IHMISSUHTEET JA MENTALISAATIO

Hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta yksi tärkeimpiä asioita ovat hyvät ja voimaannuttavat ihmissuhteet. Minulla oli syntymäpäiväillanvietto rakkaiden ystävien kanssa, joka antoi paljon virtaa ja muistutti minua siitä, että vaikka elämä välillä potkii päähän on lähellä paljon ihania ihmisiä jotka tukevat ja auttavat. Eikä sitä itsekään voi olla aivan kauhean tyhmä tyyppi, kun ihmiset ympärillä ovat niin huippuja. Muutamat ystäväni matkustivatkin yhdeksi yöksi 500 km matkan per suunta, joten olen selkeästi jotain tehnyt oikein kun olen ansainnut näin hyviä ystäviä. Tutkimustenkin mukaan hyvät ihmissuhteet niin työelämässä kuin vapaa-ajalla auttavat välttämään burnoutin tuntemuksia ja vähentävät stressiä. Ihmissuhteet vahvistavat meidän omaa käsitystämme itsestämme, sillä täytämme vuorovaikutuksessa ihmisen perusedellytyksen eli läheisyyden tarpeen ja tarpeen kuulua ryhmään. Huomaan kyllä itsekin hyvän maailmanparannussession jälkeen oloni kevyeksi ja ilman helpommaksi hengittää. Kun löydät ympärillesi ihmisiä, joista saat enemmän positiivista energiaa kuin negatiivista niin näitä ihmissuhteita kannattaakin vaalia huolella.

Kun ihmissuhteistaan ei pidä riittävän hyvää huolta, se lisää koetun stressin määrää ja heikentää kykyä mentalisaatioon eli itsensä ja toisen mielen ymmärtämistä ja reflektiota. Kun ei ole samalla aallonpituudella itsensä tai muiden kanssa, jää myös todennäköisemmin tulevaisuudessakin helpommin yksin ja noidankehä on luotu. Asiat oman pään sisällä kasvavat suhteettoman suuriksi, kun niitä ei pääse peilaamaan kenenkään läheisen kanssa keneen voi luottaa. Asia toimii myös päinvastoin, kun ymmärtää itseään ja miten toimii erilaisissa tilanteissa on helpompi huoltaa ihmissuhteitaan. Silloin vuorovaikutus on tehokkaampaa ja helpompaa. Tällaisella kahden ihmisen välisellä pallottelulla, keskustelulla, maailmanparannuksella tai reflektiolla miten asian haluaakaan ilmaista saadaan aikaan myös mentalisaation vahvistumista molempien mielessä. Kun keskustelu sujuu ja molemmat haluavat ymmärtää mitä toistensa päässä liikkuu, vahvistuu niin vuorovaikutussuhde kuin ihmisten oma käsitys itsestään.

Ihmisen kykyyn käsittää omia tunteita ja ajatuksiaan sekä samaistua muihin vaikuttaa erityisesti heidän vuorovaikutussuhteensa vanhempiinsa. Jos vuorovaikutussuhde perustuu vahvaan luottamukseen ja lapsi kokee, että hänet kohdataan itsenään ja häntä ymmärretään tulee tästä lapsesta aikuisena tasapainoinen yhteiskunnan jäsen, joka osaa vuorovaikuttaa muiden kanssa tasavertaisina. Jos lapsen aito into tai tarve tukahdutetaan, vaikutetaan tämän lapsen kykyyn mentalisoida itseään asiaan liittyen. Esimerkiksi jos lapselle on toistuvasti negatiivisten tunnetilojen (suru, kiukku, turhautuminen ym.) purkautuessa kerrottu, että tämä on väärin tai jopa toruttu siitä mikä lapsessa on vikana kun käyttäytyy tietyllä tavalla, häviää lapsen kyky käsitellä negatiivisia tunnetiloja pidemmällä aikavälillä. Lapsi siis pyrkii tekemään oman käsityksensä mukaan parhaan korjausliikkeen saamansa palautteen perusteella, joka lapsen tapauksessa voi tarkoittaa kokemusta sitä että negatiivisten tunteiden tunteminen on väärin ja lapsi on huono ihminen niiden vuoksi. Jokaisella meistä kuitenkin on negatiivisia tunteita ja ne ovat normaali osa elämää, mutta lapsen kohdalla hän tulevaisuudessa toruu itseään näistä negatiivisista tunteista jatkaen aiemmin oppimaansa linjaa. Tällainen henkinen epätasapaino omien tunteiden kanssa voi näkyä vaikeutena ilmaista tunteita ihmissuhteissa tai taipumuksena ilmaista niitä epätavallisella tavalla.

Vaikka tämä kuulostaakin enemmänkin siltä, että jos lapsuudessa on kaikki mennyt pieleen niin mitään ei ole tehtävissä, niin maailma ei ole onneksi näin mustavalkoinen. Jokainen meistä voi oppia mentalisaatiota myös aikuisenakin. Itsekin ennen termiin tutustuttuani huomasin käyttäväni mentalisaatioon liittyvien teemoja ihan omassa arjessani. Mentalisaatiossa tiedostetaan mitä oman pään sisällä liikkuu ja se puetaan konkreettisiksi sanoiksi. Omat tunteet, ajatukset tai aikomukset eivät ole epämääräistä mössöä, vaan niistä tehdään oman ajatusprosessin kautta konkreettisia ja käsiteltäviä asioita. Esimerkiksi yllä mainittu negatiivisia tunteita välttävä lapsi, joka ajan kanssa kasvaa itsetietoiseksi nuoreksi ja lopulta aikuiseksi. Hän voi omien kokemuksiensa, ihmissuhteidensa, ja oman identiteetin rakentumisen myötä oppia käsittelemään negatiivisia tunteita, joiden ymmärtää olevan sallittuja. Hän voi oppia ymmärtämään, että oma ahdistuksen tunne johtuu häpeästä omia tunteita kohtaan. Tämä taas johtuu omasta opitusta arvosta jossa negatiiviset tunnepurkaukset ja tunnetilat on määritetty vääriksi ja että niitä täytyy välttää hinnalla millä hyvänsä. Tämäntyyppisen ajatusleikin ja mentalisaation avulla hän voi ymmärtää itseään taas hieman enemmän ja voi oppia näin antamaan anteeksi itselleen erilaiset negatiiviset tunteet. Sinäkin rakas lukijani olet harjoittanut pienimuotoisesti mentalisaatiota lukemalla tämän tekstin yrittäessäsi ymmärtää kuvailemaani lasta ja hänen sielunmaailmaansa. Kaikessa vuorovaikutuksessa ja ihmissuhteissamme teemmekin tätä kaiken aikaa, joskus tietoisesti ja joskus tiedostamattomasti.

sunnies RAY BAN

swimsuit HALLA x HALLA

denim shorts LEVI’S

slides ZARA

kimono BIKBOK

Ciao belle,

Sini

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *