jotta omien taitojen ja tietojen kehittäminen olisi mahdollista.

Tätä aihetta olenkin omassa mielessäni pyöritellyt jo pitkään ja miettinyt miten pääsen merkityksettömän elämän oravanpyörästä ja voin löytää oman tieni. Tiedän sen olevan mahdollista, sillä esimerkiksi vuosi sitten olin onneni kukkuloilla ja elämälläni tuntui olevan merkitystä. Tein mielekästä työtä työyhteisöissä, joissa tunsin itseni kotoisaksi ja että olin tarpeellinen ja hyödyllinen osa yhteiskuntaa. Vaikka teinkin vain lyhyitä pätkiä ja työpaikkani vaihtui viikoittain toiseen, tunsin itseni yhtä tarpeelliseksi kuin pidemmässä työsuhteessakin. Minulla oli tavoitteita joiden eteen tein paljon töitä ja koin saavuttavani niiden suhteen niitä asioita mitä halusinkin. On normaalia, että välillä elämä tuntuu junnaavan paikallaan ja täytyy ikään kuin irroittaa itseään kahleista asian suhteen. Tällä hetkellä omien tavoitteiden saavuttaminen tuntuu kuitenkin haasteelliselta. En ole myöskään palautunut niin hyvin kuin olisi ollut tarpeellista, joten esimerkiksi pitkän työviikon jälkeen minulla ei ole virtaa panostaa muuhun elämääni samalla tavalla.

Haluankin näillä sanoilla haastaa teistä jokaisen ajattelemaan sitä miten merkitykselliseltä oma elämä tällä hetkellä tuntuu? Jos olet tyytyväinen tämänhetkiseen elämääsi, jatka samaan malliin. Olet oikealla tiellä! Jos kuitenkin mietit erilaista reittiä itsellesi kohti merkityksellistä elämää, mieti kuinka voisit lähteä ohjaamaan elämääsi siihen suuntaan?

shirt H&M

sunnies GUCCI

necklace THOMAS SABO

bralette CALVIN KLEIN UNDERWEAR

sandals ZARA

cut-off shorts DIY

Ciao belle,

Sini

 

Photos: Essie’s

Continue Reading

PAKKO PÄRJÄTÄ

Olen viime aikoina sanonut jo niin monta kertaa ”Kyllä mä pärjään”, että voisi kuvitella sanojen menettäneen merkityksensä. Kun työtahti syysflunssien tai muiden syiden vuoksi kiihtyy, voi huomata kysyvänsä itseltään tai toivottavasti myös kollegalta, että miten kukin pärjää. Pärjääminen on hyvin subjektiivinen kokemus, sillä jonain toisena päivänä se voi olla aivan erilainen lopputulos. Yksinkertaisuudessaan, jos ei pärjää tulee pyytää apua. Tämä pätee myös aivan normaalissa elämässä, eli jos ei pärjää tulisi saada apua jostain. Se että saako sitä onkin sitten eri asia. Olenkin alkanut miettimään, että miksi ajattelen pärjäämistä niin paljon. Onko meidän kaikkien pakko ”vain pärjätä” vai onko mahdollista jopa kukoistaa joissain olosuhteissa. Epäkohdista naristaan, mutta tehdäänkö niille mitään jos niiden kanssa pärjätään. Pärjääminen välttää meitä turhilta teoilta asioiden eteen, sillä usein on helpoin vain pärjätä. Välillä pärjääminen on välttämätöntä, jotta asiat sujuvat mahdollisimman sutjakkaasti ja helposti. Silloin jos ei pärjätä, täytyy toimia jollain tavalla. Usein se tarkoittaa kiireessä esimerkiksi priorisointia tai kaikki tehdään mutta ei täysin samalla panostuksella kuin jos aikaa olisi enemmän käytettävissä. 

Haluaisin ajatella, että en vain pärjää vaan teen aina parhaani tilanteesta huolimatta. Pärjääminen on kuitenkin niin syvällä arjessa ja elämässä, joten siitä yli pääseminen on helpommin sanottu tehty. Jos pärjäämistä pakottaa itselleen se syö enemmän kuin antaa. Lyhyen aikaa pärjääminen onnistuu ja ihan okei, mutta pidemmän ajan päästä se voi muuttua väsymykseksi ja uupumukseksi. On syy pärjäämiselle mikä tahansa, tulisi se saada asiana käsiteltyä. Jos pärjäämisen syy on kiire, on tärkeää saada ottaa aikaa palautua ja irtaantua kiireestä. Jos se on oman henkilökohtaisen elämän kuormitustekijä on tärkeää päästä omalla tavalla käsittelemään se. Usein esimerkiksi puhuminen, luova ilmaisu, energian purkaminen tai mikä tahansa mikä juuri sinulle itsellesi on paras tapa päästä pärjäämisestä tiedostamaan kuormitustekijän vaikutus omaan arkeen, voi auttaa paljon. Kun pärjäämisen saa avattua itselleen ja tehtyä sille jotain voi alkaa pääsemään pärjäämisen paineesta ja keskittyä siihen olennaiseen eli elämiseen. Elämä kun ei ole pärjäämistä, vaan siihen kuuluu myös paljon ihania ja kamalia asioita, jotka tulisi kokea sellaisenaan eikä vain pärjätä niiden kanssa.

plaid blazer ZARA

top GINA TRICOT

denim skirt LEVI’S

necklace THOMAS SABO

sneakers ADIDAS

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

KEEPING UP WITH THE JONESES

Olen viime aikoina miettinyt sosiaalisen median vaikutusta siihen, miten meidän kaikkien tulisi näyttäytyä ollaksemme ”jotain”. Asia lähti liikkeelle naureskellessani työkaverin kanssa sitä kun olin pukeutunut maatalon emäntätyyliin kumisaappaisiin ja sadetakkiin sään mukaisesti. Tokaisin siinä että jos sitä ei ole sosiaalisessa mediassa sitä ei ole olemassa. Käsitys siitä mitä sosiaalisessa mediassa on onkin jollain muotoa lähempänä sitä totuutta mitä haluamme maailmalle näyttää kuin se mitä todellisuudessa ehkä olemme. En todellakaan tarkoittanut sitä todella, vaan lähinnä juuri ivaamaan koko ajatusta siitä, että meidän täytyisi aina näyttää edustavalta julkisilla paikoilla tai esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Omassa työssäni kun ei tuo ulkonäkö ole niin oleellinen osa ammattitaitoa, joten työmatkat sujuvat jos sun missä asukokonaisuudessa (lue rytkyissä). Englanninkielessä on sanonta ”keeping up with the Joneses”, joka hyvin myös kuvaa tätä ilmiötä. Sosiaalisessa mediassa menestyvät ne jotka näyttävät kauniita kuvia ja ihanaa sisältöä, jolloin myös ne muut haluavat tavoitella samaa. Emme ehkä kilpaile naapureidemme kanssa sosiaalisen hierarkian herruudesta, vaan pyrimme kopioimaan sosiaalisessa mediassa seuraamiltamme henkilöiltä vaatetyyliä ja elämäntapoja.

Ihmiset käyttävät paljon rahaa, jotta voivat näyttää ja elää kuin sosiaalisen median supertähdet tai muut julkkikset. Itsekin koen jollain tasolla syyllistyväni tähän, sillä kuten monella on jonkinlainen kaipuu merkitykselliseen elämään, joka yksinkertaisimmillaan näkyy numeroina seuraajamäärissä. En halua määrittää itseäni seuraajamääräni perusteella, mutta huomaan että kiinnitän siihen huomiota. Siksi koen myös että minun täytyy jollain tapaa pysyä bloggaajakollegoideni mukana, jotta olen samalla linjalla. Aina voisin lähteä kokeilemaan jotain omaa ja muuta sillä riskillä, että ketään muuta kuin itseäni ei kiinnosta, mutta käytännössä se on helpommin sanottu kuin tehty. Oma blogini sisältö ei ole oikein missään vaiheessa ole ollut massoja liikuttavaa vaan tekstini ovat kiinnostaneet lähinnä läheisiäni, jotka lukevat niitä vain siksi että ne ovat minun kirjoittamiani. Sitä kautta minullakin on jo jonkinlaista ”stamp of approval”ia asioiden suhteen. Voi olla että olen jonkun silmissä Jones, jonka jotain ominaisuutta haluaa tavoitella. Mutta meillä jokaisella on oma tällainen taho jota kohti kiivaasti pyrimme menemään. On se sitten sosiaalisen median stara, ystävä, naapuri tai kuka tahansa. Tämän hetkinen influencer markkinointi perustuu vahvasti juuri tähän samaiseen ajatukseen, jolloin jonkun hyväksymä asia saa heti positiivisemman kuvan esimerkiksi uutuustuotteelle. Muiden mukana pysyminen onkin varmaan meille luonnollista, kun se näin vahvasti elämissämme ilmenee.

I have been thinking about social media and our need to be seen as good as possible in it. It reminds me of the saying ”keeping up with the joneses”. The social media stars of our lives are the new neighbors to keep up with among celebrities. People are willing to put a lot of money to do it and put effort into their lives. This also can be seen in a goal to be percieved as perfectly as possible. Those people we are trying to keep up with have their perfect instafeeds and lifestyles, which makes us want to do the same. I am personally guilty of this since as a blogger I feel like I need to be as perfect as the others and couldn’t even consider doing my own thing despite the risk for being insignificant. My blog is mostly read by my friends and family, in which demograpic I have some sort of stamp of approval when it comes to products and services of specific sorts. I might be a Jones to someone, like I have my own Jones to keep up with. It must be in our blood since it comes so naturally.

polka dot wrap blouse ZARA

pants BCBG MAX AZRIA

loafers VAGABOND

necklace THOMAS SABO

sunnies GUCCI

Ciao belle,

Sini

 

Photos: Maiju Markkanen

Continue Reading

VIIMEKSI MINÄ…

Sain Nannalta haasteen vastata muutamaan kysymykseen siitä mitä olen viimeaikoina kokenut ja tuntenut. Ihana haaste, johon vastaan mielelläni. Haastankin sinut bloggaaja, joka tätä ei vielä ole tehnyt tekemään haasteen blogissasi!

Viimeksi minä innostuin, kun sovin ystäväni kanssa näkeväni piknikillä. En ole helteiden aikaan kovinkaan aktiivisesti tehnyt asioita töiden jälkeen, sillä ei ole ollut energiaa.

Viimeksi minä itkin, kun pitkän stressaavan viikon päätteeksi en jaksanut ja omat stressinaiheet ja asiat, joista olen epävarma itsessäni ja elämässäni tällä hetkellä pääsivät valloilleen.

 

Last time I got excited was when I met my friend for a picnic. I haven’t done pretty much anything after work during the heatwave, which is why I was happy to meet up.

Last time I cried was when after a long week I fell apart from stress and things I was feeling insecure about.

Viimeksi minä harmistuin, kun kärsin pahemman luokan nestehukasta (helteen ei alkoholin vuoksi) ja olisin toivonut, että toinen puoliskoni olisi ollut pitämässä minusta huolta, mutta hän oli reissun päällä.

Viimeksi minä nauroin, kun juttelin mukavia työkavereiden kanssa töissä. Ei mitään sen erikoisempaa, mutta meillä on kyllä parhaat jutut!

 

Last time I got annoyed was when I was suffering from dehydration (from the heat not alcohol) and I wished my other half was there to care for me, but he was traveling.

Last time I laughed was when I was chatting with my coworkers. Nothing special, we just crack each other up!

Viimeksi minä jännitin, päätöksen tekemistä blogin suhteen. Päätös tarkoittaa paljon uutta ja jännittävää.

Viimeksi minä päätin, että teen hieman muutoksia blogini suhteen. Muutos on kuitenkin vielä niin lähtökuopissa, että ennen kuin saan sen valmiiksi en siitä teille kerro somessa. Ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa, eikös niin?

 

Last time I was nervous was when I made a big decision about my blog. It’s such a new territory for me.

Last time I made a decision was about a chance for my blog. It’s still just a work in progress I’m not telling more about it right now.

Viimeksi minä kokeilin jotain uutta oli muutokseen liittyen. Harjoittelen uusia taitoja, revin harmaita hiuksia ja kehityn toivottavasti.

Viimeksi minä ilahduin, kun tilasin pitkään haaveilemani Leviksen farkkuhameen. Kohta saan sen käyttöön!

 

Last time I tried something new was about the new changes. I am practicing new skills, pulling my hair and hopefully improving myself.

Last time I was thrilled was when I ordered the Levi’s denim skirt I had been dreaming of. It’s here soon!

shirt MANGO

denim shorts LEVI’S

hoop earrings GINA TRICOT

necklace THOMAS SABO

loafers VAGABOND

 

Ciao belle,

Sini

Kuvat: Maiju Markkanen

Continue Reading