AJATUSTEN VOIMA

Ajattelemme tuhansia ajatuksia joka päivä ympäri vuorokauden, joten ei ole ihme että ne vaikuttavat siihen miten näemme maailman. Ajatukset myös muovaavat sitä ketä me olemme, sillä kokemukset aikaansavat ajatuksia ja mielipiteitä, jotka tekevät meistä meidät. Itse ainakaan en halua katua mitään elämässäni, sillä jokainen onnistuminen ja epäonnistuminen ovat osa meitä ja persoonaamme. Myös ne huonommat ja vaikeammat hetket ovat tärkeä osa omaa persoonallisuutta ja sisäistä paloa ja vahvuutta. Halusinkin jakaa teille muutaman vinkin siitä, miten omalla ajattelulla saa vaikutettua omaan elämänlaatuun. Näitä pyrin itsekin hyödyntämään päivittäin ja opin joka päivä lisää itsestäni ja omista ajattelutavoistani. Kun niitä ymmärtää paremmin, on helpompi huomioida milloin erilaiset tunnetilat ja ajatukset ovat hyväksi sinulla ja milloin niistä voi olla jopa haittaa.

Vertaile itseäsi mieluummin eiliseen itseesi, kuin muihin. Sosiaalisen median saturaatio helpottaa aina vain taitavampien ihmisten löytämistä vertailua varten. Tavoitteena olla parempi versio itsestään joka ikinen päivä. Olo on tällöin itsevarmempi, kun ei tarvitse keskittyä muihin vaan voi keskittyä itsensä kehittämiseen. Silloin ei tarvitse kilpailla muiden kuin itsensä kanssa, joka voi olla aivan yhtä palkitsevaa ellei jopa palkitsevampaa kuin muita vastaan kilpailu.

Älä valehtele itsellesi. Yksinkertaisin asia, joka voi olla joko todella helppoa tai voi mennä vaikean kautta. Jos valehtelet itsellesi asioiden merkityksestä, et voi koskaan löytää itsellesi sitä oikeaa tietä. Jos jokin asia on sinulle tärkeä, älä vähättele sitä. Jos jokin taas on ennemminkin turhaa, älä anna sille valtaa mielessäsi. Jos olet rehellinen itsellesi voit joko todeta olevasi onnellinen juuri nyt sellaisena kuin olet, tai huomata että voit tehdä asialle jotain. Mitäpä sitä turhaan jaarittelemaan.

Hyväksy tunteesi. Välillä saa olla niin onnellinen, että pakahtuu ja välillä saa itkeä silmät päästään jos siltä tuntuu. Jokainen tunne on sallittu ja oikeutettu. Jos niitä yrittää pidätellä tai tukahduttaa, et saa aikaan mitään itsessäsi. Henkinen kasvu vaatii usein epämielyttäviä tunteita, eikä niitä siksi tule unohtaa. Tunteet on tärkeä päästää pintaan. Esimerkiksi surua tai ahdistusta on hyvä päästää pintaan ja käsitellä se juuri sellaisena kuin se on. Epämielyttävänä tunteena, joka on käsiteltävä. Jos sen antaa elää oman aikansa ja tuntea tunteet ennemmin kuin myöhemmin olet jo askeleen lähempänä ymmärtämään omia tunnetilojamme ja ajatuksiamme niihin liittyen.

matching set MANGO

necklace THOMAS SABO

sunnies GUCCI

straw bag borrowed from Essie’s

Ciao belle,

Sini

 

Photos: Essie’s

Continue Reading

MUSTAA HUUMORIA

Ne jotka minut tuntevat hyvin tietävät että huumorintajuni on ironista, sarkastista ja suoraan sanottuna mustaa huumoria. Olen naureskellut hieman oudoille asioille koko ikäni, mutta ehkä nyt työelämässä kun käyn läpi vaikeita asioita päivittäin on huumorini ja sen laatu muuttunut kohti mustempaa ja ironisempaa huumoria. Nauraminen mitä ihmeellisimmille asioille on tapani käsitellä niitä, kuten esimerkiksi Frendien Chandlerille. Negatiivisista asioista puhuminen on myös ollut tärkeä tapa käsitellä niin omia ajatuksia, tunteita kuin kokemuksiakin. Se mistä asioista puhut vaikuttaa siihen mitä ajattelet vahvistavalla tavalla, mutta toisaalta myös nauraminen antaa aivoille kirjaimellisen viestin positiivisuudesta ja tällöin mieliala on positiivisempi. Joten onko tällöin ristiriitaista vai jopa hyödyllistä käsitellä negatiivisia asioita huumorin kautta, jos se tukee positiivista mielialaa sen jälkeen vai kierrättääkö se negatiivisia ajatuksia myöhemmälle ja provosoi negatiivisten asioiden ajattelua.

Omassa lähipiirissäni musta huumori on todella pinnassa erityisesti työkavereiden keskuudessa ja se on ymmärrettävää. Siihen myös helposti ajautuu enemmän ja enemmän sen perusteella millaisia juttuja kuulee arjessaan päivittäin. Pieni ironisuus ja sarkastisuus onkin kukkinut mustaan huumoriin, jota ulkopuoliselle ei välttämättä välity huumorina ollenkaan. Tällöin onkin tärkeää lukea kuulijan reaktioita, jotta ei päädy vaikuttamaan hullulta. Onnekseni tätä ongelmaa harvemmin ilmenee, sillä läheseni omaavat yhtä joko hyvää tai huonoa läppää riippuen kuuntelijasta. Kuten kaikessa, en jaksa ottaa stressiä siitä miten muut itselleni tärkeät asiat kokevat. Saatan ehkä huvittua, jos kuulen että huumorintajussani on jotain vikaa tai heitän itse jopa läppää ”huonosta huumorintajustani”, mutta pidemmän päälle ei se ole minulta tai keneltäkään muulta pois jos heidän tapansa ilmaista itseään on erilainen. Jokainen meistä kuitenkin löytää itsensä samanmielisten ihmisten kanssa, jos osaa etsiä. On tärkeää kokea itsensä kuulluksi, jolloin oman ”heimon” tai porukan löytäminen on avain siihen. Ihmiset mielellään kuuntelevat ihmistä jonka kanssa ovat samaa mieltä. Ja silloin läppä lentää paremmin myös siinä omassa kaveriporukassa kuin vieraiden ihmisten keskellä. Ellei ole yhtä avoin ja eksoottinen sanomisissaan kuin allekirjoittanut.

Vaikeista asioista puhuessa tai niistä huolimatta pärjätessä voi joillain helpottaa etsiessään ajatusmalleja huumorin kautta. Vaikeat ajatukset voi olla helpompi saada sanotuksi, jos niiden päälle nauraa. Itse olen naurun parantavan voiman kannattaja, ja usein pyrin tuomaan positiivisuutta tilanteen salliessa myös haastavempiin tunnelmiin. Se rentouttaa ja helpottaa asioiden kohtaamista sellaisena kuin ne ovat. Usein nimittäin ajatus voi oman pienen pään sisällä kasvaa suureksi, jolloin pieni huumorin hiukkanen voi saada asiat taas perspektiiviin. Muutenkin puhuminen auttaa usein asioiden käsittelyssä. Se miten asioista puhutaan vaikuttaa suoraan siihen miten asioista koet. Jos puhut asioista pieninä ja helposti käsiteltävinä usein tuntuvat ne niiltä myös oman pääsi sisällä, päinvastoin jos asia puheessasi suurenee ja saa oman elämänsä ei se ole yhtään sen pienempi ajatuksissasi. Koen että musta huumori on oma keinoni saada asiat helpommin perspektiiviin ja niistä selviäminen ja niistä oppiminen on helpompaa.

Huumorintaju ja asioille nauraminen on tärkeä osa ihmisyyttä, eli älkäämme unohtako nauraa! Jos mustaakin mustempi huumori naurattaa tai sitten joku aivan muu niin tärkeintä on se että saat nauraa. Jos joku ei tajua huumorintajuasi, niin uskon kyllä että joku muu tajuaa. Nauru lieventää stressiä ja tutkitusti parantaa mielentilaa välittömästi, joten naura sille mikä naurattaa ja löydä oma tapasi käsitellä elämän vaikeita asioita. Nauru siis pidentää ikää, ei välttämättä tieteellisesti todistetulla tavalla mutta kuitenkin. Kunhan eläminen on hauskaa ja siitä nauttii niin ei niin väliä että millainen huumorintaju kelläkin on. Itse ainakin mieluummin nauran kuin pahoitan mieleni, tee sinäkin samoin!

shirt FILIPPA K

denim skirt LEVI’S

logo belt GUCCI

necklace THOMAS SABO

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

MERKITYKSELLINEN ELÄMÄ

Jokainen meistä haluaa oman elämänsä olevan merkityksellistä ja sillä olevan tarkoitus. Harvemmin kukaan haluaa vain ajelehtia elämän vietämänä ja katsoa mitä tapahtuu pidemmän päälle, vaan sitä varten on tavoitteita ja unelmia. Itselläni on ollut tarkoitus viime aikoina hukassa ja sen vuoksi olen kokenut stressiä ja uupumusta. Unelmoin merkityksellisestä elämästä, jolloin aamulla herätessäni koen intoa mennä töihin ja töiden jälkeen intoa palata takaisin kotiin tekemään kaikkea muuta mitä en ole päivän aikana saanut aikaiseksi. Nyt olen kuitenkin mennyt edellisen postauksen mukaisella pärjäämisen taktiikalla, joka ei tue jaksamista tai inspiroi eteenpäin. Suunnittelen tekeväni postauksia ja videoita eri aiheista, mutta en jaksa edes aloittaa niitä. Kun pääsen töistä kotiin olen niin uupunut, että saan aikaiseksi korkeintaan katsottua maratonina Netflixiä ja menen nukkumaan ajoissa, kun en jaksa muutakaan. Koska olen tavoitteellinen ihminen ja pusken itseäni eteenpäin kaikessa mitä teen, ei tällainen arki tunnu minulle luonnolliselta.

Olen omalla tavallani perfektionisti, vaikka olenkin opetellut olemaan armollisempi itselleni etten polta itseäni loppuun. Teen ne asiat joihin minulla on paloa täydellä panostuksella ja haluan kehittyä ja parantaa taitojani kokoajan. Etsin ympärilleni inspiroivia ihmisiä tukemaan tässä tavoitteessa. Sisäinen arkajalkani paheksuu itseäni, jos lähden ajamaan tavoitteitani ja epäonnistumisen pelko kalvaa mieltä. Olen yrittänyt päästä eroon sisäisestä äänestäni, joka hidastaa minua näissä tavoitteissa sekä ulkoisista äänistä jotka muistuttavat varmuudesta ja turvallisuudesta. Molemmat ovat hyviä asioita elämässä, mutta eivät omassa tapauksessani tue merkityksellisen elämän saavuttamista. Kaikki ketkä ovat menestyneet ovat ottaneet riskejä, joten haluaisin itsekin olla parempi ottamaan riskejä. Mukavuusalueella on mukavaa, mutta sieltä ei päästä eteenpäin. Jokainen löytää merkityksellisyyden elämäänsä omalla tapaa. Se voi olla unelmien jahtaamista, matkustelua, perhe-elämää tai vaikka oman yrityksen perustamista.

Merkityksellisen elämän tietää löytäneensä siitä kun ajatus aivan tavallisesta arkipäivästä hymyilyttää ja siihen voi olla tyytyväinen. Kehitys ei ole koskaan pahitteeksi, mutta kun palo on kova sitä kohti mentäessä ei asia tunnu turhalta tai saavuttamattomalta vaan päin vastoin. Se auttaa jaksamaan huonompinakin hetkinä, mutta jos tie ei tunnu oikealta merkityksellinen elämä tuntuu kaukaiselta ja mahdottomalta. Merkityksellisyyden etsiminen taitaa olla enemmän meidän nuoremman sukupolven tai milleniaalien ongelma. Enää ei haluta tehdä töitä vain sen vuoksi, että saamme rahaa ja selviämme hengissä, vaan haluamme saada myös mielellemme siitä jotain. Merkityksellisyys on osa kokonaisvaltaista hyvinvointia mielestäni, sillä kun elämä tuntuu rullaavan ja se menee pääpiirteittäin siihen suuntaan mihin on toivonutkin ei pienet asiat vaivaa mieltä niin paljoa. Onnellisuus on yksi merkityksellisen elämän ilmentymiä ja silloin arkiset asiat tuntuvat mielekkäiltä ja niistä saa virtaa. Elämän merkityksellisyys on yksi oman elämäni suurimpia tavoitteita ja yritän parhaani sen löytämisessä. Silloin kuin oma tie ja se merkityksellisyys on hukassa, ei jaksa panostaa siihen mitä tekee niin hyvin kuin mahdollista, jotta omien taitojen ja tietojen kehittäminen olisi mahdollista.

Tätä aihetta olenkin omassa mielessäni pyöritellyt jo pitkään ja miettinyt miten pääsen merkityksettömän elämän oravanpyörästä ja voin löytää oman tieni. Tiedän sen olevan mahdollista, sillä esimerkiksi vuosi sitten olin onneni kukkuloilla ja elämälläni tuntui olevan merkitystä. Tein mielekästä työtä työyhteisöissä, joissa tunsin itseni kotoisaksi ja että olin tarpeellinen ja hyödyllinen osa yhteiskuntaa. Vaikka teinkin vain lyhyitä pätkiä ja työpaikkani vaihtui viikoittain toiseen, tunsin itseni yhtä tarpeelliseksi kuin pidemmässä työsuhteessakin. Minulla oli tavoitteita joiden eteen tein paljon töitä ja koin saavuttavani niiden suhteen niitä asioita mitä halusinkin. On normaalia, että välillä elämä tuntuu junnaavan paikallaan ja täytyy ikään kuin irroittaa itseään kahleista asian suhteen. Tällä hetkellä omien tavoitteiden saavuttaminen tuntuu kuitenkin haasteelliselta. En ole myöskään palautunut niin hyvin kuin olisi ollut tarpeellista, joten esimerkiksi pitkän työviikon jälkeen minulla ei ole virtaa panostaa muuhun elämääni samalla tavalla.

Haluankin näillä sanoilla haastaa teistä jokaisen ajattelemaan sitä miten merkitykselliseltä oma elämä tällä hetkellä tuntuu? Jos olet tyytyväinen tämänhetkiseen elämääsi, jatka samaan malliin. Olet oikealla tiellä! Jos kuitenkin mietit erilaista reittiä itsellesi kohti merkityksellistä elämää, mieti kuinka voisit lähteä ohjaamaan elämääsi siihen suuntaan?

shirt H&M

sunnies GUCCI

necklace THOMAS SABO

bralette CALVIN KLEIN UNDERWEAR

sandals ZARA

cut-off shorts DIY

Ciao belle,

Sini

 

Photos: Essie’s

Continue Reading

PAKKO PÄRJÄTÄ

Olen viime aikoina sanonut jo niin monta kertaa ”Kyllä mä pärjään”, että voisi kuvitella sanojen menettäneen merkityksensä. Kun työtahti syysflunssien tai muiden syiden vuoksi kiihtyy, voi huomata kysyvänsä itseltään tai toivottavasti myös kollegalta, että miten kukin pärjää. Pärjääminen on hyvin subjektiivinen kokemus, sillä jonain toisena päivänä se voi olla aivan erilainen lopputulos. Yksinkertaisuudessaan, jos ei pärjää tulee pyytää apua. Tämä pätee myös aivan normaalissa elämässä, eli jos ei pärjää tulisi saada apua jostain. Se että saako sitä onkin sitten eri asia. Olenkin alkanut miettimään, että miksi ajattelen pärjäämistä niin paljon. Onko meidän kaikkien pakko ”vain pärjätä” vai onko mahdollista jopa kukoistaa joissain olosuhteissa. Epäkohdista naristaan, mutta tehdäänkö niille mitään jos niiden kanssa pärjätään. Pärjääminen välttää meitä turhilta teoilta asioiden eteen, sillä usein on helpoin vain pärjätä. Välillä pärjääminen on välttämätöntä, jotta asiat sujuvat mahdollisimman sutjakkaasti ja helposti. Silloin jos ei pärjätä, täytyy toimia jollain tavalla. Usein se tarkoittaa kiireessä esimerkiksi priorisointia tai kaikki tehdään mutta ei täysin samalla panostuksella kuin jos aikaa olisi enemmän käytettävissä. 

Haluaisin ajatella, että en vain pärjää vaan teen aina parhaani tilanteesta huolimatta. Pärjääminen on kuitenkin niin syvällä arjessa ja elämässä, joten siitä yli pääseminen on helpommin sanottu tehty. Jos pärjäämistä pakottaa itselleen se syö enemmän kuin antaa. Lyhyen aikaa pärjääminen onnistuu ja ihan okei, mutta pidemmän ajan päästä se voi muuttua väsymykseksi ja uupumukseksi. On syy pärjäämiselle mikä tahansa, tulisi se saada asiana käsiteltyä. Jos pärjäämisen syy on kiire, on tärkeää saada ottaa aikaa palautua ja irtaantua kiireestä. Jos se on oman henkilökohtaisen elämän kuormitustekijä on tärkeää päästä omalla tavalla käsittelemään se. Usein esimerkiksi puhuminen, luova ilmaisu, energian purkaminen tai mikä tahansa mikä juuri sinulle itsellesi on paras tapa päästä pärjäämisestä tiedostamaan kuormitustekijän vaikutus omaan arkeen, voi auttaa paljon. Kun pärjäämisen saa avattua itselleen ja tehtyä sille jotain voi alkaa pääsemään pärjäämisen paineesta ja keskittyä siihen olennaiseen eli elämiseen. Elämä kun ei ole pärjäämistä, vaan siihen kuuluu myös paljon ihania ja kamalia asioita, jotka tulisi kokea sellaisenaan eikä vain pärjätä niiden kanssa.

plaid blazer ZARA

top GINA TRICOT

denim skirt LEVI’S

necklace THOMAS SABO

sneakers ADIDAS

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

KEEPING UP WITH THE JONESES

Olen viime aikoina miettinyt sosiaalisen median vaikutusta siihen, miten meidän kaikkien tulisi näyttäytyä ollaksemme ”jotain”. Asia lähti liikkeelle naureskellessani työkaverin kanssa sitä kun olin pukeutunut maatalon emäntätyyliin kumisaappaisiin ja sadetakkiin sään mukaisesti. Tokaisin siinä että jos sitä ei ole sosiaalisessa mediassa sitä ei ole olemassa. Käsitys siitä mitä sosiaalisessa mediassa on onkin jollain muotoa lähempänä sitä totuutta mitä haluamme maailmalle näyttää kuin se mitä todellisuudessa ehkä olemme. En todellakaan tarkoittanut sitä todella, vaan lähinnä juuri ivaamaan koko ajatusta siitä, että meidän täytyisi aina näyttää edustavalta julkisilla paikoilla tai esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Omassa työssäni kun ei tuo ulkonäkö ole niin oleellinen osa ammattitaitoa, joten työmatkat sujuvat jos sun missä asukokonaisuudessa (lue rytkyissä). Englanninkielessä on sanonta ”keeping up with the Joneses”, joka hyvin myös kuvaa tätä ilmiötä. Sosiaalisessa mediassa menestyvät ne jotka näyttävät kauniita kuvia ja ihanaa sisältöä, jolloin myös ne muut haluavat tavoitella samaa. Emme ehkä kilpaile naapureidemme kanssa sosiaalisen hierarkian herruudesta, vaan pyrimme kopioimaan sosiaalisessa mediassa seuraamiltamme henkilöiltä vaatetyyliä ja elämäntapoja.

Ihmiset käyttävät paljon rahaa, jotta voivat näyttää ja elää kuin sosiaalisen median supertähdet tai muut julkkikset. Itsekin koen jollain tasolla syyllistyväni tähän, sillä kuten monella on jonkinlainen kaipuu merkitykselliseen elämään, joka yksinkertaisimmillaan näkyy numeroina seuraajamäärissä. En halua määrittää itseäni seuraajamääräni perusteella, mutta huomaan että kiinnitän siihen huomiota. Siksi koen myös että minun täytyy jollain tapaa pysyä bloggaajakollegoideni mukana, jotta olen samalla linjalla. Aina voisin lähteä kokeilemaan jotain omaa ja muuta sillä riskillä, että ketään muuta kuin itseäni ei kiinnosta, mutta käytännössä se on helpommin sanottu kuin tehty. Oma blogini sisältö ei ole oikein missään vaiheessa ole ollut massoja liikuttavaa vaan tekstini ovat kiinnostaneet lähinnä läheisiäni, jotka lukevat niitä vain siksi että ne ovat minun kirjoittamiani. Sitä kautta minullakin on jo jonkinlaista ”stamp of approval”ia asioiden suhteen. Voi olla että olen jonkun silmissä Jones, jonka jotain ominaisuutta haluaa tavoitella. Mutta meillä jokaisella on oma tällainen taho jota kohti kiivaasti pyrimme menemään. On se sitten sosiaalisen median stara, ystävä, naapuri tai kuka tahansa. Tämän hetkinen influencer markkinointi perustuu vahvasti juuri tähän samaiseen ajatukseen, jolloin jonkun hyväksymä asia saa heti positiivisemman kuvan esimerkiksi uutuustuotteelle. Muiden mukana pysyminen onkin varmaan meille luonnollista, kun se näin vahvasti elämissämme ilmenee.

I have been thinking about social media and our need to be seen as good as possible in it. It reminds me of the saying ”keeping up with the joneses”. The social media stars of our lives are the new neighbors to keep up with among celebrities. People are willing to put a lot of money to do it and put effort into their lives. This also can be seen in a goal to be percieved as perfectly as possible. Those people we are trying to keep up with have their perfect instafeeds and lifestyles, which makes us want to do the same. I am personally guilty of this since as a blogger I feel like I need to be as perfect as the others and couldn’t even consider doing my own thing despite the risk for being insignificant. My blog is mostly read by my friends and family, in which demograpic I have some sort of stamp of approval when it comes to products and services of specific sorts. I might be a Jones to someone, like I have my own Jones to keep up with. It must be in our blood since it comes so naturally.

polka dot wrap blouse ZARA

pants BCBG MAX AZRIA

loafers VAGABOND

necklace THOMAS SABO

sunnies GUCCI

Ciao belle,

Sini

 

Photos: Maiju Markkanen

Continue Reading

VIIMEKSI MINÄ…

Sain Nannalta haasteen vastata muutamaan kysymykseen siitä mitä olen viimeaikoina kokenut ja tuntenut. Ihana haaste, johon vastaan mielelläni. Haastankin sinut bloggaaja, joka tätä ei vielä ole tehnyt tekemään haasteen blogissasi!

Viimeksi minä innostuin, kun sovin ystäväni kanssa näkeväni piknikillä. En ole helteiden aikaan kovinkaan aktiivisesti tehnyt asioita töiden jälkeen, sillä ei ole ollut energiaa.

Viimeksi minä itkin, kun pitkän stressaavan viikon päätteeksi en jaksanut ja omat stressinaiheet ja asiat, joista olen epävarma itsessäni ja elämässäni tällä hetkellä pääsivät valloilleen.

 

Last time I got excited was when I met my friend for a picnic. I haven’t done pretty much anything after work during the heatwave, which is why I was happy to meet up.

Last time I cried was when after a long week I fell apart from stress and things I was feeling insecure about.

Viimeksi minä harmistuin, kun kärsin pahemman luokan nestehukasta (helteen ei alkoholin vuoksi) ja olisin toivonut, että toinen puoliskoni olisi ollut pitämässä minusta huolta, mutta hän oli reissun päällä.

Viimeksi minä nauroin, kun juttelin mukavia työkavereiden kanssa töissä. Ei mitään sen erikoisempaa, mutta meillä on kyllä parhaat jutut!

 

Last time I got annoyed was when I was suffering from dehydration (from the heat not alcohol) and I wished my other half was there to care for me, but he was traveling.

Last time I laughed was when I was chatting with my coworkers. Nothing special, we just crack each other up!

Viimeksi minä jännitin, päätöksen tekemistä blogin suhteen. Päätös tarkoittaa paljon uutta ja jännittävää.

Viimeksi minä päätin, että teen hieman muutoksia blogini suhteen. Muutos on kuitenkin vielä niin lähtökuopissa, että ennen kuin saan sen valmiiksi en siitä teille kerro somessa. Ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa, eikös niin?

 

Last time I was nervous was when I made a big decision about my blog. It’s such a new territory for me.

Last time I made a decision was about a chance for my blog. It’s still just a work in progress I’m not telling more about it right now.

Viimeksi minä kokeilin jotain uutta oli muutokseen liittyen. Harjoittelen uusia taitoja, revin harmaita hiuksia ja kehityn toivottavasti.

Viimeksi minä ilahduin, kun tilasin pitkään haaveilemani Leviksen farkkuhameen. Kohta saan sen käyttöön!

 

Last time I tried something new was about the new changes. I am practicing new skills, pulling my hair and hopefully improving myself.

Last time I was thrilled was when I ordered the Levi’s denim skirt I had been dreaming of. It’s here soon!

shirt MANGO

denim shorts LEVI’S

hoop earrings GINA TRICOT

necklace THOMAS SABO

loafers VAGABOND

 

Ciao belle,

Sini

Kuvat: Maiju Markkanen

Continue Reading

ILOSAARIROCK 2018

Viime viikonloppuna oli kesän paras viikonloppu eli Ilosaarirock. Paljasjalkaisena joensuulaisena kyseinen festari on tullut teinivuosina hyvinkin tutuksi, joten on nostalgista tulla kotipaikkakunnalle festaroimaan. Myös kauempanakin asuvat ystävät tulevat Joensuuhun rokkia varten, joten näkee myös niitä joita ei noin yleensä pääse näkemään. Hyvien esiintyjien ja rennon festaritunnelman yhdistelmä ei petä koskaan ja tällä kertaa myös sää oli rokkikansan puolella, sillä koko viikonlopun oli helteet eikä tarvinnut hytistä sateessa. Toisaalta se hieman myös verotti rokkikuntoa, sillä helle vei voimia ja ei jaksanut rokata yhtä paljoa. En vaihtaisi mitään kyllä tästä viikonlopusta, paitsi ehkä sen että olisin voinut jatkaa myös sunnuntaina loppuun asti. Lähdimmekin jo ajoissa ajamaan kohti kotia, sillä työviikko alkoi taas maanantaina normaaliin malliin.

Joka vuosi rokissa on paljon must see esiintyjiä ja aivan mahtavia keikkoja. Tämän vuoden ehdoton ykkössuosikki oli teini-ikäisen Sinin hypetyksen herättänyt Apulanta. Osaan vieläkin jokaisen biisin sanat ulkoa, joten lauloin ja pompin lähes koko tunnin ja lauloin ääneni käheäksi. Positiivinen yllättäjä oli CMX, joka esiintyi Joensuun kaupunginorkesterin kanssa. Akustisten klassisten instrumenttien yhdistäminen rokkiin oli mielestäni aivan mahtava yhdistelmä. Aina varmat ja hyvät valinnat ovat Juha Tapio (joka esiintyi ensimmäistä kertaa Ilosaarirockissa), Jenni Vartiainen, Olavi Uusivirta ja Sanni, joiden keikoilla on aina mahtava tunnelma! Pidin myös paljon Zara Larssonin, Zeddin ja Nightwichin keikoista, jotka olivat yksiä festarieni vetonauloista. Ilosaarirockissa on musiikkia kyllä jokaiselle ja festaritunnelmaan pääsee niin popin ystävät kuin raskaan musiikin kuuntelijatkin samalla tavalla. Mielestäni Ilosaarirock puuttuisi jotain, jos olisi vain yhden genren edustajia ja esiintyjiä on paljon niin uusia tuttavuuksia kuin vanhoja ja hyviksi todettuja, joten musiikillinen kokemus on täydellinen.

Festareilla uutena ominaisuutena oli Cashless maksuominaisuus, eli festareilla ei ollut mahdollista maksaa kuin ennakkoon ladatulla rannekkeella. Tämä osaltaan helpotti sillä ei tarvinnut huolehtia lompakostaan ja rahanmenoa oli helppo seurata kun oston yhteydessä sen hetkinen saldo näytettiin maksulaitteelta. Koin kuitenkin käsittämättömäksi pettymykseksi sen, ettei ladattuja rahoja saanut heti takaisin vaan rahojen palautus alkoi rokin jälkeisellä viikolla erillisellä lomakkeella. Lomakkeen täytettyäsi menee muutama päivä, että saat rahat takaisin tilillesi. Ei kovinkaan kätevää. Harmikseni sain kuulla että kaikilla rahojen lataaminen ei ole onnistunut ja rahat ovat tililtä hävinneet taivaan tuuliin, mutta Ilosaarirock on luvannut palauttaa kaikki hävinneet rahat, joten toivottavasti haittaa ei ole ihmisille syntynyt. Jonojen muodostumista maksumuoto ei hidastanut mielestäni, sillä ne tuppasivat muodostumaan aina ajoittain kaikien muidenkin saadessa saman idean ostaa ruokaa tai juomaa. Itse vältyin pahimmilta ennakoivalla taktiikalla, eli menin syömään ennen isoimpia ruuhkia.

​Last weekend I was at Ilosaarirock, my home festival. I saw some incredible artist and enjoyed their epic gigs. My favourite was my teenage favourite rockband Apulanta, on which I jumped like crazy and sung my voice away. The weather was full three days of heat, which dehydration and sunburns aside was perfect. There was also this new feature called Cashless, which meant that only your prepaid festival wristband was allowed as a form of payment. This was smooth for me, but I couldn’t get the money back right after the festival, which was unpractical and annoying. Otherwise, Ilosaarirock is always the best weekend of summer!

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

MIELENSÄPAHOITTAJIEN ILMIÖ

Viimeiset vuodet ovat olleet tärkeistä asioista puhumisen kulta-aikaa, on ollut eri kulttuurien kolahtelua ja kulttuurisen appropriaation korostamista ja julkisuusilmiöitä, kuten #metoo ja 13 Reasons Why tv-sarja (jonka 2. tuotantokausi on tullut tänään Netflixiin) jotka molemmat tuovat esille vaiettuja asioita ja tabuja. Asioista puhuminen ja niiden nostaminen on saanut aikaan mielensäpahoittamisen kulttuurin, joka näkyy siinä että välillä tuntuu ettei mikään poikkeava väite ole sallittu. Subjektiivisuus saa aikaan puhetta ja toimintaa ajoittain jopa suhteettoman pienistä asioista, jolloin kärpäsestä tulee härkänen ja somemyrsky on syntynyt. Haluan ajatella että tämä ilmiö on vain kärjistynyt muoto tasa-arvoon ja avoimuuteen siirtyvästä yhteiskunnasta, jolloin niin sanottu tarpeeton mielensäpahoittaminen vähenee ja voidaan käsitellä tärkeitä asioita ilman kärjistyneitä tunteita.

Nykyään huomaa useammin puhuttavan tästä asiasta, niin positiivisessa kuin negatiivisessa mielessä. Jotkut ovat tyytyväisiä siitä, että asioista puhutaan ja toiset ovat taas sitä mieltä että nykyään valitetaan turhasta ja asioista tehdää liian isoja numeroita. Mielestäni on tärkeää saada näkyvyyttä ja jalansijaa asioille, jotka muuten ovat vaikeita puhua, kuten kiusaaminen, parisuhdeväkivalta, mielenterveysongelmat, seksuaalinen hyväksikäyttö ja niin edelleen, jolloin niistä puhuminen myös niitä kokeneille on helpompaa. Se että asiat kuten kulttuurinen appropriaatio tai sheimaus pienistä inhimillisistä virheistä on saanut todella paljon tulta alleen on toivottavasti vain hetkellinen ilmiö, joka aikaansaa ymmärrystä ihmisistä eikä jokaisesta virheliikkeestä tarvitse kokea somevihaa. Tästä aiheesta voisi puhua vaikka loputtomasti, joten haluaisinkin kuulla mitä mieltä te olette aiheesta?

​Lately it’s become more and more normal to talk about difficult matters and taboos. Pop cultural phenomenons like #metoo campaign and the tv show 13 Reasons Why are good examples of this ideology coming into action. All of this has accumulated into the phenomenon of getting upset over everything and people are judged over smallest things. Subjectivity ​becomes easily larger than life, which I hope is a passing phase due to saturation. It is in my opinion important to talk about these things like rape, mental illness, bullying and so on, since it may help people who are affected by those matters talk about them. This is definitely dividing people into two groups, the one’s that are happy with the progress and the one’s who think it’s gone too far and things are blown out of proportions. I believe that it needs to go little too far in order to create knowledge in people and it will become balanced and open environment to be in. I could go on and on about this, but I would like to hear what you have to say about the matter?

embroided blouse ISABEL MARANT ETOILE

belt GUCCI

denim shorts DIY

necklace THOMAS SABO

sunglasses RAY BAN

loafers VAGABOND

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

MITÄ ARVOSTAN PARISUHTEESSA?

Olen viime aikoina keskustellut kohtuullisen paljon parisuhteista, joka saikin minut miettimään niitä asioita joita itse kyseisessä aiheessa arvostan. Olen tällä hetkellä itsekin siis parisuhteessa, joten mielipiteeni voivat myös johtua siitä. Sinkkuystävien kanssa olen kuitenkin keskustellut paljon parisuhteessa jos sun mistä näkökulmasta, joten muutama ajatus on ehtinyt tulemaan mieleen. Tyylejä olla parisuhteessa on yhtä paljon kuin on itse parisuhteitakin, joten yksittäistä tapaa ei voi näin ollen nimetä. Toiset henkilöt arvostavat omassa parisuhteessaan eri asioita, joten myös heidän osaltaan hyvä parisuhde voi olla eri näköinen kuin toisella. Ympäripyöreitä vastauksia on paljon, joten tässä oma yritykseni määrittää sitä mitä itse koen tärkeänä parisuhteessa.

Yksi tärkeimpiä ominaisuuksia parisuhteessa on tasa-arvo, eli se että sitä toista kohdellaan kuin ihmistä ja samanarvoisena kuin itsensä. On sitten kyseessä tuloero tai statusero ei parisuhteen sisällä tulisi olla aukkoa joka vaikuttaisi siihen miten toista puoliskoaan kohtelee. Historiassa naisten tasa-arvo on hyvinkin tuore asia, joka onneksi on alkanut nykypäivänä hälvenemään. Yhteiskunnassa tasa-arvo ei toteudu täysin esimerkiksi palkkaeron osalta joillain aloilla, joten arjessa on tärkeää tehdä tämä asia selväksi. Kotona on myös hyvä olla, jos kokee että se toinen on saman arvoinen eikä parisuhdedynamiikassa ole hallitsevampaa osapuolta. Jos toinen arvotetaan toisen yläpuolelle, muuttaa se molempien käsitystä ja käyttäytymistä eikä kyseessä ole tasa-arvoinen parisuhde vaan aivan muu dynamiikka. Jos ei koe olevasi tasa-arvoinen kumppanisi kanssa voi parisuhteessa olla silloin myös muita asioita, jotka eivät toimi optimaalisesti. Silloin kun molemmat ovat samalla viivalla ja yksilöllisistä ominaisuuksista huolimatta pystytään elämään omaa elämää ja olla itsenäisiä yksilöitä ollaan asian ytimessä. Molemmat tarjoavat yhtä lailla toiselle apua ja tukea sekä tsemppiä saavutuksissa, jolloin molemmat saavat ja antavat parisuhteesta myös samalla tavalla. Molemmilla on varmasti aina silloin tällöin huonompia päiviä, mutta sen ei tulisi olla kynnyskysymys. Jokaisella on oikeus olla oma itsensä ja tulla hyväksytyksi sellaisenaan ilman, että sen toisen puoliskon oikeus hyvään kärsii. Tasa-arvo näkyy myös tasapainona parisuhteessa, jolloin ne hyvät asiat ja ne heikommat hetket jaetaan ja tehdään tarvittaessa kompromisseja.

Parisuhteessa ollaan usein toisen kovin tsemppari. Haaveet saattavat olla erilaisia, mutta jokainen niistä on yhtä lailla arvokas. Toinen voi haluta perustaa yrityksen ja toinen taas haaveilee perhe-elämästä. Hyvässä ja toimivassa parisuhteessa molempien tavoitteet otetaan huomioon ja pyritään siihen, että päätöksiä tuetaan ja niihin panostetaan mahdollisuuksien mukaan. Oli haave kuinka hullu tahansa on tärkeää osoittaa mielenkiintoa ja tukea toisen ajatusta ja ideaa kohtaan, vaikkei asiasta välttämättä mitään ymmärtäisikään. Jos toinen meinaa luovuttaa voi muistuttaa niistä asioista miksi lähti asiaa tekemään alunperin. Koska kyseessä on voi olla pitkäaikaisessa parisuhteessa sitoutumisesta ja elämien yhteensovittamisesta, tulee näiden arvojen ja tavoitteiden olla jollain tasolla synkronoitu keskenään. Jos ne poikkeavat toisistaan paljon, voi olla haastavaa selvitä näistä kynnyskysymyksistä. Näistä suurimpia voivat olla esimerkiksi lasten hankinta tai naimisiinmeno, jolloin ei toisen puolesta voi päättää näinkin suuria päätöksiä. Toisen toiveiden huomioonottaminen ja parisuhteen muodostusvaiheessa niiden tekeminen selväksi helpottavat kommunikaatiota, jolloin pattitilanteita ei pääse syntymään. Asia voi olla myös niinkin pieni kuin mitä syödään illalliseksi, jolloin on helppo tehdä toinen iloiseksi tekemällä sitä mitä toinen haluaa. Kompromissien tekeminen niin, ettei omista arvoistaan ja haaveistaan tarvitse luopua on haastavimpia asioita parisuhteessa, mutta usein se on sen arvoista. Samalla tavalla on tärkeää kunnioittaa toista. Et voi vaatia toista tekemään asioita, joita hän ei halua tehdä kuten et ole velvollinen tekemään jotain jonka ajatuskin ahdistaa tai tuntuu epämiellyttävältä.

Kommunikaatio on tärkeintä parisuhteessa. Se että pystymme ilmaisemaan toiselle tarpeita ja haluja ja pystymme vastaanottamaan sitä myös toiselta. Jos emme voi kommunikoida tehokkaasti ei parisuhde voi toimia. Useimmiten erot ovatkin johtuneet juuri kommunikaation puutteesta, jolloin väärinymmärrykset ja avoimuus on puutteellista. Olisi kyseessä kuinka erilaisista lähtökohdista olevat kaksi ihmistä tahansa, voi yhteinen sävel löytyä kommunikaation avulla. Vuorovaikutuksessa merkityksellistä on myös luottamus jota toiseen osoitetaan. Se että voidaan luottaa siihen, että sana pidetään ja toiselle voi kertoa mitä vaan ilman tuomituksi tulemista. Jos luottamusta ei löydy ei kommunikaatiokaan onnistu. Itseään suojellaan, eikä pysty näyttämään aitoja tunteitaan ja olemaan rehellinen ajatuksistaan. Siksi kommunikaation kehittäminen ja harjoittaminen parisuhteessa auttaa myös pitämään molemmat osapuolet tyytyväisinä. Kukaan ei osaa lukea ajatuksia, joten jos et voi sanoa suoraan mitä ajattelet et voi olettaa että toinen ymmärtää sinua. Osa pariskunnista voi tietenkin ymmärtää toisiaan sanomatta sanaakaan, mutta se perustuu vahvaan perustyöhön ja aiempaan vuorovaikutuksen harjoitteluun parisuhteen aikana. Hyvä parisuhde tuntuu mielestäni helpolta ja vaivattomalta, eikä sen tarvitse aiheuttaa mielipahaa tai tunnekuohuja. Joku muu voi olla asiasta eri mieltä ja jokaisella on oikeus siihen, sillä kuten sanoin parisuhteita on yhtä monenlaisia kuin on pariskuntiakin.

​Lately I’ve been thinking about relationship and what I value in them. I’ve had plenty of deep talks about the matter, which has also brought up some ideas that I want to share. There are as many ways to be in a relationship as there are couples, which is why none of this isn’t absolute in reality rather than my opinion. Equality no matter the specs is very important in order to be happy. Unequality affects the way people think about and treat each other, which is not the optimum way to be honest and themselves in a relationship. It’s also the balance between the good things and compromises for both parties. Support and help with goals and plans is crucial. If the plans differ but don’t contraindicate each other, it’s helpful to be supportive even though you might not understand anything about the topic the other half is passionate about. This also brings up compromises, which should leave both parties content with their lives together and as individuals. For example it’s not a good thing to have opposite goals on having kids, since it may leave one of them unhappy eventually. This might be the time to realize what is the best option for them both. You can’t make someone else do things that they are against in the first place. Communication is the most important thing in a relationship, since it can’t function without it. With good communication comes trust. If you can trust someone you can be open about how you feel and think and let the other person see you for who you are. It builds a great foundation for a relationship.

gingham blouse GINA TRICOT

floral pants ZARA

necklace THOMAS SABO

statement earrings GINA TRICOT

sunglasses CHANEL

sneakers ADIDAS

round raffia bag ZARA

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

BLOGGAAJAN SYNTILISTA

Bloggaajilla on muutamia syntejä, joihin lähes jokainen syyllistyy jatkuvasti. Näistä heitetään vitsiä ja jopa pahansuopaa herjaa, mutta itsekin huomaan että osa näistä on minulle hyvinkin tuttuja. Olenkin miettinyt omaa käyttäytymistäni sosiaalisen median ja bloggaamisen tuoman materiaalin tuottamisen paineen vaikutusta käyttäytymiseeni. Uskoisin, että jollain blogikollegalla voi olla samanlaisia kokemuksia asian suhteen. Toivotaan kuitenkin että asiat pysyvät kohtuullisen aisoissa, eikä eletä bloggaamisen vuoksi vaan blogataan elämästä.

Tekemisen suunnittelu blogisisällön vuoksi on ehkä yksi tyypillisimpiä syntejä. Sijainnit ja aktiviteetit valitaan sen mukaan mistä saa parhaimman näköistä sisältöä. Vloggaaja voi taas suunnitella päivänsä tarkkaan, jotta vlogi olisi mahdollisimman selkeä ja visuaalisesti miellyttävä, vaikka normaalisti päivä ei yhtä jouhevasti menisikään. Erityisesti ammatikseen bloggaavat ja vloggaavat syyllistyvät tähän jotta heillä olisi mahdollisimman mielenkiintoista ja monipuolista sisältöä jaettavaksi kanavissaan. Moni myöntää sen avoimesti kanavissaan ja toisaalta ymmärrän sen. Koen itsekin lukevani mieluummin blogeja tai katsovani päivittäisiä vlogeja niiltä joiden elämässä tapahtuu enemmän ja vähemmän kaikkea jännittävää. Teen itsekin mieluummin materiaalia juuri niiltä normaalista poikkeavista päivistä. Pyrin kuitenkin elämään myös sen kameran ulkopuolella, joten en tee asioita vain siksi että niistä saisi hyvän kuvan. Myönnän että ajoittain kuitenkin tulee mieleen, että joku sijainti tai aktiviteetti olisi blogiin kiva ikuistaa.

Kuluttamisen lisääminen on monen sisällöntuottajan palkan takana ja usein mainostetaankin tuotteita yhteistyössä erilaisten brändien kanssa. Ammatikseen tätä hommaa tekevät kirjoittavatkin usein asioista ja esineistä, mutta toivottavasti niin että he voivat seisoa tekemisensä takana. Myös paljon matkustelevien bloggaajien lentopäästöjä ja sitä kautta ekologisuutta on kritisoitu viime aikoina paljon ja moni onkin sen inspiroimana esimerkiksi alkanut maksamaan kompensaatiomaksuaan lentopäästöistä. Itse pyrin käyttämään mahdollisimman paljon samoja vaatekappaleita ja yhdistelemään asuja eri tavoilla, jotta voisin saada aikaan mielenkiintoista ja inspiroivaa asua samalla säästäen omaa kukkaroani, sillä en saa blogissa käyttämiäni vaatteita maksutta. Samalla pyrin tukemaan sitä ajatusta, että materialismi ei ole kaiken a ja o, vaan blogia voi tehdä myös kestävää kehitystä takaa ajaen.

Jotta ei nyt aivan vakaviksi heittäydytä minun täytyy myöntää, että syyllistyin molempiin synteihin jo tämän postauksen aikana. Asuni hame ja laukku (vaikkakin ihania ja tulevat käyttöön), ovat uusia ja näin ollen tukevat ajatusta materialismista ja kuluttamisen lisäämisestä. Olen rajoittanut omaa vaatteiden ja asusteiden ostamista, mutta näin kevään kynnyksellä inspiroiduin kyseisistä vaatekappaleista. Nämä kuvatkin ovat otettu Hietaniemen uimarannalla, jossa kesästä nauttimisen lisäksi otimme hieman kuvia blogia varten. Olimme molemmat halunneet kyseisessä paikassa käydä, joten aivan puhtaasta bloggaamisen vuoksi elämisestä ei ollut kyse, vaikka kyseisellä reissulla tämä blogimateriaali napattiinkin ja varauduin ottamalla asun ja kameran mukaan reissuun. Ei tämä bloggaaminen kuitenkaan niin vakavaa ole.

Bloggers are often guilty of couple sins, which are made fun of most of the time. First of them is doing things for the blog and in order to get beautiful and interesting content. This is especially true with the one’s who make their living from their blog. Other thing is the goal to improve consumerism. It is understandable for people to make brand collaborations in order to make money in this industry, but it has turned into a joke of some sort. Also excessive traveling and flying especially has brought up some critisism. Some bloggers have started to pay fees for their travels in order to make up for it. I tend to use same clothes in many outfits to be inspiring and support the thought of sustainability in my blog. I am actually quilty of both of the biggest sins in this post. I bought these clothes (skirt and bag) out of inspiration not need and purposefully brought this outfit and my camera to the location where we enjoying the summery weather. I wanted to state this in order to light up the mood and highlight the fact that none of this is that serious business.

statement t-shirt &OTHER STORIES

woven raffia bag MANGO

printed frill skirt GINA TRICOT

loafers VAGABOND

SUNNIES RAY BAN

Ciao belle,

Sini

Continue Reading