SURU ON KUNNIAVIERAS

Jokaisella meillä on oikeus surra. Surua aiheuttaa menetys erilaisissa tilantessa ja muodoissa, joista jokainen on sallittu ja arvokas. Useimmiten surusta puhuttaessa tarkoitetaan perheenjäsenen tai puolison kokemaa menetystä. Tämän lisäksi se voi olla myös joihin aiheisiin liittyen ns. äänioikeudettomaksi suruksi. Se voi olla esimerkiksi lemmikin menettäminen, parisuhteisiin liittyvää surua tai työelämässä tapahtuvaa surua, jota esiintyy yleisimmin esimerkiksi terveydenhuollon ammattihenkilöillä. Surun voimakkuus tai sen vaikutus arkeen riippuu usein siitä mistä se on lähtöisin, mutta siitä huolimatta sen käsittely on erittäin tärkeää.

Suruun voi liittyä irti päästämisen vaikeus, jolloin surun käsittely voi jäädä tavallaan päälle tai se ei voi alkaa ollenkaan. Mielestäni yksi parhaiten asiaan sopivista sanonnoista ja ilmaisuista on ”jos rakastat jotain, päästä se vapaaksi”. Sairastuneen lähimmäisen tai lemmikin kohdalla, kun tilanne saattaa olla toivoton haluaa useimmiten pitää kiinni tästä vaikka väkisin. Jos asialle ei kuitenkaan voi tehdä mitään, voi olla parempi antaa toiselle ja itsellesi mahdollisuus parempaan. Sama voi myös päteä ihmissuhteisiin, joissa toinen tai molemmat osapuolet ovat onnettomia. Tästä luopuminen aiheuttaa surua, mutta asian hyväksyminen helpottaa myös itseäsi käsittelemään näitä tunteita. Kun tunteet ja ajatukset käsittelee rauhassa, eikä myöskään patoa niitä sisäänsä ja koita ”vain pärjätä” voi asiasta päästä helpommin yli.

Surua käsittelevän ihmisen tukeminen on paras tapa auttaa sitä kohdattaessa. Et voi asialle mitään, joten paras mitä voit kertoa toiselle on osanottosi. Jokaiselle suru on erittäin subjektiivinen kokemus ja lähes poikeuksetta herättää voimakkaita tunteita. Siinä tilanteessa samaistumisen ilmaiseminen esimerkiksi vertaamalla menetystä omaasi tuskin saa haluttua vastakaikua, vaan voi jopa epäonnistua. Erityisesti jos verrattavat kohteet eivät ole samankaltaisia, kuten vertaisi lemmikin menettämistä perheenjäsenen menettämiseen, vaikka usealle oma lemmikki on kuin perheenjäsen. Eikä myöskään kannata vähätellä toisen surua, oli se lähtöisin mistä tahansa syystä. Vaikka suru olisikin ns. äänioikeudeton yhteiskunnan näkökulmasta, on se silti surevalle merkittävä asia. Joten toivon, että voisimme kaikki pystyä tarvittaessa vain kuuntelemaan, jolloin surija voi käsitellä tapahtuman herättämiä tunteita helpommin.

Jokaisella meistä on oma tapamme surra. Joku purskahtaa itkuun välittömästi, toinen taas saattaa mennä ikään kuin shokkiin ja vaikuttaa välinpitämättömältä tai jopa käyttäytyä asiattomasti surua kohdatessaan. Asiattomuus voi olla vaikka huumoria menetykseen liittyen, epätavallisia tapoja hahmottaa tilanne, tai asian kieltäminen kokonaan. Toinen vaatii aikaa ja pohdiskelua asian käsittelemiseksi ja toinen taas haluaa päästä heti keskustelemaan asiasta ja sen herättämistä tunteista. Kaikki tavat ovat normaaleja ja valideja tapoja käsitellä asiaa. Oman kokemukseni perusteella kuitenkin muiden kanssa keskustelu on ollut tehokkain tapa saada suru käsiteltyä. Sen kohtaaminen onkin välttämätöntä, jotta asian kanssa voi olla sinut ja suruvaiheesta päästä eteenpäin.

Jenni Vartiainen laulaakin kappaleessaan ”Suru on kunniavieras” osuvasti aiheesta. Kappaleessa puhutaan siitä, että suru on hyvä ottaa vastaan silloin kun se sattuu kohdalle, eikä jättää huomiotta. Jos surun käsittelemistä siirtää eteenpäin, se ei tule olemaan yhtään sen helpompaa kuin aiemminkaan. Tällöin tulet vain itse kantamaan surua ja siihen liittyvää pahaa oloa sisälläsi. Surun käsitteleminen mahdollistaa sen, että voit menetyksestä huolimatta muistaa menettämäsi asian tai henkilön hyvät puolet ja sen mitä hyvää sen on saanut elämässäsi aikaan. Eli vaikka aikansa elänyt pääsisikin parempaan paikkaan, ei se tee siitä yhtään sen vähemmän merkityksellistä sinulle vaan ehkä jopa päinvastoin. Surun tarkoituksena onkin auttaa sinua pääsemään elämässä eteenpäin ja hyväksymään vaikeita asioita joita joudut kohtaamaan. Se on välttämätön osa elämää, jota joudumme opettelemaan kerta toisensa jälkeen uudestaan sen sattuessa kohdalle. Elämä on kovin kouluttaja, mutta siitä selviää kyllä. Asia ei välttämättä tunnu siltä sen sattuessa omalle kohdalle, mutta me ihmiset olemme paljon vahvempia ja sopeutuvaisempia kuin annamme itsemme olettaa.

top MANGO

pants H&M

sunglasses RAY BAN

sandals BIRKENSTOCKS

Ciao belle,

Sini

Vastaa