EI KAIKKI MIEHET MUTTA KAIKKI NAISET

Ajattelin etten tulisi kirjoittamaan aiheesta, mutta se on viimeisen parin vuorokauden aikana pyörinyt mielessäni niin, että haluan purkaa aihetta ääneen. Omalla tavallaan se liippaa niin läheltä, että pyrin ohittamaan somekuohun kokonaan, mutta ehkä juuri siksi siitä on tärkeä kirjoittaa. Jos joku teistä on pystynyt olemaan pimennossa aiheeseen liittyen niin tiivistän sen seuraavalla tavalla, Lontoossa nuori nainen Sarah Everard lähti yksin kävelemään kotiin yöaikaan, eikä koskaan siltä matkalta tullut perille. Viikkoa myöhemmin hän löytyi kuolleena. Tämä uutinen roihahdutti sosiaalisessa mediassa ensin tuomalla esiin naisten kokemaa väkivaltaa ja seksuaalista ahdistelua, jonka vuoksi jokainen nainen on joutunut opettelemaan keinoja pitääkseen itsensä turvassa elämänsä aikana. Tämän jälkeen miesväki raivostui antamalla samoja syitä kuin aiemminkin vähätellen, ei kaikki miehet sitä tee vaan ainoastaan ”ne pahat”.

Itse olin varmaan varhaisessa teini-iässä, kun huomasin ensimmäistä kertaa pelkääväni miehiä tietynlaisissa tilanteissa. Jo sitä ennen olin saanut ohjeita siitä miten tulisi toimia, jotta pysyn turvassa. En liiku yksin pimeällä, pysyn julkisilla paikoilla välttäen pimeitä sivukujia, vältän epäilyttäviä henkilöitä (lue miehiä), en ota vastaan tarjottuja juomia, en mene kenenkään kyytiin ja en saata itseäni tilanteeseen jossa voisin tulla raiskatuksi, pahoinpidellyksi tai mitään muutakaan. Tästä huolimatta olen pienen elämäni aikana kokenut vaikka mitä, jonka vuoksi uutiset aiheesta ja somekuohu herätti voimakkaita tunteita mukaanlukien pelkoa ja surua. En aio kaikkea avatakaan täällä, mutta yksittäisenä tarinana haluaisin jakaa kotimatkani Helsingissä baarista kotiin. Kuljin rautatieasemalle, pidin lähiympäristöäni tarkasti silmällä, olin pitänyt huolta etten juo liikaa jotta voin tehdä näin kotimatkallani. Mies tuli vastaani ja kiersin hänet hieman kauempaa, kuten olen tottunut tekemään. Yhtäkkiä mies huutaa ”Buu!”, johon luonnollisesti hätkähdän. ”Pelästyitkö? Hä?”, vastaa mies reaktiooni. En vastaa mitään, vaan jatkan matkaani junaan hieman tihentyneellä askeleella. Tällä kertaa mies jatkoi myös omaa matkaansa, mutta tämä olisi voinut mennä toisinkin.

Moni asia olisi voinut mennä toisinkin ja lopputulos olisi voinut olla toinen. Lopputuleman vastuu on yhteiskunnassamme asetettu naiselle, mutta onneksi elämässäni moni mies on toiminut oikein ja olen säästynyt paljolta. Mutta moni muu ei ole säästynyt. Sydäntäni särkee moni asia mitä naisille on tapahtunut, vieraiden ja erityisesti tuttujen miesten toimesta. Ja osa omille läheisilleni. On ollut lähisuhdeväkivaltaa, raiskauksia ja kaikkea muuta siltä väliltä ja ulkopuolelta. Olen pelännyt ystävieni puolesta, jotka ovat lähteneet yksin kotiin vaihtelevassa kunnossa baarista tai illanistujaisista. Olen itsekin tehnyt samaa ja joutunut aina ilmoittamaan läheisilleni saapuneeni turvassa kotiin. Koska niin tulee tehdä.

Harvemmin silloin pelätään, että kaatuu ja murtaa nilkkansa. Silloin pelätään, että joku (lue mies) käyttää tilannetta hyväkseen ja toimii väärin. Harvemmin kaduilla pelkäät minkään ikäluokan naishenkilön toimintaa tai koet velvollisuudeksesi vaihtaa suuntaa tai puolta kadulla välttääksesi kontaktia. Harvemmin baareissa pelkäät naisten lähentelevän, seuraavan kotiin tai vessaan mielessään jotain muuta kuin henkevien keskustelu. Joissain baareissa vessoista on poistettu lukot, jotta mahdolliset hyväksikäyttötilanteet on helpompi ennaltaehkäistä. Se on pieni asia, mitä voidaan tehdä siihen verrattuna, että tekijä ei tekisi niin. Ja tilastollisesti se mitä todennäköisimmin on mies. Silti kyseessä on kuitenkin yhteiskunnallisesti ”naisten ongelma” ja toimintaohjeita sen välttämiseksi annetaan naisille.

Vaikka väittämä ”ei kaikki miehet” on faktuaalisesti totta, se vie huomioita pois siltä tosiasialta että näitä asioita tapahtuu päivittäin. Että lähes kaikki tai jopa kaikki naiset ovat kokeneet pelkäävänsä tietynlaisissa tilanteissa, ja jopa osa miehistä. Nämä miehetkään eivät pelkää sitä että mahdollinen hyökkääjä tai seuraaja on naishenkilö, vaan näissäkin tilanteissa pelko kohdistuu todennäköisimmin mieheen. Vaikka ongelmana onkin vain tietty osa miehistä, on kaikilla vastuu ennaltaehkäisyssä. Uskon, että aika moni mies on huomannut kavereidensa käytöksessä asiattomuuksia tai viitteitä siihen, että mies voisi syyllistyä jonkun toisen ruumiinkoskemattomuutta rikkovaan rikokseen, mutta ei ole tehnyt asialle mitään.

Jokaisella on vastuu reagoida sovinistiseen huumoriin tai vihjauksiin laittomasta toiminnasta. Oli se sitten tarkoitettu huumorilla tai ei. Vain ottamalla yhdessä vastuuta ja pitämällä toistemme puolia voimme vaikuttaa siihen, ettei ulkona tai omien seinien sisällä tarvitse pelätä. Jos huomaat merkkejä, niin toimi! Voit ilmoittaa siitä viranomaisille tai mikäli mahdollista auttaa vaarassa olevaa poistumaan tilanteesta. Oli kyseessä sitten tuiki tuntematon, ystävä tai parisuhteen sisäinen tapahtuma, ei kenenkään tulisi joutua henkisesti valmistautumaan siihen, että oma ruumiillinen tai henkinen koskemattomuus tai edes turvallisuuden tunne rikkoutuu. Meidän pitäisi pystyä luottamaan toisiimme, että kohtelemme toisiamme hyvin ja kunnioittaen. Eikä se tule tapahtumaan ellei asialle tehdä jotain.

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

Vuosi eristyksissä

Nyt kun olemme eläneet vuoden koronan aiheuttamia muutoksia, uskallan alkaa avata ajatuksiani siihen liittyen. Ensimmäinen kevät oli niin hullunmyllyä, etten oikein edes osaa sanoa miten sen kanssa pärjäsin. En ilmeisesti kovinkaan hyvin, mutta tässä ollaan. Uskon, että monella meistä on ollut samanlaisia tuntemuksia siitä huolimatta onko ollut terveydenhuollon työntekijä, opiskelija, työtön tai etätöissä. Omaksi onnekseni olen pystynyt olemaan koko tämän ajan töissä ja tienaamaan rahaa elääkseni. Minulla on ollut koira, joka on tuonut sisältöä elämään kun sitä ei ole ollut. Olen pystynyt elämään suhteellisen normaalissa arkirytmissä, vaikka moni palauttava asia kuten liikunta ja ystävien näkeminen on ollut merkittävästi vähempänä.

Omalla kohdallani yksinolo on ollut yksi eniten mielenterveyttäni horjuttavimmista tekijöistä, sillä pyrin kiireellä korvaamaan itsestäni huolehtimisesta. Läheisten kanssa keskusteleminen on helpottanut omien tunteiden peilaamista, joka on pitänyt perspektiivin realistisena ja mielen rauhallisena. Ehkä paras selviytymiskeinoni on ollut puhua parhaan ystäväni kanssa puhelimessa ulkoillessani koiran kanssa, jolloin tuntui etten ollut kävelyllä yksin vaan jonkun kanssa. Ilman tätä tunteiden vapautusmekanismia olen huomannut ajatusteni kiertävän niin tiheää kerää, että se on vaikuttanut kaikkeen muuhunkin elämässäni. Vuorovaikutuksen lisäksi kaikki luovat keinot ovat auttaneet stressin käsittelyssä ja ajatuksien viemisessä muualle. Viime vuonna maalasin paljon ja kuuntelin äänikirjoja, tämän vuoden puolella olen pyrkinyt kuuntelemaan paljon podcasteja ja aloitin soittamaan kitaraa pitkän tauon jälkeen. Kirjoittamaan en ole kuitenkaan pystynyt aikoihin, vaikka se on aiemmin ollut minulle tärkeä tapa purkaa ajatuksiani.

Keväällä ”lusin” karanteenissa enemmän kuin tarpeeksi. Se jos jokin oli pidemmän päälle henkisesti kuormittavaa. Kaksi viikkoa elämästäni poistuin kotoani vain ulkoiluttamaan koiranpentua, joka näin jälkeenpäin piti minut pääsääntöisesti järjissäni. Siihen aikaan kuului myös pennun opettamista yksinoloon, joka käytännössä on yhtä vaikeaa kuin kuulostaa. Muistan maanneeni sohvalla kuunnellen Harry Potter äänikirjaa ja kuunnellen itkevää pentua oven takana, joka tietenkin tiesi ettei hän ollut yksin vaikka yritin olla niin hiljaa kuin mahdollista. Pelasin ensimmäistä kertaa vuosiin SIMSiä, mikä sai ajatukset niin tehokkaasti muualle, että pelasin sitä hieman liikaakin. Vaikka tämä ääripää oli elämääni vain kerralla kahden viikon ajan, uutistulva ja maailman tapahtumat saivat jo ennestään järisseen tavan olla ja elää entistä vaikeammaksi. En ole varmaan ainut, joka jossain vaiheessa vuotta alkoi säännöstellä uutistenlukuaan, mikä on hyvä ja terve tapa vetää rajat oman henkisen hyvinvoinnin tukemiseksi jo ennestään kuormittavassa tilanteessa.

Näistä tämän postauksen kuvista on reilu vuosi aikaa, ellei kauemminkin. Olen viime aikoina ollut niin omassa kuplassani ja yrittänyt selvitä, että koen myös muuttuneeni ihmisenä. En osaa samaistua kuviin, vaan näen niissä aivan eri ihmisen kuin tänä päivänä. En ole myöskään ollut aikoihin kameran edessä, olen syönyt epäterveellisemmin, nukkunut liikaa ja vetäytynyt omiin ajatuksiini niin hyvässä kuin pahassa. Olen aina saanut energiaa haasteista ja mahdollisuuksista, jotka ovat olleet vuoden aikana vähäiset. Mahdollisuudet ovat kadonneet ongelmien, murheiden ja esteiden alle. Itsevarmuuteni on jollain tasolla vahvistunut, sillä en halua ottaa paineita asioista joihin tiedän etten todellakaan pysty vaikuttamaan. Toisaalta se on myös romuttunut, sillä uusien asioiden kokeileminen tuntuu aina vain hankalammalta.

Päivittäiset asiat vievät niin paljon energiaa, ettei ylimääräiselle ole sitä jäänyt. Toisaalta elämän ollessa näin rajoittunutta ja mahdollisuudet ovat enemmänkin riskejä, ei arkisiin asioihin keskittymisestä ole mitään haittaa. Päinvastoin. Silloin kun omat voimavarat ovat vähissä, ei kukaan hyödy siitä että yrität liikaa ja annat enemmän kuin on annettavaa. On ihan sallittua välillä hengähtää ja nyt jos koskaan on sille oikea aika. Emmeköhän me kaikki nouse tästä kaaoksesta voittajina feenikslinnun lailla ja meistä tulee juuri niitä ketä meistä on aina pitänyt tulla?

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

LOMAN TARPEESSA

Minulla alkoi viikko sitten kuukauden loma. Voin sanoa vilpittömästi sydämeni pohjasta, että olen ollut jo kauan loman tarpeessa ja kieltämättä hieman loppuun palanut. Olen viimeksi ollut yli viikon lomalla 2018 marraskuussa (Balilla) ja sen jälkeen minulla on ollut viikon mittaisia lomia joista yhden aikana lopetin koirani ja muuta yhtä kevytmielistä. Länsimaisissa yhteiskunnissa ihmiset ovat erittäin työorientoituneita ja pahimmillaan tekevät pitkää päivää yhtäjaksoisesti pidempiäkin aikoja. Koronakevään aikana kun lomia uhattiin perua ja työntekijöiden jaksamista koeteltiin toden teolla, olen alkanut miettiä omaa palautumistani yhä enemmän. Jo ennen maailman tilanteen epävakautumistakin koin loppuunpalamisen merkkejä, jotka vaativat jo ulkopuolista apua.

Ihmisten palautumista on tutkittu enemmänkin ja varsinkin työelämän vaatimusten kasvaessa ihmisten jaksamista on jouduttu tutkimaan yhä enemmän. Harvempi käyttää täyden kesälomaoikeutensa kesälomakautena, jos työyhteisö antaa siihen mahdollisuuden. Tämän vuoksi työntekijät eivät pääse palautumaan riittävästi ja työorientoituneisuus kostautuu. Erityisesti nuorilla on työuupumukseen viittaavia oireita yhä enemmän ja näihin joudutaan puuttumaan yhä vaihaisemmassa vaiheessa nuoren uraa. Erityisesti sosiaali- ja terveysalalla jossa työ on usein niin henkisesti- kuin fyysisesti kuormittavaa, ei työoloilla ja palkalla saada kompensoitua työntekijän panosta niin, että he pysyisivät tekemään työtä kauemmin. Siksi monet sosiaali- ja terveysalan työntekijät vaihtavatki pian alaa, sillä pienemmällä vastuulla saa paremman korvauksen monella muulla alalla. Se tarkoittaa sitä, että osaavaa henkilökuntaa ei ole, eikä yhteiskunnalla ole resursseja varautua rankkoihin pandemiatilanteisiin. Jo ennen poikkeustilaa henkilökuntaa kiiteltiin jatkuvasta joustamisesta ilman muunlaisia korvauksia. Todennäköisempää venymisestä saatavaa vaikutusta on yt-neuvottelut tai muut säästötoimet.

Liian lyhyet lomat voivat olla joillekin hyvä tapa jaksottaa työntekoa, mutta tutkimuksellisessa mielessä ihminen tarvitsee vähintään 3 viikon yhtäjaksoisen tauon työnteosta ennen kuin keho fyysisesti alkaa reagoida lomailuun. Tämä näkyy mm. laskevana verenpaineena ja kortisolitasona.  Vasta tämän jälkeen aivoissa alkaa tapahtua muutoksia, jotka mahdollistavat uudenlaiset ajattelumallit ja toiminnan joka auttaa myöhemmillä stressikausilla, eli kun työntekijä palaa normaaliin arkeen. Aivot vaativat aikaa kehittyäkseen ja myös levätäkseen, joten liian lyhyet lomajaksot eivät mahdollista koko kehon lepoa.

Ilmeisesti Stanfordin yliopistossa on tutkittu usein lomailuun ja hetkeen pysähtymiseen liittyviä ihailun ja läsnäolon tuntemuksien vaikutusta ihmiseen. Kun pysähtymme hetkeen ja kunnioitamme ja ihailemme ympäröivää maailmaamme ajan taju pitenee, eli sama aika tuntuu mielessämme pidemmältä kun siihen keskittyy. Arki menee usein samalla painolla, jolloin lomalla tulee nauttineeksi elämästä enemmän. Siksi lomalla onkin hyvä hakeutua esimerkiksi luontoon, jolloin ihminen on läsnä ja kokee laadullisesti enemmän. Tämä aikaan saa usein positiivisia tuntemuksia, jotka näkyvät kiltteinä tekoina muille ja positiivisempana elämänasenteena. Ehkä siksi oravanpyörässä olevat ihmiset vaikuttavat niin äksyiltä, koska he eivät ole nauttineet elämästä hetkeen.

Itse priorisoin yhtäjaksoista lomaa lyhyitä jaksoja enemmän mainitsemistani syistä johtuen. Tällöin ei tule myöskään paineita suorittaa lomaa, vaan iloa voi löytää esimerkiksi myöhäisillan kävelylenkeistä koiran kanssa kun kesä tuoksuu vielä, mutta illat alkavat pimetä. Jos tekee mieli olla tekemättä mitään, voi tehdä niin ja tylsyyden vääjäämättä iskevän tekee niitä asioita joita on lykännyt arkena pidempäänkin. Silloin on myös aikaa miettiä miten oikeasti haluaa elää ja kuinka sen saavuttaa. Työnteko saattaa monelle (kuten ajoittain itsellenikin) olla niin iso prioriteetti, että se menee kaiken edelle. Liian kova työnteko ei kuitenkaan tee tilaa luovuudeelle. Joutilaisuus lisää luovuutta, joten tauko työnteosta saa aikaan usein jatkossa parempia tuloksia kun työntekijäkin on levänneempi.

Viikkoa myöhemmin huomaan vielä palaavani työajatuksiin, mutta uskoisin jo viikon päästä ajattelevani eri tavalla. Kolmannen viikon jälkeen saatankin huomata jo todellisia muutoksia omassa jaksamisessani ja voinnissa. Pitkän työputken jälkeen onkin hauska tehdä tällainen pieni empiirinen tutkimus, että miten kuukauden loma omaan kehoon vaikuttaa. Ainakin unen määrä ja laatu on hieman parantunut, ja olen ehtinyt viikossa suppailla, veneillä, pelata minigolfia, maalata uudestaan kodin pintoja ja kirjoittaa blogia. Ei liene virhe väittää, että ”loma on ihmisen parasta aikaa”.

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

KUN PENTU TULEE KOTIIN

Perheesemme tuli tänä keväänä pieni karvainen kaveri nimeltä Nala. Nala on erittäin tempperamenttinen ja innokas kaveri, joka näkee uuden ystävän jokaisessa vastaantulijassa vaikkei rakkauden määrää osaa vielä oikein säännöstellä. Nala saa myös hermot niin nopeasti kireälle itsepäisyydellään tarvittaessa, eikä tahtojen taistolta ole tämän pennun kanssa vältytty. Koiran hankinta sen hyvistä ja huonoista puolista huolimatta on tärkeä päätös, joka tulee tehdä huolella ja erityisesti rodun ja kasvattajan valinnalla on paljon merkitystä siihen miten pennun kanssa arki alkaa rullaamaan. Itselläni on yli 15 vuoden kokemus koirista, ja Nala onkin 9. koira elämässäni. Tiedän siis jutun jos toisenkin, mutta silti aina uuden koiran ja tässä tapauksessa uuden rodunkin kohdalla tuli tänka på tilanteita pahimmillaan päivittäin. Nala on nimittäin tiiberinterrieri, joka ei nimestään huolimatta ole terrieri vaan enemmän paimenkoira, jonka juuret tulevat Tiibetin vuorilta. Tibbe on pyhä koira ja tuottaa hyvää onnea, jonka saattoi antaa lahjaksi toiselle, eikä koirasta saa luopua epäonnen pelossa. Kuten jo sanoin, tiibetinterrieri on minulle rotuna uusi tuttavuus, johon päädyin pitkän selvitystyön perusteella.

Koska asun kerrostalossa halusin koiran joka sen tyyliseen elämään hyvin sopii. Tiibetinterrieri ei ole aiempien koirieni tapaan (jotka olivat bichon friséitä ja löwchen) yhtä haukkuherkkiä ja kiintyvät omistajaansa voimakkaammin. Tiibetinterrierillä on pitkä paksu turkki, joka vaatii paljon turkinhoitoa. Olen kuitenkin tähän ennestään jo tottunut, ja tibben turkki on jopa bichonia helpompihoitoisempi, sillä sitä ei tarvitse trimmata. Jouduin kuitenkin valmistautumaan päivittäiseen turkinhoitoon ja työlääseen pesemisrumbaan. Turkin hoitaminen on tärkeä osa koiran hoitoa, sillä huonosti hoidettu turkki voi pahimmillaan johtaa vakaviin ihotulehduksiin. Koiran hankinta ei ole halpa sijoitus, siihen uppoaa rahaa jokaisena sen elämänsä vuotena paljonkin koiran terveydestä ja muista investoinneista riippuen. Koira onkin hyvä vakuuttaa, jotta mahdolliset yllättävät eläinlääkärikulut saa tarvittaessa korvattua. Sen lisäksi koira tarvitsee perustarvikkeita, sekä mahdollisia muita tarpeita rodun ja käyttötarkoituksen mukaan. Tämä onkin syytä pitää mielessä kun koiraa hankkii. Se myös sitoo menemisiäsi paljon, erityisesti jos perheessä ei ole muita ketkä koirasta pitävät huolta. Elämäsi pyöriikin siitä eteenpäin koiran rytmin mukaan, mutta usein nämä kaikki asiat ovat pientä koiran antaman ilon rinnalla.

Koiran ensimmäiset viikot ovat totuttelua. Ensimmäisinä öinä koira voi ikävöidä emoaan paljonkin, joten on suositeltavaa nukkua koiran kanssa samassa tasossa lattialla aluksi. Missään nimessä pentua ei saa ottaa sänkyyn, joka on yhtään maanpinnan yläpuolella, jotta pentu ei putoa ja kuole. Valitettavasti olen kuullut tuoreiden koiranomistajien tehneen tällaisen virheen, joten en voi olla painottamatta että pentua ei oteta sänkyyn tai sohvalle ilman valvontaa. Pentu tarvitsee paljon virikkeitä ja vahtimista aluksi, jotta mahdollisilta tuhotöiltä vältytään. Koira ei ymmärrä mikä on oikein ja mikä väärin, joten koiran toimiessa oikein tätä on syytä kehua runsain mitoin ja ympäristön hallinnalla (esimerkiksi pentuaitaus yksinoloajaksi) välttää tilanteita joissa koira voisi toimia väärin. Pentu pissaa ja ulostaa sisään todennäköisesti kymmeniä ja kymmeniä kertoja pentuaikanaan. Leikin päätteeksi, herätessään ja syönnin jälkeen koira onkin syytä käyttää heti ulkona, jos koiran on tarkoitus oppia sisäsiistiksi. Pyrimme koiran ulkona käyttämiseen kahden tunnin (parhaimmillaan tunnin välein) koko varhaisen pentuvaiheen, jotta sisäsiisteys harjaantuisi jo varhaisessa vaiheessa. Matot ja muut ”väärät” alustat kannattaakin ottaa pois ja korvata sanomalehdillä tms, jotta pentu voi tehdä tarpeensa jalkojen luistamatta.

Pentu on pentu kauankin pikkupentuajan jälkeen. Esim. koira pystyy pidättämään kunnolla vasta yli puolivuotiaana, yli vuodenkin ikäinen koira on vielä usein toiminnaltaan pentumainen ja sen keskittymiskyky vielä herpaantuu herkästi. Pennun kasvatuksessa onkin hyvä olla ripaus huumorintajua, ettei pääse turhautumaan pennulle joka ei vielä ymmärrä miten haluat tämän toimivan. Koiralle selkeät rajat ovat tärkeitä, joten sallitut ja kielletyt asiat tulee pysyä samoina koko tämän elinajan. Tämä lisää luottamusta sinuun omistajana ja lauman johtajana, joten koira voi elää mahdollisimman stressitöntä ja hyvää elämää. Koiran ei tulisi päättää kodin olosuhteista tai vaikka lenkin etenemistahdista, vaan sinun tulisi pystyä riittävään johtajuuteen koiran kanssa, jotta tilanne pysyy hallinnassa ja koira ei koe stressiä johtajuusaseman ylläpitämisestä. Yksinkertaiset käskyt auttavatkin kommunikaatiossa koiran kanssa, jotta yhteistyö sujuu tilanteessa kuin tilanteessa parhaiten. Koira oppimisvauhdistaan riippuen oppii paljonkin, myös huonoja tapoja, joten johdonmukaisuus on avain koiran oppimisessa kunnon koirakansalaiseksi. Älä epäröi hakeutua esimerkiksi pentukursseilla, sillä siellä saa helposti sosialisointiin ja koiran oppimiseen apua ja tukea.

Sanotaan, että koiran sosialisointi ja maailmaan tutustuttaminen tulisi tehdä ennen 12 viikon ikää. Tällöin koira oppii mikä on normaalia ja mikä ei. Esimerkiksi jos koira liikkuu paljon autolla tai julkisilla liikennevälineillä, tulisi koira totuttaa näihin jo varhain. Muihin koiriin tutustuttaminen aloitetaan tuttujen ja turvallisten koirien kanssa niin, että tiedät koiran olevan rokotettu ja terve. Pentu saa lopulliset rokotteet vasta 16 viikon iässä, joten ennen tätä koirapuistoja ja vieraita koiria on hyvä välttää. Vieraile tuttujen luona, käy kauppakeskuksissa ja altista koira mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi pyöräilijöille tai muulle koirasta ”eriskummalliselle”. Myöhemmässä vaiheessa koiraa on helpompi sitten vielä kaikkialle jos se on koiran tulevaisuudessa tarpeellista. Anna pennun kuitenkin tutustua omaan laumaan ja sen jäseniin ensimmäiset 2 viikkoa, jotta koira saa rauhassa totuttautua uuteen kotiin ja ympäristöön. Koira on perheenjäsen ja osa laumaa, joten kun opitte koiran kanssa mahdollisimman paljon toisistanne ja otatte aikaa oppia ja kehittyä niin pennusta tulee varmasti hyvä koirakansalainen kenen kanssa on hyvä jakaa seuraavat 10-15 vuotta!

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

STAYCATION

Suomi alkaa asteittain avautua ja mahdollisuudet ajanvietolle lisääntyä. Matkailua ei vielä pysty harrastamaan ulkomaille kuin erittäin rajoitetusti, joten koronatilanteen luoman stressin lievittämiseksi voisi harkita muitakin keinoja. Esimerkiksi omalla paikkakunnalla matkailu ns. ”staycationin” muodossa voi olla hyvä ja edullinen idea tavallisen lomamatkan sijaan. Itse kävin tammikuussa lomallani Helsingissä Lapland Hotelsissa yön ihanassa huoneessa, jossa sain nauttia kylvystä ja parhaasta seurasta. Lapland Hotels oli kokemuksena ikimuistoinen, sillä koko hotelli, huoneet, aamupala yms sopivat teemaan paremmin kuin hyvin.

Olen aiemminkin ehdottanut toiselle puoliskolleni yötä Helsingin hotellissa, mutta hänelle ajatus oli aluksi turhan vieras. Miksi mennä hotelliin kun halvemmalla voi nukkua omassa sängyssä? Mutta molemmille tämä yö Lapland Hotelsin eksklusiivisessa huoneessa, jossa sai saunoa ja kylpeä tavallisten mukavuuksien lisäksi oli ihana kokemus. Erityisesti parisuhdeviikonlopun tai rentoutusloman muodossa staycation toimii erinomaisesti. Ei tarvitse stressata kotiaskareista tai siivoamisesta, voit nukkua hotellin pehmeässä sängyssä ja nauttia aamupalaa jonkun toisen tekemänä. Halutessaan hotellin palveluista voi valita kaikenlaista tehostamaan rentoutumista ja palautumistaan, kuten hotellista riippuen spa-palveluja, ravintolapalveluja ja muuta mukavaa.

Staycationin ei aina tarvitse olla yö jossain, vaan se voi olla oman kotikaupungin nähtävyyksien, palveluiden ja muiden kokemista. Voit vaikka käydä paikassa jossa et ole koskaan ennen käynyt ja pitää vaikka piknikin, tai mennä uuteen mielenkiintoiseen ravintolaan syömään. Tee turistikierros ja valokuvaa kauniita paikkoja ja asioita matkan varrella. Tee rentouttava kävelylenkki lähipuistossa ja nauti jäätelökojussa pallo kesän uutuusmakua. Vietä päivä kotisi ulkopuolella tehden asioita, joita et normaalisti tekisi ja koe jotain uutta. Sen ei tarvitse maksaa maltaita tai sisältää niin paljon ohjelmaa, ettet ehdi nauttia jokaisesta kokemuksesta. Staycationin hyvä puoli on se, että jos tekemistä olisi liiaksikin voit useimmiten siirtää sitä toiselle päivälle sillä et ole menossa minnekkään kotipaikkakunnaltasi.

Staycationin voi järjestää myös omassa kotonaan, kunhan luo asianmukaisen tunnelman lomafiiliksen saavuttamiseksi. Tilaa tai nouda ruokaa suosikkiravintolastasi, kokeile uutta reseptiä, katso elokuvamaraton rakkaiden kanssa. Voitte myös tehdä ihonhoitorituaaleja yhdessä esimerkiksi kasvonaamion muodossa. Halutessasi voit myös tehdä naamion itse alusta asti, sillä internet on täynnä erilaisia ohjeita niiden tekemiseksi yksinkertaisista raaka-aineista kotonasi. Taivas on vain rajana, mutta ainut sääntö on että sen tulisi olla hauskaa ja rentouttavaa. Se voi jollekin olla pitkä pyöräretki uimaan, toiselle taas yö hotellissa ja kolmannelle kolmen ruokalajin illallisen valmistaminen yhdessä. Pyhitä aika tälle ilman häiriötekijöitä, jotta saat lomastasi kaiken irti. Miten sinä aiot viettää staycationiasi?

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

SORI

Onko siellä ruudun takana ketään muuta, joka pahoittelee kaikesta? Jos on tehnyt jotain, joka ei välttämättä ole kaikkien mieleen, tai ainoastaan kertoo oman mielipiteensä johonkin. Taylor Swiftin Netflix dokumentissa hän kertoo naisen roolista tulla nähdyksi, muttei kuulluksi. Hänkin dokumentin loppuvaiheella pahoitteli ilmaisemansa mielipidettään hänelle tärkeästä asiasta. Se mikä tässä pisti itselleni silmään on se mitä hän sanoi seuraavaksi; hän huomasi pahoitelleensa sitä että hän nosti ääntään omassa kotonaan, jonka hän oli ostanut omilla rahoillaan jotka hän oli ansainnut kirjoittamalla omasta elämästään. Onko muka oikeasti niin totta, että me naiset olemme tottuneet pahoittelemaan olemassaoloamme? Näköjään kyllä. Varsinkin jos se voi herättää minkäänlaisia ajatuksia tai tunteita muissa.

Olen viime aikoina kiinnittänyt tähän enemmän huomiota ja huomannut, että niin itse kuin ihmiset ympärilläni (naispuoleiset henkilöt erityisesti) pahoittelevat milloin mistäkin. Äänen korottamisesta, suoraan sanomisesta tai mistä vain. Syytä tähän en ole vielä löytänyt. Mahdollisesti se johtuu siitä, että haluaa lievittää syyllisyyttä tilan ottamisesta tai omana itsenään olemisesta tai siitä, että olemme oppineet sen olevan oikea tapa toimia. Meillä on kuitenkin oikeus olla ja tuntea. Meidän ei pitäisi kokea syyllisyyttä ja pyytää anteeksi kaikesta. Tämä ei tarkoita sitä, että muita saisi kohdella epäoikeudenmukaisesti. Jatkuva anteeksipyytely ei useinkaan liity siihen, että on oikeasti toiminut väärin ja pyytää sitä anteeksi. Tämä on tärkeää oman ja toisen hyvinvoinnin kannalta. Anteeksipyytely liittyy arkisiin asioihin, kuten avun pyytämiseen tai tuodessaan oman mielipiteensä kuulluksi.

Kaikesta pahoittelu vie meidän omaa itsekunnioitustamme ja oman arvon tuntoamme alaspäin. Kun teemme sitä riittävän monta kertaa, alamme itsekin uskoa siihen että täytyy pahoitella kaikesta. Kukaan meistä ei ole täydellinen pikkulapsi, joka käyttäytyy joka tilanteessa. Meillä kaikilla on omat haasteet elämissämme mitkä kuormittavat joinain päivinä enemmän ja joinain vähemmän, ja asioita joista välitämme niin paljon että haluamme saada asiaan muutosta ja ajatuksemme kuuluviin.

Absurdi oman elämäni esimerkki syntyy Whatsapp-keskusteluryhmästä ystävieni kanssa. Koin turhauttavan tilanteen työssäni, josta avauduin ystävilleni viestisovelluksessa. Myöhemmin pahoittelin asiaa ja reaktiotani jälkeenpäin vedoten huonoon päivään. Ystäväni reaktio tähän oli ymmärrettävästi järkytys, että miksi pahoittelisin oman pahan olon purkamista ystäville. Aloin ihmettelemään sitä itsekin, että miksi koen etten ansaitse tilaa sanoa mitä ajattelen. Tai jos sanon jotain ääneen, minun täytyy pahoitella ja vähätellä sen merkitystä.

Anteeksipyytäminen on voimakas keino, jos on tehnyt virheen joten sen käyttäminen muissa tilanteissa voi viedä pois sen tehoa jatkossa. Itse ainakin pyrin tekemään niin, että minimoin turhasta pahoittelua jotta sen arvo pysyisi korkeana. Omien rajojensa löytäminen ja niistä kiinni pitäminen helpottaa anteeksipyytelyn vähentämiseen. Jos ylität toisen rajan, on pahoittelu asianmukaista. Jos tiedostat omat rajasi ja ilmaiset ne muillekin ei se ole pahoittelun aihe. Ja kuten jo aiemmin sanoin, avun pyytäminen on oikeus josta ei tarvitse pyytää anteeksi. Jos sinulla on huono päivä ja tarvitset läheisiltäsi tukea ja lohtua, sinulla on oikeus pyytää sitä. Eikä se ole missään nimessä väärin.

Meille suomalaisille nöyryys on jonkinlainen hyve, jota tulisi vaalia kaiken muun kustannuksella. Pitäisi toimia niin, ettei aiheuttaisi muille harmia ja näyttäisi heidän silmään edustavalta. Omaa olemassaoloaan pyydetään anteeksi, kun se ei yllä omiin saavuttamattomiin odotuksiinsa. Usein joudumme näissä tilanteissa pahoittelemaan vain itsellemme, kun on todennäköisempää ettei kukaan muu ole edes huomannut ”vajavaisuuttasi”. Emme huomioi ympäristöämme ja muita riittävästi, joten usein se mikä itseään vaivaa ja häiritsee, ei ole tullut toiselle mieleenkään. Joten sinun ei tarvitse pyytää anteeksi sitä, että olet sellainen kuin olet, tai että olet olemassa.

blazer MASSIMO DUTTI

trousers BCBG MAX AZRIA

lace top ZARA

bag MICHAEL KORS

bag strap GINA TRICOT

boots WONDERS

necklace THOMAS SABO

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

MITÄ SOMETAUKO SAI AIKAAN?

Kirjoitan ensimmäistä blogipostaustani kuukausiin. Katsoinkin, että olen tehnyt edellisen postauksen 30.11. viime vuoden puolella eli taukoa kertyi kokonaisuudessaan yli 2 kuukautta. Tein niin kokonaisvaltaisen tyhjennyksen sosiaalisen median kanavissani, että en ottanut yhtään kuvaa koko aikana, poistin Instagramista ja muista kanavista kaikki ne seuratut tilit, jotka eivät olleet lähipiiriäni, muutin yritystilin henkilökohtaiseksi, piilotin Facebookin sivun blogilleni, jotta saisin täydellisen rauhan antaa aikaa itselleni. Kieltämättä kyseessä oli myös täydellinen haluttomuus tehdä blogia, joten en halunnut pakottaa sitä vaan käytin kaikki vähäiset voimavarani syksyllä siihen että selvisin päivästä toiseen. Ja se riitti. Tänä vuonna olenkin ottanut päätehtäväkseni kiinnittää huomioita omaan hyvinvointiini ja tehdä niitä asioita, jotka oikeasti tukevat sitä ja saavat minut voimaan hyvin. Olen tehnyt paljon vaikeita päätöksiä, avautunut ihmisille ja huomannut kuinka avun hakeminen on tärkeää, kun omat voimavarat eivät siihen enää riitä.

Mutta sitten hieman parempiin ajatuksiin, eli ne positiiviset asiat, joita sometauko sai aikaan. Poistettuani ylimääräiset sometilit joiden tarkoituksena oli lisätä kulutustani ja saada haluamaan enemmän (mm. asioita joita en tarvitse tai en muuten pysty saavuttamaan) koin ikäänkuin vapautuksen kulutushysteriasta. Huomasin, etten tarvitse yhtä pakkomielteisesti materiaa ja voin hankkia vain ne asiat joita todella tarvitsen, tai jotka tuottavat minulle iloa. Aloitin myös sijoittamisen pienimuotoisesti, jotta voisin saada aikaan jotain rakentavaa käyttämälläni rahalla. Huomasin, että se kallis tanssitunti joka piristää mieltäni paljon ei tunnukaan enää niin kalliilta, kun laskee sen tuoman lisäarvoon omaan hyvinvointiini.

Sosiaalinen media vie meiltä niin paljon aikaa ja energiaa, että emme pysty keskittymään mihinkään muuhun. Puhelin löytää itsensä kädestäsi jatkuvasti ja jatkuvasti uutta informaatiota tulee mieleesi selaamalla eri sosiaalisen median kanavia. Luopumalla näistä kanavista mahdollisimman paljon saat aikaa käsitellä sitä mitä omassa mielessäsi pyörii, eikä informaation määrä saa keskittymistäsi herpaantumaan. Koin itseni ikäänkuin vapaaksi sosiaalisen median kohinalta, joten yksinkertaisten asioiden arvostaminen oli helpompaa. Kukaan ei kertonut sinulle jatkuvasti uusista ”tarpeista” ja ”haluista”, joten voit keskittyä siihen mitä oikeasti haluat ja tarvitset. Omalla kohdallani tarvitsin tilaa käsittelemään tunteitani, jotta voin paremmin. Sen lisäksi pysyin keskittymään olemaan läsnä itselleni ja muille ihmisille paremmin kuin aikoihin. Ikäänkuin se toinen todellisuus eli sosiaalinen media, joka on kokoajan varjostamassa oikeaa todellisuutta oli poissa. Totuttuasi siihen, ettei sinun tarvitse olla hakemassa lisää tietoa, puhelin tai tietokone jolla käytät sosiaalista mediaa jää helpommin laukkuun tai pöydälle, etkä välttämättä edes muista sen olemassaoloa.

Kun saat tilaa sosiaaliselta medialta ja otat aikaa itsellesi, saat myös sosiaalisen median sisällöstä enemmän. On se sitten vastuullisuuden lisääntyminen omassa toiminnassasi ja kuluttamisessä, oman hyvinvoinnin lisääminen tai aikaa läheisillesi, on se paljon aidompaa ja helpompaa kun käyttö on kohtuullista. Kuten kaikessa, kohtuullisuus on olennainen osa sen käyttöä. Valitettavasti emme osaa käyttää sosiaalista mediaa enää kohtuullisesti, sillä se on niin olennainen osa arkeamme. Oma vieroitukseni sosiaalisesta mediasta alkoi sadoilla ”turhilla” tutkintakerroilla, kunnes lopulta toistojen myötä ymmärsin etten saa mitään lisäarvoa toistuvalla puhelimen kurkkimisella. Olemme ehkä unohtaneet miten maailma on toiminut ilman sosiaalista mediaa, joka määrittelee sen miten toimimme arjessa esimerkiksi tappamalla aikaa julkisissa kulkuvälineissä kun tylsyys on kuollut sukupuuttoon.

Kun ei ole painetta julkaista tiettyä määrää sisältöä, ylläpitää tietynlaista tyyliä julkaisuissaan tai kuvata säännöllisesti jotta olisi riittävästi kuvia postauksia ja Instagramia varten elämä helpottuu huomattavasti. Jokainen tilanne ei ole mahdollisuus kuvalle vaan pystyt nauttimaan paremmin läsnäolosta. Huomaat omat ajatuksesi paremmin, kun et ole keskittynyt ainoastaan oman feedisi täydentämiseen. Se voi välillä tuoda esiin hankalampiakin ajatuksia, joiden työstäminen on tärkeää. Hukuttautumalla sosiaaliseen mediaan oma henkinen hyvinvointi jää usein kakkoseksi, joten irtautumalla siitä pääsee keskittymään oikeasti itseensä ja siihen mitä haluaa. Ainakin omalla kohdallani se vaati täydellisen irtioton, jotta sain riittävästi tilaa velloa omissa ajatuksissani.

Olen muunmuassa miettinyt mitä haluaisin sosiaalisella mediallani tehdä. Olen kiinnostunut jakamaan hyviä vinkkejä terveyden edistämiseen liittyen, sekä kokeilemaan erilaisia trendihömpötyksiä realistisen arvion jakamiseksi teille. Haluaisin kumota fitnessmyyttejä, sekä tukea kokonaisvaltaista hyvinvointia ilman kaikenmaailman uusia vempaimia, hökötyksiä ja höpsötyksiä. Haluaisin tehdä vastuullista markkinointia omissa kanavissani, jolloin voisin saada aikaan jotain konkreettista hyvää. Mutta en osaa sanoa onko minulla vielä voimavaroja siihen. Enkä tiedä onko tälle kysyntää, jotta hyötyisin itsekin käytännössä siitä jotenkin. Tällä hetkellä se vaatisi rahallista panostusta muunmuassa sivun tallennustilaa lisäämällä, joten en haluaisi huomioiden taloudellisen riskin tehdä sitä turhaan. Mutta eiköhän se selviä ajallaan.

rain coat RAINS

turtleneck sweater ZARA

leather pants &OTHER STORIES

bag MICHAEL KORS

bag strap GINA TRICOT

boots TOMMY HILFIGER

headband GLITTER

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

MIKSI VIHAPUHE EI OLE SANANVAPAUTTA?

Viime aikoina otsikoissa ja kommenttipalstoilla (tiedän tiedän, älä koskaan lue kommentteja) on puhuttu paljon siitä, miten Suomessa rajoitetaan sanan- ja uskonnonvapautta, sillä useat poliitikot ovat joutuneet esitutkintaan vähemmistöjä herjaavien puheiden vuoksi. Helsingin sanomien artikkelissa valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen puhuu sananvapauden ja rikoksen rajoista, ja siitä miten konteksti siihen liittyy. Puolueyhteyttä korostamatta mm. Perussuomalaiset poliitikot ovat yrittäneet ajaa asiaa, jossa  sananvapaus olisi puhdasta sananvapautta riippumatta siitä loukkaako tai halventaako se jonkin ihmisryhmän ihmisoikeuksia. Perussuomalaiset siis haluaisivat perusoikeuden puhua muista ihmisryhmistä niitä halventavasti, sekä panetella heidän oikeuksiaan ja koskemattomuuttaan niin että olisi sallittua kehottaa raiskaamaan, pakkosteriloimaan tai loukkaamaan tasa-arvoisuutta. Kieltämättä heidän toivomansa lakimuutos tekisi mahdolliseksi sen, että olisi oikein tehdä nettikirjoituksia siitä, kuinka perussuomalaiset ovat tyhmiä ja saastaisia, ja heidät tulisi joko tappaa tai pakkosteriloida, jotta yhteiskuntamme olisi parempi. Näinhän ei tietenkään ole, vaan jokainen meistä poliittisesta vakaumuksesta huolimattaan on oikeutettu mielipiteeseen. Mielipidettään ei kuitenkaan saa tarkoittaa niin, että se loukkaa toista ihmistä tai ihmisryhmää. Eikös se raamatussakin annettu ohje mene niin, että ”tee toisille niinkuin haluaisit itsellesi tehtävän”. Lyhytkatseisuus ei auta tässä tilanteessa, vaan tulisi nähdä kanta myös sen puheen kohteen näkökulmasta.

Tästä hyvä esimerkki on Päivi Räsäseen kohdistuva esitutkinta (tai tarkemmin sanottuna kaksi esitutkintaa), yksi homoseksuaalisuutta parjaava pamfletti 15 vuotta sitten ja toinen viime kesänä julkaistu homoseksuaalien ihmisoikeuksien halventamista korostava tweet liittyen kirkon yhteistyöstä Priden kanssa. Ensimmäisessä esimerkissäni Päivi Räsänen mainitsi homoseksuaalien olevan ”rikkinäisiä ihmisiä”. Rikkinäisiä ihmisiä aiheuttaa mm. henkinen- ja fyysinen väkivalta, seksuaalinen tai muunlainen hyväksikäyttö, sekä yhteiskunnan järjestelmällinen panettelu yksilöä tai ihmisryhmää vastaan. Seksuaaliseen vähemmistöön kuuluminen (vältin tarkoituksella rajaamalla tätä homoseksuaalisuuteen) ei ole syy rikkinäisyyteen, vaan useilla seksuaaliseen vähemmistöön kuuluvalla henkilöllä on usein myös vähintään taustalla kokemus siitä, ettei oma seksuaalisuus, seksuaali-identiteetti tai sukupuoli-identiteetti ole normaalia tai sallittua. Se voi tehdä ihmisestä karrikoidusti rikkinäisen, ja valitettavasti ne saattavat ilmetä samassa ihmisessä. Siinäkään tapauksessa syy ei ole seksuaalisen suuntautumisen, vaan vihapuheen ja yhteiskunnan tavan tuoda nämä asiat esille. Asiat ovat perspektiivistä ja sanavalinnoista riippuvaisia, sekä siihen vaikuttaa konteksti. Kontekstiasiaan en ota tässä tekstissä kantaa, vaan huomioin perspektiivin. Mainitsemani rikkinäisyys on perspektiivi, jota Räsänen on tarkastellut eri suunnasta kuin miten itse muotoilin asian.

Moni meistä on varmaan kuullut tarinan siitä, kun viisi sokeaa ihmistä yrittää kuvailla millainen elefantti on. Ensimmäinen tunnustelee kärsää, ja kertoo elefantin olevan pitkä ja notkea letku. Toinen tunnustelee torahammasta, ja kertoo elefantin olevan kova ja terävä keihäs. Kolmas elefantin jalkaa tunnustellessaan kertoo sen olevan kuin paksu vahva pylväs. Neljäs kertoo hännän perusteella elefantin olevan kuin vahva köysi. Viides sokea mies tunnustelee elefantin korvaa ja kertoo elefantin olevan kuin suuri laaja kaalinlehti.  Jokaisella heillä oli yhtä validi näkemys asiaan, mutta kenenkään kertomus ei ollut oikea. Me kaikki ihmiset olemme kuin näitä sokeita miehiä, näemme asian yhdeltä kantilta ilman koko kokonaisuutta. Siksi on olemassa sananvapaus. Sillä jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen, on tärkeää löytää se raja milloin on kyse ihmisoikeuksien loukkaamisesta ja milloin mielipiteestä. Ja koska emme itse pysty näkemään koko kokonaisuutta, on tärkeää että on olemassa Ihmisoikeus julistuksia ja lakeja vihapuhetta ja ihmisryhmää vastaan kiihottamista varten. Silloin meillä kaikilla on samat oikeudet ja mahdollisuudet.

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

AINA EI TARVITSE OLLA KAIKKI HYVIN

Oletko hetkeen kuullut kliseisempää tokaisua kuin ”It’s okay not to be okay”. Se on kuin suoraan jostain inspiraatiokuvasta jota jaetaan epämääräisellä ja ympäripyöreällä kuvatekstillä omasta päivästä tai elämäntilanteesta. Mutta se on oikeastaan ihan totta. Tai ainakin omalla kohdallani olen huomannut, että kun antaa luvan itselleen tuntea omat tunteensa ja käsitellä ne sellaisenaan, voi myös paljon paremmin. Aina ei tarvitse olla hymy päällä, vaikuttaa aikaansaavalta ja menestyvältä, vaan se on täysin sallittua tuntea itsensä riittämättömäksi, surulliseksi tai epätietoiseksi. Tunteiden tiedostaminen ja niiden hyväksyminen tekee ihmisestä tunneälykkään, joka myös auttaa vaikeissa elämäntilanteissa tai muutoksen keskellä. Joku pystyvät itse hyväksymään omat tunteensa, toinen tarvitsevat peilausta läheisten kanssa keskusteltaessa, kolmas intensiivistä psykoterapiaa toimintatapojensa muuttamiseksi ja neljäs ei välttämättä kykene siihen koskaan.

Olemme kaikki niin erilaisia taustoiltamme, kasvatukseltamme ja persoonallisuuksiltamme, joten vaihtelu kuuluu asiaan. Omassa tapauksessani olen huomannut parhaaksi tavaksi keskustella mielessä pyörivistä asioista jonkun kanssa, jolloin niitä on helpompi käsitellä ikäänkuin ulkopuolella itsestään ja objektiivisemmin. Oman itsensä ymmärtäminen on pitkä ja kivinen tie, mutta jos sille tielle lähtee en usko että sitä katuu lopulta. Vaikeiden asioiden käsittely voi prosessin aikana olla kivuliasta ja hankalaa, jolloin tekisi mieli luovuttaa ja unohtaa asian olemassaolo. Kuten kaikessa työnteossa, ei mikään tule itsestään vaan se vaatii usein istumalihaksia ja ajatustyötä enemmän kuin riittämiin. Kun pahimmasta vaiheesta pääsee yli, on olo jo usein paljon parempi ja miettii että miksi tätä ei ole tehnyt aiemmin.

Vaikka antaisi itselleen luvan tuntea myös niitä haastavia tunteita ja ajatuksia ja pitää niitä sallittuina, tuntee silti usein prosessin haastavaksi. Tunteiden hyväksyminen vain mahdollistaa sen, ettet asian käsittelemisen lisäksi vielä soimaa itseäsi siitä, että olisit jotenkin huonompi ihminen tästä johtuen. Tällaiseksi tunteeksi voisi laskea esimerkiksi ns. yksipuoleisen ihastumisen joka syystä tai toisesta voi joidenkin standardien mukaan olla ”epäasiallinen”. Tunne voi olla lievää pientä ihastumista tai leimahtanut rakkaus, ja se voi aiheuttaa ahdistusta monestakin eri syystä. Vaikka teoriassa voisi olla kyseessä positiivinen tunnetila, ja se usein onkin voi se silti aiheuttaa ahdistusta ja mielipahaa. Tunnetilan hyväksyminen sellaisenaan ja sen käsitteleminen voi kuitenkin helpottaa ahdistavaa oloa, jolloin negatiiviset mielleyhtymät voivat lieventyä. Itse asia voi silloin tuntua enää vain tunnereaktiolta, joka ei vaadi lisätoimenpiteitä ja usein tällöin laantuu sopivan ajan kuluttua.

Käsittelemällä omat ajatukset usein oppii paljon itsestään ja mahdollisesti myös muista ympärilläsi. Pahimmillaan se voi laukausta identiteettikriisin, mutta kuten olen aiemminkin todennut, uskon että paras tapa oppia itsestään ja kehittyä on pieni identiteettikriisi silloin tällöin. En missään nimessä suosittele sitä kenellekään, mutta jos prosessi on käytävä läpi syystä tai toisesta se usein myös opettaa enemmän kuin mikään muu elämässä aiemmin. Voi löytää elämästään haastavia tekijöitä, kuten toksisia ihmissuhteita ja lapsuuden traumoja, jotka ovat muokanneet sinusta juuri sinut. Juuri nämä asiat ovat tärkeimpiä asioita ymmärtää itsessämme, jotta voi hyväksyä itsensä juuri sellaisenaan kuin on. Itse ainakin pyrin usein miettimään asioiden syy-seuraussuhteita, jotta ymmärrän niin itseäni kuin muita paremmin. Kun ymmärtää mistä omat epäterveelliset tavat ajatella maailmasta ja itsestään kumpuavat, osaa käsitellä ne myös sellaisina asioina. Silloin ei esimerkiksi tuo aiempien suhteiden taakkaa uuteen suhteeseen, jos sellainen on ajankohtaista. Virheistään oppii ja pystyy seuraavalla kerralla toimimaan paremmin ja välttää samat virheet uudestaan.

Ajatukseni mitä halusin tällä postauksellani on yksinkertainen. Hyväksymällä sen, että hyvien päivien ja onnistumisten vastapainoksi elämään kuuluu huonoja hetkiä, ahdistusta ja muita negatiivisia tunteita mahdollistaa elämästä täysipuolisen nauttimisen. Jos elämä olisi pelkkää ruusuilla tanssimista, et todennäköisesti olisi tänään sama ihminen kuin koettuasi oman elämäsi haasteet. Se ihminen joka olet tänään pitäis olla siksi paras versio itsestäsi. Jossittelu ei auta siinä tilanteessa, mutta opittuasi omista virheistäsi voit seuraavalla kerralla toimia oikein. Kun tiedostat oman vajavaisuutesi, voit myös pitää omia puoliasi tarvittaessa.

Olen opetellut itsekin viime vuosina, etten voi olla kaikille kaikkea vaikka haluaisinkin. Se, että minullakin on huonoja päiviä ei tee minusta huonompaa ihmistä, sillä muillakin on niitä huonoja päiviä aivan samalla tavalla. Ainut asia johon voin vaikuttaa on oma itseni ja omat reaktioni, eikä ole sen arvoista pahoittaa mieltään asiasta johon ei voi vaikuttaa. Välillä nauran itselleni ja toimintatavoilleni, kun ymmärrän miten olen toiminut ja mistä se johtuu. Antamalla anteeksi itsellesi inhimillisyytesi voit myös tarvittaessa antaa anteeksi muille heidän inhimillisyytensä. Kun kokee tulleensa vääryyden kohteeksi voi tämä olla hankala myöntää itselleen. Voimakkaat tunteet vievät usein mukanaan, jolloin oma perspektiivi vääristyy ja ymmärtäminen hankaloituu. Mutta se toinen ihminen on aivan yhtä pihalla kuin sinäkin. Hyvin todennäköisesti toiset ihmiset eivät ole edes tiedostaneet omien tekojensa seurauksia, joista sen hetkinen pahoitettu mielesi johtuu. Asia saattaa omassa mielessä muuttua herkästi kärpäsestä härkäseksi, joka omien tunteiden analysoinnissa voi mennä helposti pieleen. Ei ole kerta jos ensimmäinenkin, kun jonkun toisen pieni asia on kuulostanut omaan korvaan erilaiselta synnyttäen väärinymmärryksiä. Ja tätä tapahtuu päivittäin kokoajan kaikkialla. Ollaan mekin aikamoisia otuksia. Ja sekin on aivan täysin sallittua ja okei.

leather shirt GINA TRICOT

turtleneck sweater MASSIMO DUTTI

trousers THEORY

bag MICHAEL KORS

bag strap GINA TRICOT

shoes VAGABOND

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

KUN KOTI ALKAA TUNTUA KODILTA

Ensiasunnon sisustus alkaa olla jo sillä mallilla, että siitä saa jo hyvän hyvän miltä se tulee näyttämään. Tietenkin pientä hiomista on vielä tulossa ja joitain yksittäisiä muuttolaatikkoja etsii paikkaansa, mutta alan olla jo itse ainakin tyytyväinen. Asuntoon hankimme uutena sohvan, lamppuja, senkin eteiseen ja vaatekaapin, jotka näkyvätkin kuvissa. Muuten iso osa huonekaluista ja sisustusasioista on vanhasta kodista suoraan. Itse ainakin olen todella tyytyväinen miten omannäköinen kodista on tullut ja vanhat esineetkin ovat saaneet hyvin oman paikkansa. Vielä odottelemme pesukonetta ja sen semmoista arjen helpottajaa kotiin, mutta nyt voi onneksi aika hyvin jo rentoutua muuttotouhuilta.

Ciao belle,

Sini

Continue Reading