KUN PELOTTAA

Jokaista meistä pelottaa joskus jokin. Kun olimme pieniä meitä pelotti pimeä, hämähäkit, möröt ja vieraat ihmiset. Aikuisempana pelot ovat vähemmän kirjaimellisia, joskus jopa näkymättömiä asioita. Evoluution näkökulmasta pelko ja sen aiheuttamat fyysiset reaktiot, kuten sykkeen nousu ja aistien herkityminen on selviämisen kannalta välttämätöntä. Nykyään pelot eivät pidä meitä pois muiden eläinten ruokalistalta, vaan niitä käsitellään eri tavalla. Osa myös nauttii pelkäämisestä esimerkiksi kauhuelokuvien ja -kokemusten muodossa, kuten itsekin tykkään tehdä. Rosa Meriläinen puhui hyvin artikkelissaan peloista omasta näkökulmastaan ja mainitsi siinä kolme perustavanlaatuista pelkoa: Yhdentekevyyden pelko, keskinkertaisuuden pelko ja rakkauden menettämisen pelko. Voin sanoa itsekin kokeneeni kaikkia kolmea edellämainituista jossain elämäni vaiheessa. Joitain useammin ja joitain hieman harvemmin. Toisaalta on hyvä että tunnemme pelkoa meille tärkeistä asioista, sillä silloin tiedostamme niiden merkityksen itsellemme ja elämässämme ylipäätään, mutta kun pelko on halvaannuttavaa ja vie kaiken energian elämiseltä täytyy asialle tehdä jotain.

Peloista ensimmäinen, eli yhdentekevyyden pelko on ollut näin neljännesvuosisadan merkkipaalun kohdalla vahvasti läsnä. Se tarkoittaa pelkoa siitä että käyttää oman ainutkertaisen elämänsä johonkin epäolennaiseen. Sitä voisi kuvata myös merkityksettömyyden pelkona, eli pelkona siitä että oma elämä ei ole merkityksellistä vaan se menee ikäänkuin hukkaan. Uskoisin, että jokainen meistä haluaa omalla elämällään olevan tarkoitus ja sen saavan aikaan jonkinlaisen jäljen maailmaan esimerkiksi keksinnön, taiteen tai jälkeläisten muodossa. Yhdentekevyyden pelko onkin oman ikäluokkani puhutuin pelko. Iso osa on huolissaan ammatinvalintaprosessissa ja elämän valinnoissaan niiden merkityksellisyydestä. Valintoja tehdään sen mukaan miten merkitykselliseksi ne koetaan. Enää ei tyydytä ammattiin tai työhön joka tuo vain rahaa pöytään, jotta voi ruokkia, majoittaa ja elättää itsensä ja mahdollisen perheensä vaan työllä on jokin merkitys. Usein ikäkriisin korvilla mietitäänkin juuri elämän yhdentekevyyttä ja kyseenalaistetaan omia päätöksiä siitä näkökulmasta.

Rakkauden menettämisen pelko on varmasti monelle yksi suurimmista peloista. Pelätään, että rakkaat jättävät ja jää yksin. Olemme kuitenkin sosiaalisia olentoja ja selviämisemme on aina ollut kiinni omasta laumasta ja muista sidosryhmistä, joten on luonnollista että pelkäämme rakkauden menettämistä. Kosketus ja ymmärretyksi tulemisen tunne on iso osa tätä perustarvetta sosialisoida, ylläpitää ihmissuhteita ja kuulua ryhmään. Rakkauden menettämisen pelko voi liittyä parisuhteeseen, perhesuhteisiin tai ystävyyteen. Esimerkiksi huonossa ja jopa väkivaltaisessa suhteessa oleva voi rakkauden menettämisen pelossa olla itselleen toksisessa parisuhteessa liian pitkään. Ainut lapsi voi kasvaessaan kokea rakkauden menettämisen pelkoa, kun tiedostaa ettei hänellä ole tukiverkostoa myöhemmällä iällä ellei ole jo omaa perhettä tukena. Ystävyydessäkin on kyse tietynlaisesta rakkaudesta eli lähimmäisen rakkaudesta, joka vaikka uudelle paikkakunnalle muuttajalle tai välirikon sattuessa voi herättää pelon tunteita. Siihen voi myös liittyä keskinkertaisuuden pelkoa, eli pelkoa omasta riittämättömyydestä juuri sellaisenaan kuin on. Omat taidot tai ominaisuudet voivat tuntua riittämättömiltä, joka vaikuttaa ihmissuhteiden ylläpitämiseen. Pelossa voi ilmetä myös epävarmuutta itsestään, joka näkyy eristäytymisenä ja oman arvonsa vähättelynä. Keskinkertaisuus on monelle kirosana, joten usein ulkopuolinen läheinen näkeekin helpommin pelon ohi kuin itse ikinä osaisi. Keskinkertaisuuden pelossa voi myös kokea ettei omalla keskinkertaisella toiminnallaan ole riittävän vahva tai pystyvä saada aikaan muutosta pelon aiheeseen.

Ellen Degeneres puhui uudessa Netflix spesiaalissaan (Relatable) peloista ja niiden kohtaamisestaan. Hän kertoi omasta kaapistaulostulokokemuksestaan ja pelosta joka hänellä oli ollut ennen päätöstään tulla ulos homona. Hän puhui hyvin pelkojen kohtaamisesta, sillä se jos jokin kasvattaa ihmisenä. Jos yhdentekevyys, rakkauden menettäminen tai keskinkertaisuus pelottaa, täytyy se kohdata jotta voi kasvaa ihmisenä. Silloin voi löytää myös itsestään uusia puolia ja vahvuutta jota ilman omien pelkojen kohtaamista ei tietäisi omaavansa tai osaisi arvostaa itsessään. Jokainen meistä haluaa kasvaa ihmisenä, tuntea olomme hyväksi ja olla ylpeitä itsestämme. Oli pelkomme vaikka aiemmin mainitsemani yhdentekevyyden tunne täytyy tämän vuoksi oman henkisen kasvun kannalta tehdä päätöksiä, jotka tukevat omaa hyvinvointia ja jaksamista. Pienten tai ajoittain isompienkin riskien ottaminen on ajoittain tervettä ja niistä oppii paljon, joten kannustan usein tekemään niitä asioita joista haaveilee tai huomaa ajattelevansa paljon, sillä se ei ota jos ei annakaan. On otettava riski, jotta voi saavuttaa jotain suurta elämässään ja kasvaa sellaiseksi ihmiseksi josta voi olla ylpeä.

top GINA TRICOT

denim shorts LEVI’S

sneakers NIKE

sunnies RAY BAN

Ciao belle,

Sini

2 kommenttia

  1. Reformas del tejido conjuntivo alrededor del cuerpo cavernoso, que producen una erección permanente, Priapismo, representan igualmente la causa. La impotencia es común en personas con diabetes.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *