EMPATIAN TAITO

Minulla on yksinkertainen sääntö, jota noudatan kaikessa kanssakäymisessäni. Tee niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän. Vaikken täysin sen ideologian taustoja allekirjoita mistä tämä on kotoisin, koen että tämä moraalin perusohje tulisi olla meidän jokaisen ohjenuora. Olen viimeaikoina hieman kiehunut sitä kuinka ihmiset puhuvat toisilleen. On se sitten anonyyminä netissä tai omalla naamalla kasvokkain kohtaamisessa. Jos jokin saa tämän tyypin nollasta ydintuhoon alle sekunnissa niin se on epäkohteliaisuus ja ajattelemattomuus muita ihmisiä kohtaan. Jokaisella meistä tulisi olla itsetietoisuutta ja hallintaa omista tekemisistään riittävästi, että voi ajatella ensin itsensä kannalta mitä se mitä on sanomassa tulee aiheuttamaan omalla kohdalla jos saa samanlaisen viestin. Tai mikäli omistaa empatiakykyä voi miettiä miten oma toiminta vaikuttaa johonkin toiseen. Saako se aikaan positiivista ja vai negatiivista lähiympäristössä eli puhdistaako se ilmaa vai saako aikaan vain lisäkonfliktia. Koska olemme kaikki ihmisiä emme voi aina 100% toimia niin kuin haluamme, joten annetaan itsellemme ja muille anteeksi pienet virheet. Haluaisimme varmasti myös itse tulla anteeksiannetuksi, jos olisimme samassa tilanteessa.

Eniten minua kummastuttaa se miten on mahdollista, että ihmiset kokevat voivansa tehdä niin. Onko heille koskaan kerrottu suoraan heidän tekojensa seurauksia vai ovatko he vain niin kyynistyneitä ja turtuneita etteivät he pysty laittamaan itseään toisen saappaisiin. Minua ei jaksa kiinnostaa se miten minua kohdellaa, koska tiedän ettei se minua hetkauta. Jos minut haukutaan maanrakoon ei sillä ole vaikutusta kuin kunnioitukseeni kyseistä ihmistä kohtaan. Tietenkin on eri asia, jos asia sattuu osumaan omiin epävarmuusasioihin silloin kun en valmiiksi ole priimassa kunnossa henkisesti vaikka stressin suhteen. Silloin usein asia johtuu enemmän omasta epävarmuudestani kuin toisen sanoista. En arvosta epäkohteliaita ihmisiä, sillä jos kokee tarvetta madaltaa muita on kyse aivan jostain muusta. Enemmänkin minua häiritsee se jos muihin ihmisiin kohdistetaan asiatonta epäkohteliasta käyttäytymistä. Joten eiköhän aleta olla ihmisiksi ja kohdellaan muita ihmisiä kuin kaltaisiamme. Eli jos et pysty sanomaan tai tekemään mitä olet aikomassa itsellesi niin että se on ennemmin positiivista kuin mieltä pahoittavaa, älä sano sitä ääneen.

Asialliseen käyttäytymiseen kuuluu myös omalta osaltaan muista huolehtiminen, kun he sitä tarvitsevat. Kaveria ei jätetä, on kyseessä tilanne mikä tahansa. Erityisesti näin pikkujoulukaudella, kun ylilyöntejä tapahtuu on muiden ihmisten tuki tärkeää. Tähän pätee myös sama perussääntö siitä miten haluaa tulla kohdelluksi, niin siten kohtelee myös muita. Jos olisit itse samassa tilanteessa, niin miten haluaisit että ihmiset ympärilläsi toimisivat. Ihmisen ei välttämättä tarvitse olla minkään vaikutuksen alaisena vaan kyseessä voi olla vaikka muuten rankka elämänvaihe, kuten ero tai läheisen menetys. Kukaan toinen henkilö ei voi täysin ymmärtää miltä kyseisen ihmisen pään sisällä juuri silloin tapahtuu, mutta aina voi yrittää kuunnella ja mahdollistaa toiselle kuulluksi tulemisen kokemus. Jo se että antaa toiselle mahdollisuuden tarvittaessa kertoa huolensa tai tulla huolehdituksi voi usein jo helpottaa pahaa oloa tai huolta omasta pärjäämisestä. Jo se itsessään on monelle suuri lahja, oli kyseessä syy mikä tahansa. Joten koska kertaus on opintojen äiti haluan vielä kerran sanoa, että näytetään toisillemme empatiaa ja tehdään toisillemme niinkuin haluaisimme itsellemme tehtävän. Eikös niin?

blouse H&M

trousers BCBG MAX AZRIA

necklace THOMAS SABO

statement earrings ZARA

sunnies CHANEL

Ciao belle,

Sini

Vastaa