KUINKA EPÄONNISTUA OIKEIN?

Jos klikkasit itsesi tähän postaukseen, todennäköisesti mietit että voiko muka epäonnistua väärin. Mielestäni se on hyvinkin mahdollista ja teen sitä itsekin suurella todennäköisyydellä päivittäin. Väärin epäonnistuminen yksinkertaisuudessaan tarkoittaa sitä, ettei epäonnistumisesta opi tai kehity vaan pahimmillaan jäät murehtimaan sitä pitkäksi aikaa ja jossittelemaan miten sen olisi pitänyt tapahtua. Oikein epäonnistuessa virheistä oppii ja kokemus karttuu näin Pikku G:tä lainatakseni, joten epäonnistuminen on vain yksi kompastuminen kohti onnistumista.

Paljon onnistumisia ja epäonnistumisia olen itse kokenut viime vuosina todella paljon rinteessä, jonka vuoksi halusin tämän postauksenkin kirjoittaa. Jokunen viikko takaperin olin toisen puoliskoni kanssa laskettelemassa ja koko homma tuntui vuoden tauon jälkeen mahdottomalta ja aloinkin lasieni takana tihrustamaan pientä itkupotkuraivaria, kun laskeminen oli hankalaa ja muut pienet ”kamikatze” laskettelijat olivat enemmänkin tiellä. En päässyt oikein ulos ajatuksesta ettei minulla ollut tilaa tai rinne oli liian jäässä sekä jyrkkä että siinä olisi mielekästä laskea. Oma ajatukseni onnistuneesta laskusta oli siis aivan muualla kuin itse suorituksessa, joten en osannut keskittyä olennaiseen vaan oma negatiivisuuteni vei voiton.

Yleensä elämässä koen että helpommalla pääsee kuin niistä pienistä asioista ei välitä vaan keskittyy siihen kuuluisaan isoon kokonaisuuteen. Urputtamisesta ja negatiivisuuden lietsomisesta halusin tulla kirjoittamaan ihan oman postauksen, mutta sivuan aihetta hieman. Se että unohtaa ne pienet haasteet ja yrittää parhaansa silläkin uhalla että voi epäonnistua helpottaa omaa itseäsi ja jaksamistasi. Epäonnistumisen voi ottaa hyvin, on se sitten kaatuminen, haastava lasku tai kenkkuileva rinnehissi aina voi kehittää itseään, eikä vain kokea epäonnistumisesta johtuvaa itsensä torumista tai mielipahaa. Kukaan ei ole seppä syntyessään valitettavasti, vaikka toiset ovatkin lahjakaampia joissain asioissa kuin toiset. Se on ihan luonnollista, mutta se ei ole sinulta pois. Vaikka ammattilaisen ura jossain ei välttämättä aukenekaan voit silti nauttia harrastuksestasi tai muusta rakastamasi asiasta siitä huolimatta. Kenties löydät jonkun toisen asian jossa olet huomattavasti taitavampi ja huomaat, että sinulla on siinä paljon annettavaa.

Nyt voisinkin ottaa omasta vinkistäni vaarin ja miettiä sitä kuinka vastahakoisesti hammasta purren toisen puoliskoni vinkkejä laskuun kuuntelin ja onnistuin lopulta laskemaan mäen sujuvasti ja mielestäni jopa hyvin kahteen kertaan. Olin jo toista kymmentä kertaa kuvitellut pienessä mielessäni palauttavani välineet vuokraamoon ja meneväni juomaan kaakaota kahvioon, kun toinen puolisko hieman kokeneempana laskee laudalla alas rinnetta sulavasti ja ketterästi. Onhan hänellä huomattavasti paljon enemmän kokemusta kuin minulla laskemisesta, sillä itse hyppäsin ensimmäistä kertaa suksille ja laskin rinnettä alas pari vuotta sitten. Ei minun kuulukaan olla vielä yhtä hyvä kuin joku joka on laskenut pienestä pitäen useita kertoja talvessa. Mutta kehityn kokoajan ja ainakin toivottavasti osaan epäonnistua ensi kerralla oikein.

Couple weeks ago I was skiing for a first time in a year and it was devastating to see that I literally was terrible at it. I had a mental breakdown and cried within my ski goggles and focused my energy to things like other people and icy slopes which only disoriented me from learning. I was failing wrong. Being like a pain in the ass I listened some advice from my other half and actually managed to have couple good ones skiing. Maybe next time I’ll be able to listen to my own advice and learn from my mistakes and fail the right way.

puffer coat CALVIN KLEIN JEANS

sweater WEEKEND MAX MARA

beanie BIKBOK

pants HAGLÖFS

winter boots SOREL

ski goggles SCOTT

Ciao belle,

Sini

4 kommenttia

  1. Kauniit kuvat tässä postauksessa ja mukava et kuvia on tekstin joukossakin. 😊 Tämä laskettelureissu kuullostaa niin tutulta, miekin yritin reilu vuosi sitten lähteä vuosien jälkeen laskettelemaan, eikä siitä kyllä mitään tullut enää. 😃

  2. Todella hyvä postaus! Oon myös sitä mieltä että epäonnistuminen ei itsessään ole negatiivinen asia, vaan se riippuu siitä miten sen käsittelee. Parhaimmillaan epäonnistuminen voi olla mahdollisuus oppia jotain arvokasta. =)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *