PAKKO PÄRJÄTÄ

Olen viime aikoina sanonut jo niin monta kertaa ”Kyllä mä pärjään”, että voisi kuvitella sanojen menettäneen merkityksensä. Kun työtahti syysflunssien tai muiden syiden vuoksi kiihtyy, voi huomata kysyvänsä itseltään tai toivottavasti myös kollegalta, että miten kukin pärjää. Pärjääminen on hyvin subjektiivinen kokemus, sillä jonain toisena päivänä se voi olla aivan erilainen lopputulos. Yksinkertaisuudessaan, jos ei pärjää tulee pyytää apua. Tämä pätee myös aivan normaalissa elämässä, eli jos ei pärjää tulisi saada apua jostain. Se että saako sitä onkin sitten eri asia. Olenkin alkanut miettimään, että miksi ajattelen pärjäämistä niin paljon. Onko meidän kaikkien pakko ”vain pärjätä” vai onko mahdollista jopa kukoistaa joissain olosuhteissa. Epäkohdista naristaan, mutta tehdäänkö niille mitään jos niiden kanssa pärjätään. Pärjääminen välttää meitä turhilta teoilta asioiden eteen, sillä usein on helpoin vain pärjätä. Välillä pärjääminen on välttämätöntä, jotta asiat sujuvat mahdollisimman sutjakkaasti ja helposti. Silloin jos ei pärjätä, täytyy toimia jollain tavalla. Usein se tarkoittaa kiireessä esimerkiksi priorisointia tai kaikki tehdään mutta ei täysin samalla panostuksella kuin jos aikaa olisi enemmän käytettävissä. 

Haluaisin ajatella, että en vain pärjää vaan teen aina parhaani tilanteesta huolimatta. Pärjääminen on kuitenkin niin syvällä arjessa ja elämässä, joten siitä yli pääseminen on helpommin sanottu tehty. Jos pärjäämistä pakottaa itselleen se syö enemmän kuin antaa. Lyhyen aikaa pärjääminen onnistuu ja ihan okei, mutta pidemmän ajan päästä se voi muuttua väsymykseksi ja uupumukseksi. On syy pärjäämiselle mikä tahansa, tulisi se saada asiana käsiteltyä. Jos pärjäämisen syy on kiire, on tärkeää saada ottaa aikaa palautua ja irtaantua kiireestä. Jos se on oman henkilökohtaisen elämän kuormitustekijä on tärkeää päästä omalla tavalla käsittelemään se. Usein esimerkiksi puhuminen, luova ilmaisu, energian purkaminen tai mikä tahansa mikä juuri sinulle itsellesi on paras tapa päästä pärjäämisestä tiedostamaan kuormitustekijän vaikutus omaan arkeen, voi auttaa paljon. Kun pärjäämisen saa avattua itselleen ja tehtyä sille jotain voi alkaa pääsemään pärjäämisen paineesta ja keskittyä siihen olennaiseen eli elämiseen. Elämä kun ei ole pärjäämistä, vaan siihen kuuluu myös paljon ihania ja kamalia asioita, jotka tulisi kokea sellaisenaan eikä vain pärjätä niiden kanssa.

plaid blazer ZARA

top GINA TRICOT

denim skirt LEVI’S

necklace THOMAS SABO

sneakers ADIDAS

Ciao belle,

Sini

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *