ILOSAARIROCK 2018

Viime viikonloppuna oli kesän paras viikonloppu eli Ilosaarirock. Paljasjalkaisena joensuulaisena kyseinen festari on tullut teinivuosina hyvinkin tutuksi, joten on nostalgista tulla kotipaikkakunnalle festaroimaan. Myös kauempanakin asuvat ystävät tulevat Joensuuhun rokkia varten, joten näkee myös niitä joita ei noin yleensä pääse näkemään. Hyvien esiintyjien ja rennon festaritunnelman yhdistelmä ei petä koskaan ja tällä kertaa myös sää oli rokkikansan puolella, sillä koko viikonlopun oli helteet eikä tarvinnut hytistä sateessa. Toisaalta se hieman myös verotti rokkikuntoa, sillä helle vei voimia ja ei jaksanut rokata yhtä paljoa. En vaihtaisi mitään kyllä tästä viikonlopusta, paitsi ehkä sen että olisin voinut jatkaa myös sunnuntaina loppuun asti. Lähdimmekin jo ajoissa ajamaan kohti kotia, sillä työviikko alkoi taas maanantaina normaaliin malliin.

Joka vuosi rokissa on paljon must see esiintyjiä ja aivan mahtavia keikkoja. Tämän vuoden ehdoton ykkössuosikki oli teini-ikäisen Sinin hypetyksen herättänyt Apulanta. Osaan vieläkin jokaisen biisin sanat ulkoa, joten lauloin ja pompin lähes koko tunnin ja lauloin ääneni käheäksi. Positiivinen yllättäjä oli CMX, joka esiintyi Joensuun kaupunginorkesterin kanssa. Akustisten klassisten instrumenttien yhdistäminen rokkiin oli mielestäni aivan mahtava yhdistelmä. Aina varmat ja hyvät valinnat ovat Juha Tapio (joka esiintyi ensimmäistä kertaa Ilosaarirockissa), Jenni Vartiainen, Olavi Uusivirta ja Sanni, joiden keikoilla on aina mahtava tunnelma! Pidin myös paljon Zara Larssonin, Zeddin ja Nightwichin keikoista, jotka olivat yksiä festarieni vetonauloista. Ilosaarirockissa on musiikkia kyllä jokaiselle ja festaritunnelmaan pääsee niin popin ystävät kuin raskaan musiikin kuuntelijatkin samalla tavalla. Mielestäni Ilosaarirock puuttuisi jotain, jos olisi vain yhden genren edustajia ja esiintyjiä on paljon niin uusia tuttavuuksia kuin vanhoja ja hyviksi todettuja, joten musiikillinen kokemus on täydellinen.

Festareilla uutena ominaisuutena oli Cashless maksuominaisuus, eli festareilla ei ollut mahdollista maksaa kuin ennakkoon ladatulla rannekkeella. Tämä osaltaan helpotti sillä ei tarvinnut huolehtia lompakostaan ja rahanmenoa oli helppo seurata kun oston yhteydessä sen hetkinen saldo näytettiin maksulaitteelta. Koin kuitenkin käsittämättömäksi pettymykseksi sen, ettei ladattuja rahoja saanut heti takaisin vaan rahojen palautus alkoi rokin jälkeisellä viikolla erillisellä lomakkeella. Lomakkeen täytettyäsi menee muutama päivä, että saat rahat takaisin tilillesi. Ei kovinkaan kätevää. Harmikseni sain kuulla että kaikilla rahojen lataaminen ei ole onnistunut ja rahat ovat tililtä hävinneet taivaan tuuliin, mutta Ilosaarirock on luvannut palauttaa kaikki hävinneet rahat, joten toivottavasti haittaa ei ole ihmisille syntynyt. Jonojen muodostumista maksumuoto ei hidastanut mielestäni, sillä ne tuppasivat muodostumaan aina ajoittain kaikien muidenkin saadessa saman idean ostaa ruokaa tai juomaa. Itse vältyin pahimmilta ennakoivalla taktiikalla, eli menin syömään ennen isoimpia ruuhkia.

​Last weekend I was at Ilosaarirock, my home festival. I saw some incredible artist and enjoyed their epic gigs. My favourite was my teenage favourite rockband Apulanta, on which I jumped like crazy and sung my voice away. The weather was full three days of heat, which dehydration and sunburns aside was perfect. There was also this new feature called Cashless, which meant that only your prepaid festival wristband was allowed as a form of payment. This was smooth for me, but I couldn’t get the money back right after the festival, which was unpractical and annoying. Otherwise, Ilosaarirock is always the best weekend of summer!

Ciao belle,

Sini

2 kommenttia

Vastaa