LOMAN TARPEESSA

Minulla alkoi viikko sitten kuukauden loma. Voin sanoa vilpittömästi sydämeni pohjasta, että olen ollut jo kauan loman tarpeessa ja kieltämättä hieman loppuun palanut. Olen viimeksi ollut yli viikon lomalla 2018 marraskuussa (Balilla) ja sen jälkeen minulla on ollut viikon mittaisia lomia joista yhden aikana lopetin koirani ja muuta yhtä kevytmielistä. Länsimaisissa yhteiskunnissa ihmiset ovat erittäin työorientoituneita ja pahimmillaan tekevät pitkää päivää yhtäjaksoisesti pidempiäkin aikoja. Koronakevään aikana kun lomia uhattiin perua ja työntekijöiden jaksamista koeteltiin toden teolla, olen alkanut miettiä omaa palautumistani yhä enemmän. Jo ennen maailman tilanteen epävakautumistakin koin loppuunpalamisen merkkejä, jotka vaativat jo ulkopuolista apua.

Ihmisten palautumista on tutkittu enemmänkin ja varsinkin työelämän vaatimusten kasvaessa ihmisten jaksamista on jouduttu tutkimaan yhä enemmän. Harvempi käyttää täyden kesälomaoikeutensa kesälomakautena, jos työyhteisö antaa siihen mahdollisuuden. Tämän vuoksi työntekijät eivät pääse palautumaan riittävästi ja työorientoituneisuus kostautuu. Erityisesti nuorilla on työuupumukseen viittaavia oireita yhä enemmän ja näihin joudutaan puuttumaan yhä vaihaisemmassa vaiheessa nuoren uraa. Erityisesti sosiaali- ja terveysalalla jossa työ on usein niin henkisesti- kuin fyysisesti kuormittavaa, ei työoloilla ja palkalla saada kompensoitua työntekijän panosta niin, että he pysyisivät tekemään työtä kauemmin. Siksi monet sosiaali- ja terveysalan työntekijät vaihtavatki pian alaa, sillä pienemmällä vastuulla saa paremman korvauksen monella muulla alalla. Se tarkoittaa sitä, että osaavaa henkilökuntaa ei ole, eikä yhteiskunnalla ole resursseja varautua rankkoihin pandemiatilanteisiin. Jo ennen poikkeustilaa henkilökuntaa kiiteltiin jatkuvasta joustamisesta ilman muunlaisia korvauksia. Todennäköisempää venymisestä saatavaa vaikutusta on yt-neuvottelut tai muut säästötoimet.

Liian lyhyet lomat voivat olla joillekin hyvä tapa jaksottaa työntekoa, mutta tutkimuksellisessa mielessä ihminen tarvitsee vähintään 3 viikon yhtäjaksoisen tauon työnteosta ennen kuin keho fyysisesti alkaa reagoida lomailuun. Tämä näkyy mm. laskevana verenpaineena ja kortisolitasona.  Vasta tämän jälkeen aivoissa alkaa tapahtua muutoksia, jotka mahdollistavat uudenlaiset ajattelumallit ja toiminnan joka auttaa myöhemmillä stressikausilla, eli kun työntekijä palaa normaaliin arkeen. Aivot vaativat aikaa kehittyäkseen ja myös levätäkseen, joten liian lyhyet lomajaksot eivät mahdollista koko kehon lepoa.

Ilmeisesti Stanfordin yliopistossa on tutkittu usein lomailuun ja hetkeen pysähtymiseen liittyviä ihailun ja läsnäolon tuntemuksien vaikutusta ihmiseen. Kun pysähtymme hetkeen ja kunnioitamme ja ihailemme ympäröivää maailmaamme ajan taju pitenee, eli sama aika tuntuu mielessämme pidemmältä kun siihen keskittyy. Arki menee usein samalla painolla, jolloin lomalla tulee nauttineeksi elämästä enemmän. Siksi lomalla onkin hyvä hakeutua esimerkiksi luontoon, jolloin ihminen on läsnä ja kokee laadullisesti enemmän. Tämä aikaan saa usein positiivisia tuntemuksia, jotka näkyvät kiltteinä tekoina muille ja positiivisempana elämänasenteena. Ehkä siksi oravanpyörässä olevat ihmiset vaikuttavat niin äksyiltä, koska he eivät ole nauttineet elämästä hetkeen.

Itse priorisoin yhtäjaksoista lomaa lyhyitä jaksoja enemmän mainitsemistani syistä johtuen. Tällöin ei tule myöskään paineita suorittaa lomaa, vaan iloa voi löytää esimerkiksi myöhäisillan kävelylenkeistä koiran kanssa kun kesä tuoksuu vielä, mutta illat alkavat pimetä. Jos tekee mieli olla tekemättä mitään, voi tehdä niin ja tylsyyden vääjäämättä iskevän tekee niitä asioita joita on lykännyt arkena pidempäänkin. Silloin on myös aikaa miettiä miten oikeasti haluaa elää ja kuinka sen saavuttaa. Työnteko saattaa monelle (kuten ajoittain itsellenikin) olla niin iso prioriteetti, että se menee kaiken edelle. Liian kova työnteko ei kuitenkaan tee tilaa luovuudeelle. Joutilaisuus lisää luovuutta, joten tauko työnteosta saa aikaan usein jatkossa parempia tuloksia kun työntekijäkin on levänneempi.

Viikkoa myöhemmin huomaan vielä palaavani työajatuksiin, mutta uskoisin jo viikon päästä ajattelevani eri tavalla. Kolmannen viikon jälkeen saatankin huomata jo todellisia muutoksia omassa jaksamisessani ja voinnissa. Pitkän työputken jälkeen onkin hauska tehdä tällainen pieni empiirinen tutkimus, että miten kuukauden loma omaan kehoon vaikuttaa. Ainakin unen määrä ja laatu on hieman parantunut, ja olen ehtinyt viikossa suppailla, veneillä, pelata minigolfia, maalata uudestaan kodin pintoja ja kirjoittaa blogia. Ei liene virhe väittää, että ”loma on ihmisen parasta aikaa”.

Ciao belle,

Sini

Continue Reading

KUN PENTU TULEE KOTIIN

Perheesemme tuli tänä keväänä pieni karvainen kaveri nimeltä Nala. Nala on erittäin tempperamenttinen ja innokas kaveri, joka näkee uuden ystävän jokaisessa vastaantulijassa vaikkei rakkauden määrää osaa vielä oikein säännöstellä. Nala saa myös hermot niin nopeasti kireälle itsepäisyydellään tarvittaessa, eikä tahtojen taistolta ole tämän pennun kanssa vältytty. Koiran hankinta sen hyvistä ja huonoista puolista huolimatta on tärkeä päätös, joka tulee tehdä huolella ja erityisesti rodun ja kasvattajan valinnalla on paljon merkitystä siihen miten pennun kanssa arki alkaa rullaamaan. Itselläni on yli 15 vuoden kokemus koirista, ja Nala onkin 9. koira elämässäni. Tiedän siis jutun jos toisenkin, mutta silti aina uuden koiran ja tässä tapauksessa uuden rodunkin kohdalla tuli tänka på tilanteita pahimmillaan päivittäin. Nala on nimittäin tiiberinterrieri, joka ei nimestään huolimatta ole terrieri vaan enemmän paimenkoira, jonka juuret tulevat Tiibetin vuorilta. Tibbe on pyhä koira ja tuottaa hyvää onnea, jonka saattoi antaa lahjaksi toiselle, eikä koirasta saa luopua epäonnen pelossa. Kuten jo sanoin, tiibetinterrieri on minulle rotuna uusi tuttavuus, johon päädyin pitkän selvitystyön perusteella.

Koska asun kerrostalossa halusin koiran joka sen tyyliseen elämään hyvin sopii. Tiibetinterrieri ei ole aiempien koirieni tapaan (jotka olivat bichon friséitä ja löwchen) yhtä haukkuherkkiä ja kiintyvät omistajaansa voimakkaammin. Tiibetinterrierillä on pitkä paksu turkki, joka vaatii paljon turkinhoitoa. Olen kuitenkin tähän ennestään jo tottunut, ja tibben turkki on jopa bichonia helpompihoitoisempi, sillä sitä ei tarvitse trimmata. Jouduin kuitenkin valmistautumaan päivittäiseen turkinhoitoon ja työlääseen pesemisrumbaan. Turkin hoitaminen on tärkeä osa koiran hoitoa, sillä huonosti hoidettu turkki voi pahimmillaan johtaa vakaviin ihotulehduksiin. Koiran hankinta ei ole halpa sijoitus, siihen uppoaa rahaa jokaisena sen elämänsä vuotena paljonkin koiran terveydestä ja muista investoinneista riippuen. Koira onkin hyvä vakuuttaa, jotta mahdolliset yllättävät eläinlääkärikulut saa tarvittaessa korvattua. Sen lisäksi koira tarvitsee perustarvikkeita, sekä mahdollisia muita tarpeita rodun ja käyttötarkoituksen mukaan. Tämä onkin syytä pitää mielessä kun koiraa hankkii. Se myös sitoo menemisiäsi paljon, erityisesti jos perheessä ei ole muita ketkä koirasta pitävät huolta. Elämäsi pyöriikin siitä eteenpäin koiran rytmin mukaan, mutta usein nämä kaikki asiat ovat pientä koiran antaman ilon rinnalla.

Koiran ensimmäiset viikot ovat totuttelua. Ensimmäisinä öinä koira voi ikävöidä emoaan paljonkin, joten on suositeltavaa nukkua koiran kanssa samassa tasossa lattialla aluksi. Missään nimessä pentua ei saa ottaa sänkyyn, joka on yhtään maanpinnan yläpuolella, jotta pentu ei putoa ja kuole. Valitettavasti olen kuullut tuoreiden koiranomistajien tehneen tällaisen virheen, joten en voi olla painottamatta että pentua ei oteta sänkyyn tai sohvalle ilman valvontaa. Pentu tarvitsee paljon virikkeitä ja vahtimista aluksi, jotta mahdollisilta tuhotöiltä vältytään. Koira ei ymmärrä mikä on oikein ja mikä väärin, joten koiran toimiessa oikein tätä on syytä kehua runsain mitoin ja ympäristön hallinnalla (esimerkiksi pentuaitaus yksinoloajaksi) välttää tilanteita joissa koira voisi toimia väärin. Pentu pissaa ja ulostaa sisään todennäköisesti kymmeniä ja kymmeniä kertoja pentuaikanaan. Leikin päätteeksi, herätessään ja syönnin jälkeen koira onkin syytä käyttää heti ulkona, jos koiran on tarkoitus oppia sisäsiistiksi. Pyrimme koiran ulkona käyttämiseen kahden tunnin (parhaimmillaan tunnin välein) koko varhaisen pentuvaiheen, jotta sisäsiisteys harjaantuisi jo varhaisessa vaiheessa. Matot ja muut ”väärät” alustat kannattaakin ottaa pois ja korvata sanomalehdillä tms, jotta pentu voi tehdä tarpeensa jalkojen luistamatta.

Pentu on pentu kauankin pikkupentuajan jälkeen. Esim. koira pystyy pidättämään kunnolla vasta yli puolivuotiaana, yli vuodenkin ikäinen koira on vielä usein toiminnaltaan pentumainen ja sen keskittymiskyky vielä herpaantuu herkästi. Pennun kasvatuksessa onkin hyvä olla ripaus huumorintajua, ettei pääse turhautumaan pennulle joka ei vielä ymmärrä miten haluat tämän toimivan. Koiralle selkeät rajat ovat tärkeitä, joten sallitut ja kielletyt asiat tulee pysyä samoina koko tämän elinajan. Tämä lisää luottamusta sinuun omistajana ja lauman johtajana, joten koira voi elää mahdollisimman stressitöntä ja hyvää elämää. Koiran ei tulisi päättää kodin olosuhteista tai vaikka lenkin etenemistahdista, vaan sinun tulisi pystyä riittävään johtajuuteen koiran kanssa, jotta tilanne pysyy hallinnassa ja koira ei koe stressiä johtajuusaseman ylläpitämisestä. Yksinkertaiset käskyt auttavatkin kommunikaatiossa koiran kanssa, jotta yhteistyö sujuu tilanteessa kuin tilanteessa parhaiten. Koira oppimisvauhdistaan riippuen oppii paljonkin, myös huonoja tapoja, joten johdonmukaisuus on avain koiran oppimisessa kunnon koirakansalaiseksi. Älä epäröi hakeutua esimerkiksi pentukursseilla, sillä siellä saa helposti sosialisointiin ja koiran oppimiseen apua ja tukea.

Sanotaan, että koiran sosialisointi ja maailmaan tutustuttaminen tulisi tehdä ennen 12 viikon ikää. Tällöin koira oppii mikä on normaalia ja mikä ei. Esimerkiksi jos koira liikkuu paljon autolla tai julkisilla liikennevälineillä, tulisi koira totuttaa näihin jo varhain. Muihin koiriin tutustuttaminen aloitetaan tuttujen ja turvallisten koirien kanssa niin, että tiedät koiran olevan rokotettu ja terve. Pentu saa lopulliset rokotteet vasta 16 viikon iässä, joten ennen tätä koirapuistoja ja vieraita koiria on hyvä välttää. Vieraile tuttujen luona, käy kauppakeskuksissa ja altista koira mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi pyöräilijöille tai muulle koirasta ”eriskummalliselle”. Myöhemmässä vaiheessa koiraa on helpompi sitten vielä kaikkialle jos se on koiran tulevaisuudessa tarpeellista. Anna pennun kuitenkin tutustua omaan laumaan ja sen jäseniin ensimmäiset 2 viikkoa, jotta koira saa rauhassa totuttautua uuteen kotiin ja ympäristöön. Koira on perheenjäsen ja osa laumaa, joten kun opitte koiran kanssa mahdollisimman paljon toisistanne ja otatte aikaa oppia ja kehittyä niin pennusta tulee varmasti hyvä koirakansalainen kenen kanssa on hyvä jakaa seuraavat 10-15 vuotta!

Ciao belle,

Sini

Continue Reading