Olin hiihtoloman Helsingissä avustajana Syke tv-sarjassa. Sarjahan kertoo traumapolin sairaanhoitajista (ja kirurgeista), jotka yrittävät omien pulmiensa lisäksi pelastaa muiden henkiä. Hakeuduin avustajaksi kun näin facebookissa ilmoituksen, että sarjaan tarvitaan avustajia. Lähetin hakemuksen ja minut toivotettiin keväälle tervetulleeksi.
Sarjasta kuvattiin siis neljännen tuotantokauden jaksoja, joiden ilmestymisajankohtaa en vielä tiedä. Uudet kolmannen tuotantokauden jaksot alkavat 23.3., eli aivan kohta. 5 ensimmäistä jaksoa onkin katsottavissa jo heti tuolloin. Sitä ennen kannattaa katsoa aiemmat jaksot ja kerrata mitä aiemmin on tapahtunut, kuten itsekin tällä hetkellä teen.
Avustajana toimiminen on yksinkertaista, mutta erittäin tärkeää, sillä luomme ”sairaalapöhinää”. Heihin ei kiinnitä huomiota sarjaa katsoessa, mutta ilman avustajia olisivat kohtaukset hyvin tyhjän näköisiä. Uskon, että lähes kuka tahansa pystyy toimimaan avustajana mikäli on kärsivällinen ja osaa kuunnella annettuja ohjeita. Päivät olivat kuitenkin pitkiä, ja kohtausten kuvaamiseen otetaan usein noin 4-5 ottoa, joten kävelyä ja muuta toimintaa sekä odottelua sisältyy päivään paljon.
Avustajaporukkamme oli myös loistava. Joka päivä oli hieman erilaista, mutta samanhenkistä, porukkaa, joiden kanssa tuli varmasti juttuun. Juttujen taso olikin loppua kohden hysteeristä inside läppää, mutta ehkä se ei nyt haittaa.
Hauskaa oli myös nähdä itse studiotilat, joissa Syke kuvataan. Iso sairaala onkin pienempi studio, joka on saatu erilaisten kuvakulmien ja muutosten avulla tilaihmeeksi. Aiemmin samanlaista työskentelyä näkemättä ei myöskään hahmota kuinka paljon ihmisiä jokaisen kohtauksen ympärillä pyörii. ”Käy” ja ”Poikki” ulkopuolella häärää rekvisiittojen, valojen ja äänivehkeiden kanssa 10-15 ihmistä, joiden työpanos on yleisölle aivan näkymätön.
Yksi asioista joita halusinkin viikon aikana nähdä oli kuinka tehdään televisiosarjaa, eli kuvausprosessia. Opinkin paljon uutta ja mielenkiintoista viikon aikana ja pyrinkin tarkkailemaan ympäristöäni mahdollisimman paljon, että tietäisin mitä tapahtuu ja miten eri ihmisten työpanos näkyy lopputuloksessa.
Olen pienestä asti haaveillut näyttelijän ammatista, joten prosessissa havainnoinkin omasta mielenkiinnostani eniten juuri näyttelijöiden toimintaa. Erityinen shoutout sarjan miesnäyttelijöille jotka poikkeuksetta olivat aivan todella mukavia ja ottivat meidät avustajat hyvin huomioon. Muiden työryhmäläisten toiminnasta ennen ennalta tiennyt paljoa mitään, joten heidänkin työskentelyään oli ilo seurata.
Olen pitänyt mielessä Teatterikorkeakouluun hakeutumista. Olen kerran aiemmin yrittänyt heti lukion jälkeen, mutta silloin menin vain kokeilumielessä testaamaan minkälaista kokeissa on. Vuoden päästä valmistuessani haluaisinkin yrittää uudestaan, mutta kerron tästä myöhemmin lisää.
Näinkin edustava hoitaja oli siis 5 päivää käppäilemässä studion käytävillä ja kantamassa monenmoista laatikkoa ja härpäkettä. Vaikka viikon päätteksi olikin väsynyt olo ja halusi jo kotiin lepäilemään ja palaamaan arkeen, voin sanoa että reissu kannatti ja tekisin sen uudelleenkin mahdollisuuden niin salliessa. Nyt onkin hieman yliannostus kaikkea sairaalaan liittyvää, mutta onneksi ei sentään hoitsuksi tarvitse tuon jälkeen heti ryhtyä vaan voi pysyä tutussa ja turvallisessa fysioterapiassa.
Mikäli sinulla jäi jotain kysyttävää niin laitappas viestiä kommenttiboksiin!
Ciao belle,
Sini
