NETTIKIUSAAMINEN EI OLE LEIKIN ASIA

Tämä tulee olemaan koko blogihistoriani henkilökohtaisin postaus. Saatte tietää minusta asioita, joita en ole aiemmin jakanut sosiaalisessa mediassa tai ystäväpiirissäni lähimpiä ystäviä lukuunottamatta. Haluan kertoa oman kiusaamistarinani, joka myös raottaa nykyään jo paljon tunnetumpaa aihett eli nettikiusaamista. Kun itse olin teini-ikäinen ei ollut olemassa sosiaalista mediaa, ei Instagramia tai muita sovelluksia johon ladattiin kuvia ja ajatuksia. Ei ollut blogeja tai muita alustoja, joihin sai kommentteja ja viestejä. Silloin oli MSN Messenger, eli mese. Olin ala-asteella todella avoin ja sosiaalinen lapsi. En sanoisi itseäni suosituksi, mutta olin mukana luokkani tekemisissä ja puuhissa aktiivisesti. Minulla oli paljon kavereita, joiden kanssa vietin aikaa ja teimme yhtä sun toista. Ala-asteen loppupuolella luokalleni tuli tyttö, jota pidin hyvänä ystävänäni. Tulimmekin hyvin toimeen ja koin pystyväni luottamaan kyseiseen ihmiseen. Siirtyessäni yläasteelle tilanne kuitenkin muuttui.

Yläasteella luokkamme kokoonpano ja kaveripiiri muuttui hieman. Uusia ihmisiä tuli luokallemme, joten hyväksi todettu luokan rakenne ei pysynyt ennallaan. Mainitsemani kaveri löysi itselleen mieleisempää seuraa, joka näyttäytyi systemaattisena allekirjoittaneen piinan alkuna. Minulle ei puhuttu suoraan, mutta minusta puhuttiin kovaan ääneen armotta halveksivaan ja solvaavaan sävyyn. Henkilökohtaisia asioitani väänneltiin uuteen uskoon ja niiden avulla minusta tehtiin luokan ”friikki”. Näin jälkeenpäin ymmärrän, että kyseinen henkilö joka näin toimi koki omassa elämässään stressiä ja koki oman elämäntilanteeni jonkinlaisena uhkana. Omat vanhempani ovat yhdessä, minulla oli koira ja muutenkin päällisin puolin elämä kasassa. Hänen elämässään asiat eivät olleet samalla tavalla, joten uskon sillä olleen osuutta asiaan. Kaikki tämä kuitenkin 13-vuotiaalle oli aivan liikaa ja se romutti itsetuntoani merkittävästi. Pelkkä koulukiusaaminen sai aikaan voimakkaita reaktioita ja vaikutuksia itsetuntooni, joten kun häirintä jatkui myös vapaa-ajalle oli se jo liikaa.

Palatakseni meseen ja sen ajan ”sosiaaliseen mediaan”, eli edellä mainittuun viestipalveluun, sekä ii2- ja irc-galleriapalveluihin. Minulla oli tunnukset vain jälkimmäiseen, jota en olisi ehkä sen ikäisenä tarvinnut ollenkaan. Luokallani olleet henkilöt, ketkä osallistuivat kiusaamiseeni toteuttivat myös nettikiusaamista. Nettikiusaamisella tarkoitetaan jollain sosiaalisen median alustalla tai viestipalvelussa tapahtuvaa kiusaamista, jota on hankalampi huomata kuin konkreettista leikkikenttätönintää ja fyysisempää koulukiusaamista. Esimerkiksi mainitsemani henkilö toisen kaverinsa kanssa aloittivat kanssani videokeskustelun tarkoituksena kirjaimellisesti halveksia ja haukkua minua. Nuorena ja mielyttämishaluisena vastasin kommentteihin asiallisesti ja korrektisti. Siitä ei kyllä käytännössä ollut mitään hyötyä omien puolieni pitämiseksi. Vaikka tämä jakso elämästäni oli vain yhden vuoden, oli sillä vaikutusta itsetuntooni ja mielentilaani seuraavien vuosien jälkeen jopa tähän päivään asti. Olen käsitellyt asian ja tullut sinuiksi sen kanssa. Näin unta, jossa keskustelun mainitsemani henkilön kanssa ja kerroin miten olin kaiken kokenut ja kuinka se oli vaikuttanut minuun. Vaikka kohtaaminen tapahtui vain alitajunnassani koin välitöntä helpotusta pahaan olooni ja pystyin antamaan asian olla.

Kiusaaminen millään muotoa ei ole inhimillistä, eikä sitä tulisi tapahtua mistään syystä. Vaikka kyseessä olisi yhden henkilön hetkellinen hairahdus, voi se aiheuttaa jollekin toiselle pahaa oloa tai ongelmia loppuiäksi. Netissä tapahtuvan kiusaamisen – anteeksi kielenkäyttöni – helvetillisyys johtuu sen jatkumisesta myös vapaa-ajalla ja kotona, eikä sitä pääse karkuun. Nykyään nettikiusaaminen näkyy useimmiten kommentointina ja viesteinä, joissa halveksitaan jonkun ulkonäköä tai olemassaoloa ja pahimmillaan kehotetaan tappamaan itsensä. Ei olisi ensimmäinen tai toinenkaan kerta jos joku on näiden kehotusten mukaisesti toiminut. En voi ymmärtää miten joku voisi toimia näin, kohdistaakseen vihansa yhteen henkilöön ja sorsiakseen tätä. Useimmiten tämä kaikki tapahtuu nimettömänä, jolloin viestin kirjoittaja voi naamioitua nimimerkin tai tekaistun identiteetin alle eikä tämän tarvitse ottaa vastuuta teoistaan. Aina ihminen ei ole tietoinen tekemästään kiusaamisesta, toisinaan liiankin tietoinen. Joissain tapauksissa systemaattinen kiusaaminen jatkuu vuosia ja se rikkoo hyvän maun rajat ja pahimmillaan lakia. Kun kiusaamisen uhri puolustautuu, haukutaan tätä raukkamaiseksi tai sanotaan että uhri on sen ansainnut. Kukaan ei koskaan ansaitse kiusaamista. Joten meidän tulisi kaikkien kohdella toisiamme niinkuin haluamme itseämme kohdeltavan. Sanoa niitä sanoja joita haluamme itse kuulla toiselta ja tehdä niitä tekoja jotka haluaisimme itse kokea. Tai vaihtoehtoisesti kuvittelet oman läheisesi kyseisen ihmisen saappaisiin, jos kuulisit että omaa läheistäsi ja sinulle tärkeää ihmistä kohdeltaisiin samalla tavalla olisiko se oikein?

fedora LINDEX

scarf BALMUIR

robe coat ZARA

jeans BURBERRY

bag FURLA

chelsea boots VAGABOND

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

BYREDO 1996

Minulla on yleensä kausia, jolloin käytän tietynlaisia tuoksuja tai tarkemminkin tiettyä tuoksua. Se on sen hetken ”signature scent”, paremman käännöksen puutteessa ominaistuoksu. Eli nyt ei puhuta siitä tuoksusta, joka on ilman parfyymiä. Tällä hetkellä olen ihastunut puun ja itämaisten tyylisiin vivahteisiin ja eteerisiin tuoksuihin. Olen pitkään tuoksutellut Byredon tuoksuja, erityisesti monen suosimaa Gypsy Water tuoksua, mutta päädyin lopulta ihanaan 1996 tuoksuun. Kyseisen tuoksun alkutuoksu on mustapippuri ja katajanmarja, sydäntuoksuna orvokki, nahka ja iiris, sekä pohjatuoksuna patsoli, musta meripihka ja vanilja. Jos olet yhtään tuoksuihin perehtynyt tiedät varmaan, että tuoksuissa eivät nimet kerro kirjaimellisen raaka-aineen tuoksusta vaan ne usein ovat kuvaavia tietynlaisille ”tuoksunuoteille”.

Usein itse tuoksutellessani uutta hajuvettä keskityn ensisijaisesti kokemukseen ja kokonaisuuteen, joka tuoksusta tulee. Saan usein tietynlaisen tunnetilan tuoksusta, jonka perusteella päätän pidänkö tuoksusta tai en. Onnekseni en ole herkistynyt hajusteille, joten voin ainakin vielä nauttia tuoksuista. Keräilen hajuvesiä, joten haluankin kerätä erilaisia tunnetiloja. Valitsen tuoksuja käyttäessäni myös sen hetkisen fiilikset perusteella päivän tuoksun. Kun haluan olla itsevarma ja viehättävä, valitsen tämän hetken suosikkituoksuni eli Byredon 1996. Kun haluan olla herkempi ja hienostuneempi saatan valita esimerkiksi Chanel Nro. 5 L’Eau.

En voi käyttää tuoksuja tai hajusteita arkisin, joten tuoksut ovat minulle luksustuote joka piristää arkea merkittävästi. Se hetki kun suihkautan tuoksua on aina yhtä juhlaa, joten haluan tavallisen ja yksitoikkoisen arjen vastapainoksi viikonloppuisin ja joskus arki-iltaisin panostaa myös omaan hyvinvointiini käyttämällä tuoksuja. Tuoksut herättävät muistoja ja kokemuksia uudestaan eloon konkreettisella tasolla aivoissa, jonka vuoksi tietyistä tuoksuista herää voimakkaitakin muistoja. Esimerkiksi Calvin Kleinin Euphoria Blossom tuoksusta, minulle tulee mieleen matkani Korfulle jossa käytin tuoksua ensimmäistä kertaa. Aina kun käytän tätä tuoksua, minulle tuleekin loma- ja kesäfiilis.

Käytätkö sinä hajuvesiä? Millaiset tuoksut vetoavat sinuun? Mikä on lempituoksusi? Se voi olla vaikka hajuvesi tai muu tuoksu elämässäsi.

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

TESTASIN HIILIJALANJÄLKENI

Kun itse olen tällä hetkellä sängyn pohjalla potemassa flunssaa, niin saatte lukea sillä välin jotain jonka kirjoitin hetki sitten. Tämä onneton bloggaaja kömpii nyt takaisin sänkyyn ja koittaa saada itsensä henkiin vielä tämän päivän aikana.

Kuten moni muukin viime aikoina, tein testin kulutustottumuksistani ja niiden vaikutuksesta ympäristöön. Hiilijalanjälkeni on 4200 kg CO2e. Keskivertosuomalaisella sama tulos on 10 300 kg CO2e. Testissä puhutaan, että suomalaisten olisi syytä puolittaa kulutuksensa riittävän vasteen aikaansaamiseksi. Tämän tuloksen perusteella olen oikealla suunnalla, mutta aina voi jossain asiassa parantaa. Avaankin hieman tuloksiani ja ajatuksiani niistä.

Suurin ero minulla keskivertosuomalaisen tuloksiin oli asumisen suhteen. Omat asumiskuluni testin mukaan ovat 300 kg CO2e vuodessa verrattuna 3400 kg CO2e keskivertotulokseen. Suurin osa suomalaisista varmaan asuukin omakotitaloissa, joissa energiankulutus on huomattavasti suurempi. Tästä saan kiittää suureksi osaksi toista puoliskoani, joka ymmärtää energian päälle ja osaa valita kestävään kehityksen perustuvia energianlähteitä. Suomalainen käyttää useimmiten kaukolämpöä, joka ei ole kaikkein energiatehokkain tapa lämmittää asuntoa. Myös asunnon lämpötila vaikuttaa asiaan. Tyypillisessä helsinkiläisessä asunnossa lämpötila on talvella kylmä ja kesällä kuuma, joten lämpötila on usein juuri tuon 19-22 asteen kieppeillä sisätiloissa. Tavallisen ja ekosähkön välillä on merkittävä ero kulutuksen suhteen, joten sillä on todellakin merkitystä minne oman äänensä antaa lompakollaan. Sähkölasku tuskin nousee määrällisesti vaikka tavallisen sähkön ekosähköön vaihtaisikin, mutta omatunto voi olla merkittävästi kevyempi.

Liikkuminen, eli liikenne ja matkailu oli toiseksi suurin kulutukseni osalta. Vuositasolla käytän testin mukaan 1700 kg CO2e. Keskivertosuomalaisen tulos oli 2200 kg CO2e, joten ero ei ole mitenkään merkittävä. Lennän lentokoneella keskivertoa useammin, joten lentäminen ja se etten kompensoi lentokilometrejäni kompensaatiomaksuilla olivat suurimmat menoeräni. Kuljen pääasiassa ympäriinsä julkisilla, joten henkilöauton kulutusta minulla ei tule.

Suurin kulutukseeni vaikuttava asia on ruoka. Oma kulutukseni ruoan suhteen on vuositasolla testin mukaan 1800 kg CO2e, kun taas keskivertosuomalainen kuluttaa 2100 kg CO2e. Kuvittelin eron suuremmaksi, sillä en syö punaista lihaa, joka on merkittävin ympäristön kuormittaja. Kanaa, kalaa ja kananmunaa käytän kohtuudella, mutta juusto joka on toiseksi kuormittavin ruokalaji lisäsi omaa kulutustani. Suhteessa muuhun kulutukseen ruokatottumukseni eivät ole tällä hetkellä merkittävä osa-alue, joka tarvitsisi välitöntä korjausta. Ainut, jolla voisin tätä vähentää on välttämällä hukkaruokaa, syömällä työpaikkaruokalan sijaan omia eväitä ja vähentämällä juuston käyttöä. Ensimmäiset kaksi ovat hyviä vaihtoehtoja, joita voisin ottaa käyttöön. Viimeisen näistä haluan kuitenkin pitää elämässäni, sillä koen sen tuottavan minulle iloa.

Viimeinen osio testissä oli tavarat ja hankinnat, joka testissä oli vuositasolla 600 kg CO2e. Omat kulutustottumukset tietäen sanoisin tämän olleen hieman alakanttiin. Testin kysymysten muotoilu mahdollisesti vaikutti asiaan, sillä testissä ei ollut keskiverto vaihtoehtoa vaan vaihtoehdot menivät ”teen heräteostoksia ajoittain” vaihtoehdosta ”himoshoppailijaan”. Jo pelkästään bloggaamisen puolesta kuluttaminen ja mm. muoti ovat suurena osana tätä kaikkea, joten aivan minimalisti en senkään vuoksi ole. Määrä on lähellä keskivertosuomalaisen tulosta (800 kg CO2e), joka tietenkin voi olla mahdollista, että kallistun samaan kategoriaan tässä suhteessa. Olen pitänyt kirjaa kuluttamisestani viimeisen vuoden aikana, ja voin sanoa etten ole pystynyt pysymään asettamassani tavoitteessa tämän vuoden aikana. Jos haluatte tietää enemmän voin kirjoittaa aiheesta ihan oman postauksen, joten kommentoikaa alle jos aihe kiinnostaa.

blazer ZARA

top GINA TRICOT

jeans BURBERRY

chelsea boots VAGABOND

necklace THOMAS SABO

belt GUCCI

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

HELPOTUSTA HIUSTENHOITOON

Arki ei aina anna mahdollisuuksia tarkoituksenmukaiseen hiustenhoitoon tai bad hair daylle. Omat hiukseni ovat niin pitkät ja käsitellyt, että muutama pesemätön päivä näyttäytyy lässähtäneinä ja rasvoittuneina juurina ja latvat ovat kuivat ja pörröiset. Aamuisin täytyy olla menossa töihin tai muille menoille, jolloin tarvitsee hieman apua aika ajoin. Omassa tapauksessani olen todennut kuivashampoon helpoimmaksi ja parhaaksi ratkaisuksi, kun tarvitsen vielä yhden hyvän hiuspäivän äkkiä. Jos hiukset eivät olekaan aamulla aivan kuosissa, tai et ole pitkän päivän päätteeksi jaksanutkaan raahautua pesemään niitä on helppo suihkauttaa hieman kuivashampoota pahimman hiuskriisin välttämiseksi.

Kiireisinä aamuina, matkalla tai ihan vain ulkona ystävien kanssa olen kokenut hyväksi pienen matkakokoisen kuivashampoon. Aionkin ottaa sen mukaan reissuille kuten esimerkiksi viikonloppureissuille, jolloin ei tule yhtä aktiivisesti huolehdittua hiuksista. Pesen hiuksiani mahdollisimman harvoin, joten jos olen useamman päivän reissulla pesen hiukseni edellisenä iltana ja pärjään mainiosti kotiin asti. Joskus kuitenkin tarvitsee ”sitä jotakin”, eli ranskalaisittain je ne sais qoui. Pieni refreshmentti saa aikaan paljon matkustamisen nuuduttamassa tai arjen väsyttämässä ilmeessä.

Pidän sensuelleista, mutta persoonallisista tuoksuista. Siksi omat suosikkini Batisten tuotevalikoimasta ovatkin itsestäänselvät. Aidon ja alkuperäisen lisäksi kallistun usein Rose Gold tuoksuiseen tuotteeseen, jonka naisellinen tuoksu sopii minulle kuin nenä päähän. Ei siis ihme kun uusi rajoitettu erä Luxe kuivashampoota ilmestyi, oli ylellinen ja rohkea tuoksu mieleeni. Kuivashampoota käyttäessä on kuitenkin tärkeä muistaa myös muiden tuotteiden merkitys. Kuivashampoo jää helposti hiuspohjaan ja ei anna ihon hengittää, joten on tärkeää puhdistaa hiuspohja kunnolla kuivashampoon käytön jälkeen. Näin pidät huolta, että hiukset myös pysyvät hyvänä ja hiuspohja kiittää. Esimerkiksi syväpuhdistavan shampoon käyttö ajoittain tukee hiusten riittävää puhtautta, joten kuivashampoojäämiä ei pääse kertymään ja siitä muodostumaan muita ongelmia hiusten ja päänahan suhteen.

Tuotteet saatu Batistelta. Products gifted by Batiste.

 

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

KESÄKURPITSALASAGNE

Toiselta puoliskolta pöllitty terveellinen ja vähähiilihydraattinen resepti kesäkurpitsaa hyödyntävään lasagnereseptiin. Resepti olikin niin hyvä ja helppo, että halusin jakaa sen myös teidän kanssanne.

1 kesäkurpitsa

400g kalkkunan jauhelihaa

1 iso punasipuli

500 g valmista lasagnekastiketta (tai tee alusta itse)

1 tl valkosipulia

1 tl paprikajauhetta

1/4 tl chiliä

1/4 tl suolaa

1/4 tl mustapippuria

Ruskista jauheliha ja punasipuli. Lisää mukaan lasagnekastike ja mausteet. Kiehauta seos. Halkaise kesäkurpitsa keskeltä sopivien palojen aikaansaamiseksi. Leikkaa kesäkurpitsa ohuiksi siivuiksi pitkittäin. Aseta valitsemasi astian pohjalle peittävä kerros kesäkurpitsaa ja hieman valmista seosta. Toista tämä niin monta kertaa, että kastike on käytetty. Laita 180 asteiseen uuniin kypsentymään noin tunniksi. Kesäkurpitsan tulisi olla pehmentynyt, joka on helppo tarkistaa haarukalla tai hammastikulla. Ota valmis kesäkurpitsalasagne ulos ja anna jäähtyä hieman. Leikkaa kuin normaalia lasagnea.

Halutessasi voit käyttää mitä tahansa muuta jauhelihaa tai esimerkiksi nyhtökauraa tai kaurapohjaista Muru tuotetta lihan korvikkeena. Reseptistä on helppo tehdä vegaaninen vaihtamalla proteiininlähde. Jos haluat lisätä hieman makua päälle niin murusta fetajuustoa tai muuta vastaavaa ennen uuniin laittamista lasagnen päälle, kuten me teimme. Se on myös hyvä tapa välttää ruokahävikkiä, jos kaapissa sattuu olemaan ylimääräistä salaattijuutoa!

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

POSITIIVISUUS ENNEN KAIKKEA

Oma mottoni on aina levittää ympärilleni positiivisuutta ennemmin kuin negatiivisuutta. Pyrin näkemään postiivisuuden kaikessa ympärilläni, sillä se auttaa myös itseäni jaksamaan huonoina päivinä. Jos huomaan jotain josta voin antaa positiivista palautetta tai kehuja, teen sen usein empimättä. Kun huonona päivänä kun ei koe osaavansa mitään saa kehuja esimerkiksi tekemästään työstä, antaa se käsittämättömän paljon energiaa. Olin todella onnellinen, kun sain positiivisesta asenteestani kehuja ja sain kuulla että kanssani on miellyttävä tehdä töitä. Kyseistä kehua ennen olin epävarma omasta osaamisestani ollessani mukavuusalueeni ulkopuolella.

Positiivisuus kuten negatiivisuuskin tarttuu. Jos annat itsestäsi positiivisia viboja, saa joku toinen niistä myös hyvää energiaa. Jos taas pyrit tuomaan esille vain ne elämän huonot puolet, huomaat pian että myös ihmiset ympärilläsi alkavat tehdä samaa. Silloin kun heikommista hetkistä osaa päästää irti ja nähdä ne oppimismahdollisuuksina, voi huokaista helpoituksesta kun se ylitsepääsemätön asia ei pilannutkaan päivää tai viikkoa totaalisesti. Jos näet jonkun epäkohdan elämässäsi onkin tärkeää tarttua sarvista heti, sillä asian vatvominen omassa pienessä mielessä usein suurentaa asiaa suhteettomasti. Silloin voikin pysähtyä miettimään, että onko tilanne muuttunut pahemmaksi kuin aiemmin vai onko oma suhtautumisesi siihen muuttunut. Itse ainakin huomaan helposti asioiden kärjistyvän mielessäni, joten olen oppinut puhumaan niistä, jolloin ne pysyvät oikeassa suhteessa. Jos huomaat itsessäsi samoja piirteitä, niin puhu ystävän tai läheisen kanssa mieltä kaivertavista asioista, niin saat nopeasti perspektiiviä kuuntelijan puolelta.

Jokainen kaipaa positiivisuutta elämäänsä, sitä ei mielestäni voi koskaan olla liikaa. En tiedä ketään, joka olisi oikeasti pahoittanut mielensä aidosta positiivisesta kommentista tai kehusta. Tee siis muille kuin haluaisit itsellesi tehtävän. Jos haluat maailman lisää positiivisuutta ja iloista energiaa, kylvä sitä ympäriinsä. Ystävällisyys ja kohteliaat sanat ovat ilmaisia, eivätkä ole keneltäkään pois. Saat usein myös paljon enemmän iloa siitä, kun levität positiivisuuden ilosanomaa kuin valittamalla. Muista olla vilpitön sanoissasi ja tarkoita sitä mitä sanot, sillä luottamusta ei ole yhtä helppo menettää muuten kuin valehtelemalla. Jos sinulla ei ole positiivista sanottavaa jostain, älä keksimällä keksi mitään. Epäaitous nimittäin paistaa nopeasti läpi, eikä saa aikaan haluttua lopputulosta.

Hyvän mielen edistäminen voi olla niin pieni asia kuin pieni ystävällinen sana ystävälle tai kollegalle, se voi olla suuri teko kuten toisen auttaminen hädässä. Positiivisuus keventää raskasta arkea ja saa hymyn huulille. Myös huumori voi olla hyvää energiaa tuovaa. Löydä itsellesi paras tapa olla positiivinen ja pyri siihen. Kaikilla on huonompia päiviä ja asiat ärsyttävät, mutta silloinkin on tärkeä pyrkiä löytämään ne hyvät asiat elämästä. Silloin omasta ärsytyksestä tai ketutuksesta pääsee nopeammin yli, eikä se jää vaivaamaan mieltä pitkäksi aikaa. Positiivisuudessa ylipäätään on tarkoitus keskittyä olennaiseen, eli niihin asioihin jotka ovat hyvin niiden huonojen asioiden sijaan. Kun itse saa omaan elämäänsä riittävästi hyvää energiaa, sen levittäminen on myös helpompaa. En usko mihinkään energioihin ja shakroihin, mutta sana kuvaa hyvin sitä mitä haluan sanoa. Negatiiviseen keskittyvässä ympäristössä oleminen tuntuu raskaalta, ja päin vastoin. Yksinkertaisuudessaan tee oma ja muiden elämä mahdollisimman hyväksi hyödyntämällä kahta sanaa: Be positive!

denim jacket H&M

turtleneck sweater WEEKEND MAX MARA

headband ZARA

jeans BURBERRY

chelsea boots VAGABOND

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

FETAPINAATTIPIIRAKKA

Halusin jakaa teille tämän hetken suosikkireseptini, eli fetapinaattipiirakan. Tämä täydellinen ja täyteläinen piiras sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen ja häviää varmasti jääkaapista parin päivän sisällä vaikka täyttävää onkin. Se on vaan niin hyvää!

Pohja:

Valmispiirakkapohja (esim. Pirkka) tai

150g voita

3dl vehnäjauhoja

1/4 tl suolaa

3 rkl vettä

Täytteet:

1 rss pinaattia

Créme Bonjour Yrttitarha tuorejuustoa

Valion Kolme Yrttiä ruokakerma

200g salaattijuustoa tai fetaa

1 purjosipuli

Jos teet pohjan itse, sekoita pehmeä voi ja muut aineet keskenään tasaiseksi taikinaksi. Voitele piirakkapohja ja laita pohja ohuesti mutta peittävästi vuokaan.

Esilämmitä uuni 180 asteeseen ja paista pohjaa noin 10 minuuttia. Sekoita sillä välin täytteen ainekset keskenään. Pilko kasvikset pieneksi ja tee tasainen löysä tahna. Kun pohja on paistunut laita täytteet tasaisesti pohjan päälle. Anna olla uunin keskitasolla noin tunnin ajan.

Niinkin yksinkertaista, joten miksi siitä tehdä yhtään monimutkaisempaa.

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

ARKIAKTIIVISUUDEN MERKITYS

Olen jo aiemmin kirjoittanut terveyden edistämisestä, joten halusin jatkaa teemalla joka on meille jokaiselle omakohtainen ja toivottavasti tärkeä. Postaus siis sisältää täyttä asiaa arkiaktiivisuudesta ja siitä miksi meidän jokaisen (myös allekirjoittaneen) tulisi nostaa se takapuoli siitä sohvalta Netflixin äärestä ja tehdä jotain. Oma liikunnallisuuteni tällä hetkellä on enemmän tee niin kuin sanon, älä niin kuin minä teen. Vaikka tietäisi miten tulisi toimia, ei välttämättä toimi niin. Kuljen julkisilla vaikka voisin pyöräillä työmatkat, kuljen portaissa kun se on käytännöllistä, käyn kuntosalilla 1-2 kertaa viikossa ja muuten yritän vain palautua päivästä. Lisäämällä arkiaktiivisuutta saisi helposti parannettua omaa jaksamista ja palautumisnopeutta, mutta en ole jaksanut panostaa omaan hyvinvointiin yhtä paljon kuin pitäisi. Elämäntapani ovat kuitenkin keskimäärin terveellisiä ja tasapainoisia. Nukun keskimäärin hyvin ja ylläpidän säännöllistä unirytmiä. Syön monipuolista ja terveellistä perusruokaa. Liikun enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Alan kuitenkin vuosien vieriessä kiinnittää enemmän huomiota siihen mitä voin tehdä enemmän, kuin että mitä teen juuri nyt. Silloin tuen tulevaisuuden minäni jaksamista ja toimintakykyä, jotta pysyn mahdollisimman terveenä ja pystyvänä mahdollisimman pitkään. Myös mahdolliset tulevaisuuden vammat ja sairastumiset kuormittavat vähemmän jos olen jo valmiiksi paremmassa kunnossa.

Arkiaktiivisuus eli kaikki se mitä teemme joka päivä on vain yksi osa siitä liikunnasta mitä meidän kaikkien pitäisi saada viikoittain. Se kun käyt kaupassa, siivoat, menet töihin ja teet erinäisiä asioita työpaikalla ja kotona on arkiaktiivisuutta. Sen avulla sinun on helppo tehdä kehollesi ja jaksamisellesi hyvää. Kun pyöräilet työpaikalle, saat helposti lisättyä virkeystilaasi ja jaksamistasi työpäivän aikana. Myös illalla olet pirteämpi kun olet saanut nostatettua hieman sykettäsi työmatkan aikana. Itsekin huomasin kun pyöräilin Porvoossa asuessani päivittäin työmatkani (eli yhteensä noin 10km päivässä) kuinka paljon parempi mielialani ja keskittymiseni myös työpaikalla oli. Motivaationa voi toimia myös se että painonhallinta on helpompaa, kun on riittävästi arkiaktiivisuutta muun liikunnan harrastamisen tasapainona. Palaudut parhaiten kun kovan treenin lisäksi tulee matalatehoisempaa harjoittelua eli esimerkiksi rauhallista kävelyä. Sen ei tarvitse tuntua treeniltä, vaan voit vaikka lähteä ulkoilemaan ystävän kanssa ja vaihtaa päivän kuulumiset. Jos treenaat esimerkiksi kilpaurheillessa kovaa, on tärkeää myös palautua.

Useimmiten ajattelemme, että koska elämämme on niin kiireistä täytyy treeninkin olla yhtä intensiivistä ellei intensiivisempää kuin muu elämä. Silloin oma kroppa ei välttämättä pysy mukana ja voi tapahtua ylirasitusta ja tapaturmia. Rauhallinen, omantasoinen ja nousujohteinen harjoittelu onkin se paras vaihtoehto kenelle tahansa missä elämäntilanteessa ja kunnossa olevalle tahansa. Helpointa on vähän liikkuvalle lisätä arkiaktiivisuutta, esimerkiksi kävelemällä kauppaan aluksi vaikka kerran viikossa ja myöhemmin useammin. Jos jokin tietty liikuntamuoto ei tuota iloa, ei sitä myöskään tule tehtyä. Silloin on tärkeää myös löytää itselle se oikea liikuntamuoto, joka huijaa liikkumaan ja olemaan aktiivisempi. Arkiaktiivisuudessakin helposti tulee niin sanotusti vahingossa liikuttua enemmän samalla kun teet jotain muuta tärkeää. Aion itsekin pyrkiä siihen, että kun toinen puoliskoni lähtee salille menen samalla verukkeella itsekin treenaamaan. Vaikka kuntosali ei olekaan niin se oma juttu, piristän harjoittelua kuuntelemalla suosikkipodcaseja tai katsomalla puhelimella jotain helppoa ja kevyttä hömppää Netflixistä. Kunhan teet samalla treenisi ja edistät näin terveyttä ei minulle ole mitään väliä kuinka saat itsesi motivoitua harjoittelemaan. Podcastien suosion lisääntyminen ja valinnanvaran lisääntyminen räjähdysmäisesti on ainakin helpottanut omaa treeniäni paljon. Toinen vaihtoehto on hyvä musiikki, sillä entisen tanssijan saa parhaiten tsemppaamaan musiikki jonka tahtiin tehdä.

Haluatko lukea lisää terveyteen ja liikuntaan liittyvistä aiheista blogissani? Kommentoi alle, jos aihe kiinnostaa!

hoodie H&M

bike shorts NIKE

sneakers ADIDAS

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

ITSENSÄ KUNNIOITTAMINEN JA SYKSYN PARAS OSTOS

Olen lukemassa Jordan B. Petersonin kansainvälistä bestselleriä 12 Rules for Life. Olenkin ajatellut sen antamia vinkkeja paljon ja haluankin tuoda niitä postauksissani enemmän esille. Kronologisessa järjestyksessä tämä elämänohjeet tai säännöt eivät postauksessani mene, mutta jos itse kirja kiinnostaa enemmän niin kommentoi boksiin niin voin tehdä sen luettuani kattavamman postauksen aiheesta. Mutta ennen aiheeseen pääsyä haluan hehkuttaa teille tämän syksyn, ehkä jopa vuoden käytännöllisintä ja parasta ostosta eli ihan aikuisten oikeaa sadetakkia. Juuri ennen pahimpia sadepäiviä ostin Stockmannilta Rainsin vihreän sadetakin. Myyjälleni kiitos ihanasta asiakaspalvelusta, joka auttoi ”ei oosta” löytämään varmaan yli 10 erimallista sadetakkia, joista oli helppo valita juuri se täydellinen. Sadetakin sävy on hieman sinertävä kuvissa ja parhaiten kuvaakin armeijanvihreä tai sammaleenvihreä takin todellista sävyä. Sadetakin kanssa paras yhdistelmä onkin ollut Hunterin korkeavartiset kumisaappaat.

Pitkien työpäivien päätteeksi kun sijaisena työskennelleiden tuttu epävarmuus töiden jatkumisesta, ympärillä lisääntyvä kiire ja muutokset työelämässä alkavat mietityttämään myös sitä kuinka olla itselleen armollinen. Kunhan tekee oman osansa hyvin se riittää, eikä tarvitse tehdä yhtään sen enempää kuin pystyy. Helposti pienelle perfektionistille tästä tulee riittämättömyyden tunne, joka on inhimillistä. Kun tekee kovaa töitä odottaa siitä jotain hyötyä. Se ei välttämättä ole heti näkyvillä tai tulossa ollenkaan työpaikasta ja työnkuvasta riippuen. 12 Rules for Life kirjassa oli mielestäni hyvä sääntö sen suhteen miten tässä tilanteessa olisi hyvä suhtautua itseensä  ja elämään. Peterson neuvoo kohtelemaan itseään kuin sellaista josta on vastuussa pitämään huolta. Helposti ajattelee, että kyllä itse pärjää. Laittaa muut itsensä edelle ja tinkii omasta mukavuudesta. Kun ajattelee itsensä samalle viivalle ja huolehtii myös omasta hyvinvoinnistaan samalla jaksaa itsekin paremmin eikä epävarmuus lähde niin helposti kalvamaan. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty.

Viime aikoina en ole jaksanut huolehtia itsestäni tai antanut armoa. Tuppaan puskemaan itseäni aina pidemmälle ja tekemään enemmän, mutta mikään ei koskaan riitä. Uuvun ja otan aikaa hengähtää. Nykyään osaan hieman paremmin tunnistaa omat rajani, enkä pääse näin palamaan loppuun. Välillä kuitenkin huomaan, etten osaa ottaa aikaa itselle, parisuhteelle ja niille pienille hyville asioille elämässä, jotka auttavat jaksamaan. Ajattelen kokoajan joko töitä tai blogiani. Kun teen mitään mielenkiintoista, mietin sitä kuinka saisin siitä mahdollisimman hyvät kuvat blogiin, jotta saan riittävän mielenkiintoista sisältöä lukijoilleni. Pääni kiehuu ideoita postauksille, joita vapaa-aikanani kirjoittelen kun pitäisi tehdä jotain muuta. Illalla sängyssä mietin työasioita, sekä huomaan pysähtyväni miettimään niitä päivän mittaan muutenkin. Vaikka työ jää kirjaimellisesti työpaikalle, se ajoittain jää mieleen myös vapaa-ajalla. Omassa ammatissa on nimittäin jatkuvasti joko päiviä, jolloin asiat tuntuvat rullaavan ja omalla toiminnallani tuntuu olevan merkitys. Toisina päivinä taas kaikki on päin vastoin ja en saa mitään merkittävää aikaiseksi. Se on normaalia ja sitä tapahtuu on kuinka paljon kokemusta tahansa. Se ei ole vain oman ammattini varjopuolia vain kaikkien muidenkin ammattien. Koskaan ei ole valmis, joten on pakko oppia kokoajan lisää jos haluaa antaa parastaan.

Ajatukset siitä, ettei riitä ovat usein arkipäivää ja ne osaa ottaa sellaisena kuin ne ovat. Ne eivät jää mieltä piinaamaan kovinkaan kauaksi aikaa. Huonompina päivinä ne kuitenkin jäävät helpommin takertumaan mielen perukoille ja horjuttamaan omaa uskoaan itseensä. Jos vaatii itseltään liikoja, tekee vain hallaa omalle jaksamiselleen. Olen tehnyt itselleni nyt pienen pienen tavoitteen, jonka mukaan yritän elää oman jaksamisen tukemiseksi. Koitan olla himpun verran parempi ihminen illalla nukkumaan mennessä kuin aamulla herätessäni. Sen ei tarvitse olla paljoa, vaan vaikka pieni hyvä teko. Usein omat tavoitteeni ovat abstrakteja ja pyrin tavoittelemaan jotain, jota en osaa pukea edes sanoiksi. Odotan vain kovan työni tuottavan jotain hedelmää, enkä edes tiedä mitä odotan. Ei ole mahdollista edes täyttää mahdottomia tavoitteita elämässä, vaikka ne itse itselleen asettaisi. Jos tavoite on liian korkealentoinen ja mahdoton ei siitä tule muuta aikaan kuin ahdistusta ja suru puseroon omasta epäonnistumisesta. Onnistuminen ja epäonnistuminen ovat niin mustavalkoisia konsepteja, ettei niiden mukaan pieni ihminen voi elää pitkään tyytyväisenä. Perfektionistinen luonne kuten itse olen ajaa itsensä lopulta loppuun, jos ei osaa ottaa aikaa ja pysähtyä. Jos et anna itsellesi armoa, niin kuka sitten? Ja jos sinä et kunnioita itseäsi, niin miten voit olettaa että kukaan muukaan kunnioittaa sinua? Se että teet parhaasi joka päivä riittää ja sen yritän itsekin muistaa.

rain coat RAINS

rain boots HUNTER

cable knit sweater MAX MARA WEEKEND

jeans LEVI’S

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

30 KYSYMYSTÄ, 30 VASTAUSTA

Luin Annika Ollilan blogista pienestä haasteesta, jonka halusin toteuttaa omassa blogissani myös. Yksinkertaisuudessaan vastaan 30 yksinkertaiseen kysymykseen. Pidemmittä puheitta, here we go!

Avioliittoja: Ei yhtään yllätys yllätys. Eikä vielä ole ajankohtaistakaan.

 

Kihloissa: Ei ole! Tämä alkaa olla monen työkaverin ja ystävän kohdalla ajankohtaista, mutta ei vielä täällä pitkään aikaan!

 

Lapsia: Nada, eikä ole tulossakaan. Vaikka minulle vakuutellaan, että kyllä se vauvakuume tulee kyllä en koe tätä minulle omaksi asiaksi. Never say never, mutta en ehkä halua tuoda enempää porukkaa tähän maailmaan joka on jo valmiiksi niin täynnä.

 

Lemmikkejä: Omia lemmikkejä minulla on tällä hetkellä kaksi koiraa, Elsa ja Sasha. Molemmat tilan ja ajanpuutteen vuoksi asuvat porukoillani Joensuussa, jossa heillä on enemmän tilaa ja mahdollisuuksia touhuta. Siellä on myös muita ”tavallaan” koiriani, joiden lisäksi minulla on ollut jo aikansa jättäneitä koiria ja hamstereita. Olen siis aika lailla aina ollut eläinten ympäröimänä.

 

Leikkauksia: On ollut yksi kappale. Minulta on päivystyksellisesti leikattu lapsena umpisuoli, mutta siinäpä kaikki.

Tatuointeja: Ei ole vielä, mutta suunnitteilla on yksi kappale. Kyseessä on omapiirtämäni kuva viiden vuoden takaa, jonka aion otattaa talvella.

 

Lävistyksiä: Korvien reikien lisäksi ei muita.

 

Muuttoja: Jos laskin oikein niin 10. Näistä kuitenkin vain 4 ns. oikeita muuttoja, joissa koko omaisuus on lähtenyt mukana. Muuten olen muuttanut muutamaksi kuukaudeksi jo valmiiksi kalustettuun asuntoon, jossa oli mukana vain peruselämiseen tarpeellinen.

 

Ottanut lopputilin: Tätä en ole tehnyt vielä kertaakaan, sillä kaikki työsuhteeni ovat tällä hetkellä päättyneet määräaikaisuuden päättymiseen. Työsuhde on jatkunut joko toisaalla tai sitten samassa paikassa useimmiten. Tämän lisäksi olen tehnyt lyhyitä keikkoja ja kesätyöpätkiä.

 

Ollut saaressa: Kesällä olin välillä tässä Helsinkin lähialueiden saarilla liikuskelemassa ja nauttimassa luonnosta.

Autosi: En ole omistanut koskaan omaa autoa. Olen ajellut pääasiassa muiden autoilla tarvittaessa. Tällä Helsingissä en ole kyllä oikein kehdannut ajella, kun olen tottunut Joensuun liikenteeseen, jossa auto tulee vastaan noin 10 minuutin välein (okei, liioittelen hieman). Vertaapa sitä sitten Kehällä kruisailuun.

 

Ollut lentokoneessa: Enemmän ja vähemmän. Tämän kesän aikana yksinään jo 6 kertaa (jos välilaskut lasketaan, muuten 4). Ja syksyllä lisää!

 

Onko joku itkenyt vuoksesi: Uskoakseni kyllä.

 

Ollut rakastunut: Kyllä.

 

Ollut ambulanssissa: En ole ollut kertaakaan!

Luistellut: No ne pakolliset mitä koulussa täytyi, sekä säännöllisesti talvisin verestämässä muistia ja viettämässä aikaa.

 

Surffannut: Tätä en ole ikinä kokeillut, mutta haluaisin tosissaan päästä testaamaan.

 

Ollut risteilyllä: Olen ollut, edellinen taisi olla surullisenkuuluisa Abi-risteily. Siellä oli semmoinen syysmyrsky, että laiva keikkui ja pahoinvointia aiheutti kyllä täysin joku muu kuin alkoholi.

 

Ajanut moottoripyörällä: En ole. Not really my thang.

 

Ratsastanut hevosella: Olen nuorempana harrastanut ratsastusta paljonkin. Putosin sitten hevosen selästä, jonka jälkeen harrastus hiipui. Olen kyllä ollut sen jälkeen useastikin hevosen selässä, mm. issikkaleirillä ja tuttavien hevosilla ratsastaen.

Lähes kuollut: Ei ole ollut läheltä piti tilanteita.

 

Ollut sairaalassa: Umpisuolileikkauksen vuoksi olin sairaalassa lapsena. Päivystyksessä olen ollut, mutta en sisäänotettuna muuten kuin edellämainitussa tilanteessa. Tässä ei kuitenkaan taideta mukaan lukea sitä, että olen fyysesti sairaalassa arkisin 8-16. Heh!

 

Suosikkihedelmä: Vaihtelee päivittäin. Kiivi, passionhedelmä ja avocado ovat top 3.

 

Aamu vai ilta: Miellän itseni aamuihmiseksi. On parasta herätä aikaisin juomaan rauhassa aamukahvia ja valmistautua kaikessa rauhassa päivään. Olen kuitenkin viime aikoina nauttinut illoista, jolloin saan käpertyä rauhassa musiikkia kuunnellessa ja viinilasin tai teen ääressä. Mieluummin aamu, mutta illassakin on omat hyvät puolensa.

 

Lempiväri: Viimeaikoina olen pitänyt todella paljon vihreästä väristä, mutta lempivärini vaihtelee todella paljon myös mielentilani mukaan. En oikein osaa nimetä lempiväriäni, sillä lähes kaikki värit ovat tietyssä tilanteessa lempivärejäni. Olipas ympäripyöreästi ja hippimäisesti ilmaistu.

Viimeisin puhelu: Eilen illalla soittelin toisen puoliskoni kanssa ennen nukkumaanmenoa, joka on reissussa.

 

Viimeisin viesti: Viesti toiselta puoliskolta. Viestittelemme usein niitä näitä.

 

Kahvi vai tee: Kahvi on elämänehto. En voisi startata päivääni ilman kahvia, joten ehdottomasti se. Kahvinkulutukseni ei ole onneksi yhtä massiivista kuin mitä se on ollut.

 

Kissa vai koira: Ehdottomasti koira. Ei kissoissakaan mitään vikaa ole, en vain ole ollut niin paljoa kissojen kanssa tekemisissä, että osaisin toimia niiden kanssa luontevasti. Koiria kun on nähnyt jos minkälaista niin koiran kanssa olen omimmillani.

 

Paras vuodenaika: Nyt menossa olevassa syksyssä parasta on illat kun voi sytyttää kynttilöitä, kuunnella musiikkia ja pukeutua paksuihin ja muhkeisiin neuleisiin. Talvessa parasta on lumenpeittämä kauneus ja raikas pakkasilma. Keväässä parasta on eloon heräävä luonto ja auringonpaiste. Ja kesässä parasta on lämpö, jolloin voi vain lähteä ulos tapahtumiin ja paikkoihin ja nautiskella. Jokaisessa vuodenajassa on siis omat puolensa joista pidän, en osaa valita suosikkiani enkä haluakaan. Parasta on mielestäni se, että meillä on neljä vuodenaikaa. Jos vain yhtä pitäisi olla ympäri vuoden, silloin valitsisin kesän.

plaid jacket ZARA

jeans BURBERRY

turtleneck sweater MASSIMO DUTTI

logo belt GUCCI

ankle boots WONDERS

Ciao belle,

Sini

 

Photos: Essie’s

Continue Reading